tag:blogger.com,1999:blog-32648893.post7532503272051052090..comments2024-01-12T17:15:43.046+02:00Comments on Ajatuksia elämästä, iloa etsimässä: TerveyshuoliaNanhttp://www.blogger.com/profile/09627743324846115663noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-32648893.post-21381050380078787532008-11-02T10:35:00.000+02:002008-11-02T10:35:00.000+02:00Pistaasi: oikeassa olet. Olen kokenut tuon itse ja...Pistaasi: oikeassa olet. Olen kokenut tuon itse ja olen nähnyt myös muiden "sairastavan" murehtimista ja se tosiaan voi viedä syvälle sinne, mihin ei mikään päivänvalo yletä.Nanhttps://www.blogger.com/profile/09627743324846115663noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-32648893.post-4422224287894436892008-11-01T14:37:00.000+02:002008-11-01T14:37:00.000+02:00Ehkä murehtiminen on yksi kavalimmista sairauksist...Ehkä murehtiminen on yksi kavalimmista sairauksista. Se voi viedä syvälle.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-32648893.post-70175871399534676412008-11-01T11:37:00.000+02:002008-11-01T11:37:00.000+02:00Alina: kiitos hyvin mielenkiintoisesta kommentista...Alina: kiitos hyvin mielenkiintoisesta kommentistasi! Tuo suhtautuminen riippuu kyllä tosi paljon ihmisestä. Joissakin on niin paljon sinnikkyyttä ja rohkeutta, että he jatkavat elämäänsä parhaalla tavalla, johon pystyvät ja voikin käydä toisin kuin on ennustettu. Minäkin tiedän tapauksen, jossa naiselta löydettiin iso kasvain rinnasta. Hän ei halunnut rankkoihin hoitoihin, vaan päätti hoitaa itseään vaihtoehtoisin menetelmin, pehmeämmin ja niin kasvain katosi. Lääkäritkin olivat ihmeissään. Luulen, että tässä tapauksessa myös oma asenne auttoi ratkaisevasti. <BR/><BR/>Jos jää makaamaan virtaan kuolleen kalan lailla, niin tietäähän sen, mihin se todennäköisesti johtaa.<BR/><BR/>Olet oikeassa, että pysähtyminenkin palvelee usein hyviä asioita, eli ei sairastuminen puhtaasti huono asia ole, välttämättä. Ehkä ideaalitilanne olisi se, että ensin pysähtymisen kautta tapahtuisi arvojen uudelleenjärjestäminen ja sen jälkeen tilanteen korjaaminen ja oman elämänsuunnan tarkentuminen.Nanhttps://www.blogger.com/profile/09627743324846115663noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-32648893.post-90613312566104192972008-10-31T20:04:00.000+02:002008-10-31T20:04:00.000+02:00Osa haluaa jatkaa elämää entisellään koska eivät e...Osa haluaa jatkaa elämää entisellään koska eivät ehkä halua että vakava sairaus alkaa hallita kaikkea. <BR/><BR/>Tuli mieleen mies, joka sairastui vakavasti ja päätti katsella päivät pitkät komedoita eli antoi elimistölleen lääkkeeksi naurua. Hän parani. <BR/><BR/>Eräälle tutuntutulleni luvatiin kuukausi elinaikaa. Hän oli 62v ja tulossa mummoksi. Hän ei puhunut asiasta kenellekkään. Hänelle suositeltiin läheisten hyvästelemistä ja hautajaisten suunnittelemista.Sen sijaan hän keskittyi ajatukseen että lapsenlapsi saisi nähdä mummonsa. En tiedä mitä tapahtui, mutta tällä hetkellä hän leipoo pullaa lapsenlapselleen, joka on jo 10v. Sairaudesta ei näy merkkiäkään ja lääkärit ovat ihmeissään. <BR/><BR/>Joillekin ihmisille sopii elämän jatkaminen ilman sairauteen pysähtymistä. Mutta harva meistä siihen pystyy. Eikä kai edes tarvitse. Pysähtyminenkin palvee hyviä asioita. Kai sairaus tulee juuri siksi kuten sanoit, että se kääntää maailman ympäri ja näkemään mikä on täällä tärkeää.Alina Vitiähttps://www.blogger.com/profile/14902632781382102253noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-32648893.post-3636822428546312612008-10-31T15:19:00.000+02:002008-10-31T15:19:00.000+02:00Ipo: kiitos, jaksettava on! Vaikka mitään ei terve...Ipo: kiitos, jaksettava on! Vaikka mitään ei terveysrintamalla olekaan ratkennut, niin olo on jotenkin helpottunut siitä, että on saanut asioita eteenpäin sekä ajatusten- että käytännöntasolla. Eipä tässä auta muuta kuin parhaansa tehdä ja toivoa, että se riittää.<BR/><BR/>Luulen, että on varsin yleistä yrittää lakaista omat suuremmat terveysongelmat maton alle, jotta pystyisi elämään suht normaalia elämää. Jotkuthan sitten taas musertuvat terveys- ja muiden huolien alle. Kumpi onkaan sitten parempi...Nanhttps://www.blogger.com/profile/09627743324846115663noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-32648893.post-66613229717380019632008-10-30T20:43:00.000+02:002008-10-30T20:43:00.000+02:00Voih, koita jaksaa terveyskysymysten kanssa, vaikk...Voih, koita jaksaa terveyskysymysten kanssa, vaikka huolestuttaakin! Toivotan paranemista & huolten ratkeamista nopealla aikataululla!<BR/><BR/>Tuosta tutustasi; jos on hankalia/vakavia terveyshuolia, niin voi haluta vain feidata kaiken mielestään – ikään kuin 'unohtaa' (vaikka tuskin pystyy unohtamaan).Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-32648893.post-53317230764214600352008-10-30T15:17:00.000+02:002008-10-30T15:17:00.000+02:00Näinhän se on, menetykset tajuaa monesti vasta jäl...Näinhän se on, menetykset tajuaa monesti vasta jälkeenpäin ja usein vasta sitä kautta oppii arvostamaan itselleen tärkeitä asioita. <BR/><BR/>Olen tosiaan oppinut arvostamaan itselleni tärkeitä asioita. En vain aina muista esim. pitää huolta itsestäni :( On muka tärkeämpää meneillään, vaikka mikä voisi olla tärkeämpää?!<BR/><BR/>Ponnistelen koko ajan vähentääkseni murehtimista. Vaikeaa. Todella vaikeaa.Nanhttps://www.blogger.com/profile/09627743324846115663noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-32648893.post-14354325967723362772008-10-30T14:42:00.000+02:002008-10-30T14:42:00.000+02:00Hyvin monet pitävät terveyttään itsestäänselvyyten...Hyvin monet pitävät terveyttään itsestäänselvyytenä, kunnes sairastuvat. Sellainen on ihminen. Ei aina osata arvostaa sitä mitä itsellä on, ennen kuin sen menettää.<BR/><BR/>Onneksi sinä osaat arvostaa. Toivon, että saat vähennettyä vaivan ja murehtimisen minimiin :).Anonymousnoreply@blogger.com