Päässäni pyörii valtavasti ajatuksia, pääasiassa huolia ja murheita, mutta kyllä joukkoon eksyy toisinaan outona piruna jokin positiivinenkin asia. En osaa enkä pysty laittamaan ajatuksiani sanoiksi, lauseiksi, koska tuntuu, että ajatuksillani ei ole oikeutta olemassaoloon muualla kuin omassa päässäni. Pääni ulkopuolella ajatukseni ovat vääriä tai oikeastaan mitättömiä ja turhia. Tiedän tämän ajatuksen olevan väärä, mutta se toimii nyt tulppana sekä ajatusteni että elämäni virralle. Sisimmässäni jumittaa.
Olen kuitenkin liian voimaton tekemään asialle nyt mitään: kai tuo jumitus menee aikanaan ohi. Voimattomuutenikin ja väsymykseni tunnustaminen tuntuu väärältä, aivan kuin minulla ei olisi oikeutta tuntea näin. Mistä ihmeestä nämä vääristyneet, omituiset ajatukset oikein kumpuavat? Aivan kuin jossain sisälläni olisi ehtymätön sontaa suoltava tehdas, oikein todellinen ikiliikkuja, joka ilkkuu minulle ihan jatkuvasti, saastuttaa ajatukseni siten, että minulla on paha olla.
Kai tämä menee pian ohi.
No comments:
Post a Comment