Saturday, May 31, 2014

Tapaherkuttelija

Makeanhimoni on yllättäen hiljalleen hiipunut, ei toki poistunut, mutta vähentynyt merkittävästi. Muistan, kun vielä jokin aika sitten oli välillä pakko saada jotain makeaa, kuten ruoan jälkeen tai iltapäivän uuvahdukseen. Illallakin oli mukavaa napostella suklaata tai jäätelöä. En ole koskaan ollut sitä tyyppiä, että kun otan muutaman palan suklaata, minun olisi pakko syödä koko levyllinen. Pystyn hyvin pysyttelemään melko pienissä annoksissa, mutta silti minua on häirinnyt se, että välillä minun on ollut "pakko" napsia jotain, vaikka vähänkin.

Nyt olen huomannut ostelleeni tarjouksesta makeaa, vaikka minun ei tee mieli sitä syödä. Tuntuu oudolta, että minun ei tee mieli juurikaan makeaa, mutta vielä oudommalta tuntuu, että ostelen sitä. Kun näen hyvän tarjouksen jotain herkkusuklaatani, niin mukaanhan se tarttuu. Kotona sitten ihmettelen, että miksi ostin suklaalevyn, kun pakastimessa on jäätelöä ja kaapissa kaksi levyä suklaata, enkä ole niihin koskenut moneen päivään. Outo juttu.

Toisaalta nyt kun minulla on enemmän aikaa, haluan panostaa syömiseen. Kun kerran himoitsen hyviä salaatteja ja muita terveelliseksi miellettyjä ruokia, niin haluan sitten syödä sellaista. Minun mielihaluni ruoan suhteen nimittäin nykyään kohdistunut terveelliseen ruokaan, kuten salaattiin tai omenoihin. Mitähän on tapahtunut? En valita, olen tosi tyytyväinen. Syön mielelläni omenoita, varsinkin kun himoitsen niitä.

Olen miettinyt herkuttelun ja väsymyksen välistä yhteyttä. Olen kuullut, että joillakin makea kostautuu väsymyksenä, usein vasta seuraavana päivänä. En tiedä tästä sen enempää, mutta mietityttää kyllä, että olisiko itselläni voinut olla joskus näin. Olenhan nyt ollut pirteämpi, kun en juuri herkuttele. Toisaalta elämä on muutenkin maistunut hyvältä. En tiedä, mutta tuohon aiheeseen olisi kiinnostavaa paneutua.

Thursday, May 29, 2014

Rutistus ja lepo

Olen viettänyt täällä hiljaisuutta, koska minulla on ollut kevään askareiden loppurutistus meneillään. Karsin lähes kaiken ylimääräisen puuhastelun ja keskityin vain töihin ja opiskeluun, joiden välissä kävin liikuttamassa kroppaani hyvinvointini vuoksi. Tällaisen rutistuksen jaksaa hyvin, kun palkkio ja loma häämöttävät. Nyt kun askareet ovat paketissa hyvin lopputuloksin, olen todella tyytyväinen. Hyvä minä! Olen tehnyt sen, mitä suunnittelinkin ja kaiken lisäksi hyvin. Ai että, kun on hyvä fiilis :)

Olen kaiken lomassa hieman valmistautunut kesäänkin: olen ostanut siemeniä ja taimia ja laittanut siemenet itämään. Nyt minulla on iso pino siemenpusseja ja parekkeen pöytä täynnä taimia. Kohta voin siirtyä lapiohommiin eli kasvimaalle ahkeroimaan. Mielessä pyörii muitakin kesäsuunnitelmia: kesäreissuja, kuntoilua, kirjoja, kodin laittamista ja rentoutumista. Kivaa. (Tiedossa on myös lopputyön tekemistä opiskeluihin liittyen, mutta ei mietitä sitä nyt tässä kohtaa.)

Mieli on täynnä suunnitelmia ja toiveita, ja saa nähdä, mitkä niistä lähtee toteutumaan. Tämän sateisen päivän taidan kuitenkin käyttää siivoamiseen ja lukemiseen - yritän päästä myös lenkille jossain vähemmän sateisessa välissä. Kesän tulo tuntuu nyt mukavalta :)

Friday, May 09, 2014

Mitäpä liikkuu mielessä, kun tulpaksi jää...

Juoksemisesta tuli mieleeni, että osallistuin monta vuotta sitten erääseen juoksutapahtumaan. Tapahtuma oli siten rento, että siellä sai ihan kävelläkin, sauvojen kanssa tai ilman. Juuri silloin en ollut juossut pitkään aikaan, joten tuollainen sopi minulle. Juoksemaan lähdön koittaessa ihmisten piti asettua siten, että juoksijat lähtevät ensin ja kävelijät heidän perässään. Pohdiskelin tovin, että mitähän tekisin: tiesin, että en jaksa juosta koko matkaa. Arvelin kuitenkin juoksevani niin pitkään alussa, että voisin asettua joukon alkupäähän.

Sitten ryntäsimme matkaan. Ensimmäisen mutkan jälkeen koitti kuitenkin yllätys: osa alkupään "juoksijoista" olikin kävelijöitä, jotka halusivat vain päästä ensin matkaan ja kun lähtösuora oli ohi, päättivät pistää tallustellen. Heillä näytti olevan oikein mukavaa siinä seurustellessaan kavereidensa kanssa koko kulkuväylän leveydellä, niin mukavaa, että takanatulijat eivät paljon kiinnostaneet. Eli kävelyksihän se meni sitten koko porukalla, kun nämä "juoksijat" tukkivat koko väylän.

Siitä alkoikin sitten haastavin vaihe: näiden välinpitämättömien tallustelijoiden ohittelu! Ohittaminen oli oikeastaan mahdollista joko välistä pujotellen tai ojan puolelta koukaten. Arvelisin, että itseltäni meni 1-2 kilometriä siihen, että pääsin tulpan ohi - edellänihän oli kuitenkin joukko juoksijoitakin, jotka kukin vuorollaan pujotteli tulpan ohitse. Ohitettuani pystyin juoksemaan, vaikka osa matkasta meni toki kävelyksi, kun ei kuntonikaan sallinut koko matkan juoksua.

En yhtään kyllä ymmärrä tuollaisia ihmisiä, jotka eivät kykene huomioimaan muita ihmisiä tilanteessa, jossa on selkeät säännöt. Miten voi olla niin typerä ja ilkeä, että menee jonon etupäähän satojen ihmisten tulpaksi ja sitten vain iloisesti rupattelee kaverin kanssa vilkaisematta taakse, saati että älyäisi väistää? En kykene ymmärtämään... Kyllähän tyhmä saa olla, mutta ei sentään ihan idiootti. Niin.

Monday, May 05, 2014

Juoksujalkaa

Minulla on ollut menneisyydessäni muutama kausi, jolloin olen juossut. Ensimmäinen taisi olla lukioaikana ja viimeisin muutama vuosi sitten. En muista, miksi nuo kaudet ovat päättyneet, mutta luultavasti vuodenaikojen vaihtumisella ja muulla liikunnalla on ollut osuutensa asiaan. Kun juoksukunnon saa kohotettua sellaiseksi, että pystyy juoksemaan, tuntuu mahtavalta! Siksi toisinaan kaipaan juoksua.

Eilen kaipasin juoksua niin paljon, että pyrhälsin läheiselle pururadalle juoksemaan. Oletin juoksukuntoni olevan tosi huono, mutta yllätyin positiivisesti: pystyn juoksemaan tasaisella maastolla hyvin, hitaasti, mutta kuitenkin! Ainoa ongelma oli oikeastaan se, että läheinen pururata on lähinnä mäkeä ylös ja alas, joten ne "nautiskelukohdat" olivat aika lyhyitä. Jyrkät mäet sekä ylös että alas kävelin. Jalat eivät tykkää alas juoksemisesta ja ylämäkiin kunto ei veny.

Nyt tekisi mieli aloittaa taas aktiivinen juoksu. Hieman tuota haaveilua rajoittaa työmatkapyöräily, mutta onhan sekin hyvää kunnon kohotusta juoksua ajatellen. Juoksuun voisin panostaa ehkä enemmän kesämmällä - tai sitten juoksen vain hieman harvemmin, mikä on toki kivaa sekin. Tosin mitä parempi kunto, sitä mukavampaa on juosta ;)

Friday, May 02, 2014

Kenkiä valitsemassa

Nyt on vuodenaika, jolloin käytän kevääseen ja syksyyn sopivia kenkiä. Niitä on ajan myötä kertynyt "muutamat", koska useimmiten ostamiini kenkiin kehittyy jokin jalkojani ahdistava ominaisuus. Samasta syystä inhoan ostaa uusia kenkiä, koska hyviin kenkiin osumisen todennäköisyys on pieni. Tällä hetkellä poden siis hieman hankalia fiiliksiä päättäessäni, mitkä kengät jalkaani laitan. Samalla en kuitenkaan aio marssia kenkäkauppaan, vaan sinnittelen tämän kevään ja mietin haastetta syksyllä uudestaan.

Arkikenkävalikoimani juuri nyt, tässä vuodenajassa:

Kengät 1: siistit mustat kävelykengät pienellä korolla. Pidän näiden ulkonäöstä paljon, kengät ovat laadukkaat ja istuvat jalkaani hyvin. Ongelma: jos kävelen näillä vähänkin enemmän, varpaani kipeytyy.

Kengät 2: siistit ruskeat kävelykengät, ei korkoa. Näillä on mukava kävellä, kengät ovat myös siistit, jos niitä huoltaa. Ulkonäkö ei ole napakymppi, mutta ihan riittävän hyvä. Olen käyttänyt näitä paljon. Ongelma: vesi on alkanut tulla pohjasta läpi.

Kengät 3: korottomat kävelykengät, joissa on kahta ruskean sävyä. Nämä ovat jalassa mukavat, mutta ulkonäkö ei sovi moniin asuihin. Kengät näyttävät helposti epäsiisteiltä. Ongelma: kengät hiertävät kantapäätä.

Kengät 4: korottomat, värikkäät kävelykengät. Nämä ovat mukavat kengät. Värikkyys on joskus tosi kivaa, mutta se tekee samalla myös sen, että näitä on vaikea sovittaa erilaisiin asusteisiin. Kengät ovat ehkä myös aavistuksen turhan kesäiset, vaikka eivät olekaan mitkään hellekengät. Ongelma: eivät sovi moniin asuihin sekä liika kesäisyys.

Kengät 5: korottomat, ruskeat kävelykengät. Kengät ovat kivan näköiset ja siistit sekä periaatteessa tuntuvat jalassa tosi miellyttäviltä. Ongelma: kengät eivät pysy jalassa, vaan sisäpinta on tosi liukas ja koko ajan joutuu keskittymään siihen, että en tee tuhkimoita.

On tosi ärsyttävää omistaa aivan liikaa kenkiä ja samalla olla tilanteessa, jossa on pulaa sopivista kengistä. Yritän kuitenkin ratkaista tämän kenkäongelman ensin tekemällä näille olemassa oleville popoille jotakin ja vasta sitten mennä kenkäkauppaan, JOS tarvitsee. Otan näiden kanssa aikaa nyt ensi syksyyn ja teen sitten ehkä jotain päätöksiä. Tällä hetkellä tosin luulen, että kengät 5 päätyvät kierrätykseen. Kenkien 3 hiertämisongelmalle yritän tehdä jotakin ja en tiedä, josko kengät 2 olisivat tiensä päässä. En tiedä, mitä sille voi tehdä, jos vesi tulee pohjasta läpi. Ykköset ja neloset säästän, mutta ykkösiä käytän harvakseltaan, lähinnä tilanteissa, joissa vaaditaan astetta siistimpiä kenkiä. Näillä kaksilla en kuitenkaan pelkästään pärjää, johtuen juuri niiden rajoitteista. Olisi kiva omistaa 1-2 hyvät kengät monien ongelmakenkien sijaan!