Thursday, August 24, 2017

Siirtymä kesäarjesta syksyarkeen

On taas se aika vuodesta, jolloin on aika siirtyä kesäisistä puuhista arkeen. Oma kesäni on ollut lähinnä työssäkäyntiä, mutta väliin on mahtunut yllättävän paljon hyviä hetkiä. Tunnen suurta kiitollisuutta hyvistä hetkistä ja ihanista läheisistä ihmisistä, joiden kanssa olen saanut viettää aikaa. Kiitos tästä paljosta hyvästä.

Kiitollisuuteen sekoittuu haikeutta syksyn lähestyessä. Mitä tuleva tuokaan tullessaan, en voi olla miettimättä. Päässäni on paljon ajatuksia ja epätietoisuutta, joita peitän kiitollisuudella. Haluaisin voida luottaa siihen, että hyvää on vielä paljon tulossa.

Tähän aikaan vuodesta tunnen aina hieman vaikeutta siirtyä ajanjaksosta toiseen. Syksy, harrastukset, työ (ainakin tänä vuonna), elämä pitää rakentaa toisenlaiseksi kuin kesällä. Keväästä kesään siirtymä on jotenkin vaivattomampi.

Kesäni sisälsi mm. seuraavia huippuhetkiä:

  • Marjametsässä kulkemista (pakastin täynnä herkullisia luonnonantimia!)
  • Vesillä liikkumista
  • Upeita ihmisiä
  • Naurua hauskan esityksen parissa
  • Elävää musiikkia
  • Takkatulen loimussa istumista
  • Mökkielämää
Siinä on paljon.



Sunday, August 06, 2017

Sielunmaisema

Oma sielunmaisemani on ehdottomasti luonnon maisema, johon tiedän ensisilmäyksellä loksahtavani kuin maailman sopivimpaan lokeroon. Sen vain tietää ja se tuntuu oikealta. Maisema on ennemmin karu kuin rehevä, se voi sisältää vettä tai olla sisältämättä, mutta jonkinlaista avaruutta siihen liittyy. Maisemaan sisältyy myös kasvillisuutta ja edes jonkinlaisia puita.


Pidän vedestä, joten sielunmaisemaani voisi kuulua vesi jossain muodossa. Tämän kesän suurimpia pettymyksiä on ollut se, että en ole tarjennut mennä uimaan. Pidän vedestä, mutta en kylmästä vedestä ihollani. Voin silti nauttia vedestä katsellen ja kosketellen sitä. Kahlaamiseen vesi ei ole liian kylmää.



Rakastan metsää ja monelle tyypilliseen tapaan mielimaisemani on hieman harvempipuustoisempi ja kuivempi metsä kuin kovin rehevä. Kuvan metsässä voisin kulkea pitkään maisemista ja tuoksuista nautiskellen, puita kosketellen. Ehkä löytäisin muutaman marjan suuhuni.

Arkeeni ei kuulu sellaisia maisemia, joihin kokisin kuuluvani. Siksi kuvat ovat minulle tärkeitä: niiden avulla voin mennä sielunmaisemaani melkein koska tahansa. Toivon myös, että elämäni kuljettaisi minua suuntaan, jossa olisin myös konkreettisesti lähempänä sielunmaisemaani.