tag:blogger.com,1999:blog-32648893.post3766430945725782941..comments2024-01-12T17:15:43.046+02:00Comments on Ajatuksia elämästä, iloa etsimässä: Ihmisten keskelläNanhttp://www.blogger.com/profile/09627743324846115663noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-32648893.post-77107404796998359202007-06-21T12:27:00.000+03:002007-06-21T12:27:00.000+03:00Moi Tess!Kiitos kommentistasi. Arvaat oikein, olen...Moi Tess!<BR/><BR/>Kiitos kommentistasi. Arvaat oikein, olen liian ankara itseäni kohtaan. Varsinkin nyt, kun masennus vaikeuttaa olemista (yksin sekä seurassa) muutenkin, niin ei pitäisi olla liian tuomitseva ja arvosteleva itseäni kohtaan. <BR/><BR/>Ehkä voisi panostaa siihen, että pyrkii hakeutumaan seuraan parempina hetkinä, ja huonoina hetkinä sitten vain toteaisi itselleen, että on parempi lepäillä kotona. Silloin ainakin välttäisi ne pahimmat kokemukset, jolloin on huonoimmillaan seurassa.<BR/><BR/>Olen ollut myös arka, mutta en koe olevani sitä enää ihan niin kovin paljon. Ehkä nykyään ongelmana on väsymys, keskittymiskyvyn puute ja se, että sanottavaa ei tunnu olevan. Nuo taas liittyvät masennukseen...<BR/><BR/>Eikä tosiaan kaikkien ihmisten kanssa viihdy, eipä siinä mitään. Totta on myös se, että tarvitsen aikaa tunteakseni oloni kotoisaksi seurassa.<BR/><BR/>Niinhän se on, että pitäisi oppia hyväksymään itsensä. Sen lisäksi voi yrittää opetella paremmaksi seurassaolijaksi. Tuo kaikki vain tuntuu niin valtavan vaikealta... Ehkä se onnistuu aikanaan.<BR/><BR/>Mukavaa kesää sinulle myös!Nanhttps://www.blogger.com/profile/09627743324846115663noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-32648893.post-22365579978339868652007-06-18T17:56:00.000+03:002007-06-18T17:56:00.000+03:00Ehkä se on vain sellainen asia, joka pitää opetell...Ehkä se on vain sellainen asia, joka pitää opetella ja toisaalta itsensä pitää hyväksyä sellaisena kuin on. Toiset taitavat luonnostaan paremmin sosiaalisen kanssakäymisen ja toisilta se vaatii enemmän opettelua. <BR/><BR/>Itse olen ollut lapsesta asti hyvin arka. Vuosien mittaan olen vain opetellut ottamaan osaa ja arkuuskin on vähitellen helpottanut. Silti edelleenkin on sellaisia tilanteita ja ihmisiä, jotka saavat minut araksi ja hiljaiseksi. Tarvitsen useasti aikaa ennen kuin otan osaa keskusteluun kunnolla. Tarkkailen tilanteita ja ihmisiä ja kaikkien kanssa en vain viihdy. Jotkut ihmiset vain kertakaikkiaan ahdistavat minua.<BR/><BR/>Ethän ole itseäsi kohtaan liian ankara? Itselläni masennus itsessään jo aikaansai sen, että en jaksanut enkä halunnut olla ihmisten kanssa tekemisissä. Ahdisti ja tunsin itseni ulkopuoliseksi. Aika aikaansa kutakin.<BR/><BR/>Mukavia kesäpäiviä!Anonymousnoreply@blogger.com