Wednesday, February 01, 2017

Hiihtolenkki ja uupumusta

Jokin outo uupumus on iskenyt. Lauantaisessa liikkumisyrityksessäni oli täysin puhti poissa ja olo on jatkunut siitä lähtien vetelänä. Kyse ei ole siitä, että olisin nukkunut liian vähän tai huonosti, vaan en oikein jaksa ponnistella. Ehkä kyse on jostain piilevästä pöpöstä tai ehkä on vain jokin tällainen vaihe. Kaipa tämä menee joskus ohi.

On kyllä jotenkin kurja vuodenaika, vaikka olen yrittänyt olla positiivinen. Hyvää on ollutkin, mm. se, että kävin hiihtämässä viime viikolla, alkuviikosta. Oli aivan mahtavaa! Ylläni oli tähtitaivas ja yksi tähti oli erityisen kirkas. Tämä on viime aikojen yksi kohokohdista.

Miinuksena nyt on ollut se, että sääolosuhteet taas kerran pilasivat muutaman päivän kestäneen hiihtokauden (jonka aikana tosiaan kerran kävin hiihtämässä). Harmittaa.

Ulkona on liukasta ja töiden jälkeen pimeää, joten ei huvita mennä lenkille. Sisäliikuntatunneille en raaski mennä. Tuntuu ankealta, kun mukavimmat liikuntavaihtoehdot eivät ole nyt mahdollisia. Tuntuu, että olen odottanut jo iäisyyden, että tämä talvenkuvatus menisi ohi ja pääsisin tekemään jotain mieluista, erityisesti ulkona, mutta ei auta kuin jatkaa odotusta.

Onneksi on sentään hyvät kirjat, joiden maailmaan voi uppoutua.

2 comments:

Hilkka said...

Ymmärrän täysin. Tämä on ollut jostain syystä minullekin erityisen raskasta aikaa. Toki siihen on muutkin syyt, mutta ei tämä talven ankeus ainakaan asiain tilaa paranna. Tulisipa nyt vain kevät kukkineen... Yritä jaksaa synkimmät päivät vaikka C-vitamiinin voimin ja hammasta purren. Kyllä se aurinko kohta taas lämmittää!

Nan said...

Olen jostain syystä ollut koko ajan maaliskuussa. On vaikea käsittää, että on vasta helmikuu. No, ei auta muuta kuin sinnitellä, linnut laulavat jo, joten kevät lienee ihan nurkan takana. Eiköhän tämä tosiaan tästä taas, vitamiinit ovat olleet käytössä ja olen hyödyntänyt myös harvat siedettävät päivät ulkoilun merkeissä :)