Väsyttää. Tällä kertaa se ei tosin johdu liian vähästä unesta, vaan liiallisesta. Näin ainakin uskoisin. Saan nimittäin nukkua ihan niin runsaasti kuin ikinä haluan ja näyttäisi siltä, että näin myös tapahtuu.
Muistan töissä ollessani haaveilleeni, että "voi kunpa saisin joskus nukkua tarpeeksi". Silloin kärsin iltaisin nukahtamisvaikeuksista. Vastaavasti aamuisin olisin voinut nukkua vaikka kuinka pitkään, mutta kun piti nousta aikaisin töihiin, unet jäivät lyhyeen.
Töistä pois jäädessäni nukuin pitkiä yöunia ja olin väsynyt. Luultavasti uupumukseni hellittäminen vaati runsaat unet. Tätä vaihetta kesti peräti puolesta vuodesta vuoteen. Ajattelin, että oma unentarpeeni on runsas ja sille ei voi mitään. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut.
Nyt minun ei tarvitse nousta aikaisin aamulla ja se on ollut ansanani. Nukahdan illalla aika helposti. Olen myös suureksi ilokseni saanut käännettyä unirytmiäni siten, että voin mennä nukkumaan jo kymmeneltä ja se tuntuu hyvältä. Ongelmanani on nyt aamut.
Herään aamulla yleensä ensimmäisen kerran jo varsin aikaisin, kuuden aikaan. En kuitenkaan osaa ja älyä nousta silloin ylös. Sisääni on selvästi kaiverrettu, että kouluun ja töihin noustaan aikaisin ja kun sellaista pakkoa ei nyt ole, minun pitää nautiskella ja nousta myöhään. Tämä on täysin väärin ajateltu.
Aamuni menevät usein siis herätessä ja pian uudelleen nukahtaessa. Pari tuntia torkuttuani nousen ylös. En todellakaan ole silloin pirteä, vaan tokkurainen ja tämä tokkura valitettavasti seuraa minua tiiviisti iltaan asti. Minusta tuntuu kuin maailman ja minun välillä olisi harso ja minun on vaikea keskittyä mihinkään. Olen ärtynyt ja väsynyt. Olen yllättynyt, miten pirteä olen niinä päivinä, kun nousen reippaasti aikaisin ylös.
Onko tämä ihan tyhjää valitusta tällaisena aikana, kun unen puute lienee keskimäärin suurempi ongelma? Ehkäpä. En vain ymmärrä, miten saisin itseni kammettua aamulla sängystä ylös siinä välissä, kun herään ja nukahdan uudelleen. On nimittäin aamuja, jolloin tämä väli on vain muutamia sekunteja. Ei siinä ajassa ehdi älytä yhtään mitään. Herätyskello? Joo-o, sitä minun pitäisi käyttää. Sarastusvaloani. Miksi en voisi olla pirteä jo heti herättyäni? Miksi minun pitää vaivalla kammeta itseni ylös ja huomata vasta myöhemmin piristyväni?
Tunnen itseni ihan selkärangattomaksi, kun en saa rajoitettua nukkumismäärääni. Ei se vaatisi kuin herätyksen asettamista aamuksi. Minä selvästi pelkään uupumukseni uudelleen esiin ryömimistä, mistä syystä yritän suoda itselleni mahdollisimman paljon hyvää lepoa, mutta liika on tässäkin liikaa. Ei uupumus parista huonosti nukutusta yöstä tule. Mitä oikein pelkään?
7 comments:
Voi kuule, mä kärsin aivan samasta "ongelmasta". En pääse sängystä ylös, vaikka heräisin suht pirteänäkin. Olen ainainen aamu-unikko ja illalla on ihan valvoa jos ei ole velvotteita herätä aamulla aikaisin. Mutta överiksi on mulla mennyt. En saa itseeni mitään ryhtiä. Unirytmi vaikuttaa kummasti koko päivään. Yleiseen olotilaan, energisyyteen ja aikatauluihin. Jopa ruokahaluun, ainakin mulla.
Kirjoitin juuri blogiini omasta saamattomuudesta ja uniasia liittyy ehdottomasti ikkunan pesuun ;) Tsemppiä meille. Ei oo kai muuta tekosyytä, kun tarttua tahtoonsa ja väkisin kammeta ylös. Tai se että sopii kaikki menonsa aamuvarheiselle :)
Pohdin kirjoittamaasi. Aivan kuin nyt olisit alkanut keräämään terssiä tuostakin, että et osaa herätä, vaikka heräät ja eritoten myös ajattelet, että kun ei ole pakko nousta, niin et saa nousta. Miksi näin?
Miksi pakotat itsesi uudelleen ja uudelleen johonkin muottiin, vain jonkin yleisen systeemin/tavan mukaan? Kukaan muu kuin sinä et voi määritellä sinnuu.
Toisena aamuna, jos "tajunnanaikasi" herätessäsi klo kuusi on hieman parempi, nouse ja katso kuis mennee. Ne aamut, joiden aikana olet tajunnan rajamailla pari sekuntia, jatka uniasi, jollei elimistö muuta kerro.
Sinänsä tuo ei ole ihmeellistä lainkaan, jos menet klo 22 nukkuun ja noinsuunnilleen about partiarallaa 8 tunnin uni olisi siulle sopiva niin klo 6 ei ole mikään ihmeaika alkaa heräileen. Jotkut tarvitsevat enempi/vähempi unta kuin tuon 8h, mut se oisi hyvä ite ettiä se kultainen keskitie. Aina sitä ei toki pääse noudattaan.
On turha kantaa ja lisätä omaa syyllisyyttä tällaisesta. Se, että "lisäunen" jälkeen olet tokkurainen puolipäivää, sellaista se on osalla. Joillekin päiväunet ei sovi ollenkaan, he ovat käveleviä sumupäitä 15 minuutin torkkujenkin jälkeen. Voit itse kokeilla sen tosiaan tuolla, että reippaasti (noh, sillee unireippaasti) nouset tosiaan ylös, kun olet tajunnan tällä puolen. Voit toki kokeilla sitäkin, että jäät hiljalleen heräämään, jos se vaan onnistuu niin.
Se, että ei ole töissä tai on muuten vapaalla ei pakota sinnuu tekemään jotakin vain tietyllä tavalla.
Itselläni on tuo, että jollen aamulla havahtuessani selkeästi ekan kerran, nouse, zombie-kaappi päässä aukeaa kera sumuverhon ja hassusoppa on sille aamulle valmis. Toisaalta, jos jostakin syystä nukun pommiin (tätä käy aika harvoin, sillä yleensä herään 4.30-6 välillä luonnostaan), miun on turha lähteä hosuun, koska sillä hosumisella osun taatusti samaiseen zombie-kaapin oveen ja sit kaikki mennee vielä pahemmin lekkeriksi.
Salli itsellesi unessakin lepo ;).
Kuukkeli
Tämä onkin mielenkiintoista. Voiko ihminen nukkua liikaa? Tunnistan kyllä itsessäni sellaisia yliunen oireita (jos nukuskelee "liikaa"). Päikkärit ovat varsin kohtalokkaat, niitä minun ei pidä ottaa ollenkaan, kun tuntuu että elämä ja elimistö menee ihan sekaisin sellaisesta.
Toisaalta olen sitä mieltä, että keho kyllä tietää kuinka paljon unta se tarvitsee. Jos aamulla heräämisen jälkeen nukahtaa sekunneissa uudestaan, on se minusta merkki siitä että unta saa vielä tulla lisää.
Ehkä tässäkin asiassa on merkitystä unen laadulla...? Ehkä joskus riittää 6 tuntia ihanteellista unta, huonompaa unta tarvitaan ehkä enemmän...?
Kuukkeli kirjoitti paremmin kuin minä. Toivottavasti et ota tästä stressiä, koska aihetta siihen ei mielestäni ole. Jos haluat nousta ja se tuntuu hyvältä, järjestä itsesi ylös. Älä katso kelloa, vaan kuuntele itseäsi. Vähenevä luonnonvalon määräkin vaikuttaa varmasti unentarpeeseesi, ehkä nyt nukuttaa enemmän kuin pari kuukautta sitten.
Shantasha: Minullakin taitaa olla kyse paljolti överiksi menemisestä. Kun ei ole pakko ryhdistäytyä, sängynpohja kutsuu. Minua tosin väsyttää iltaisinkin paljon eikä pelkästään aamuisin. Olen uniakka ainakin puolet vuorokaudesta. Kyllä unirytmi vaikuttaa koko päivään. Tsemppiä ikkunanpesuun ;) Minä olin toki lomalla ahkera ja pesin ikkunat, mutta sitten kun kyse on vielä vähemmän kiinnostavista asioista, niin hankalaksi tuo tekeminen menee...
Kuukkeli: joskus (harvoin) kun minun on nyt tarvinnut herätä aikaisin, olen itse asiassa ollut varsin pirteä. Koko päivä on ollut jotenkin paremmin ryhdissä kuin myöhäisen aamun päivinä. En sinällään halua ottaa tästä asiasta stressiä, haluaisin vain olla pirteä ja energinen nyt, kun siihen on kerrankin mahdollisuus. Kohta kun työ astuu taas kuvioihin, pirteys muuttuu muistoiksi. Eli kaipa tuolla nukkumisella haluan myös kapinoida tuota työn aiheuttamaa pakkosuorittamista ja -väsymystä vastaan.
Minulle ei tosiaan enää sovi hitaat heräämiset. Täytyy nousta heti ylös, jos en halua nukahtaa. Tämä onkin se kompastuskivi. Myös se on vaikuttanut, että unentarpeeni näyttää vähentyneen enkä osaa nyt sopeutua siihen. No, ehkä tämä asia korjaantuu talven pimeyden myötä.
Ehkä nukkumista suurempi ongelma onkin tuo sumupäisyys, joka sitten vaivaa pitkin päivää, jos nukkuu liikaa. Jos ei tarvitsisi olla terävänä ja reippaana, niin eihän tuo häiritsisi, ainakaan niin paljon. Kaipa parasta olisi mennä ajoissa nukkumaan ja unohtaa hosumiset aamusella :)
Hehkuvainen: monesti uutisissa on sanottu, että liikaa nukkuminen on epäterveellistä, joten kaipa se on mahdollista. Minustakin on outoa, että kroppa mahdollistaa liialliset unet. Luulisi silläkin olevan jokin tarkoitus, siis muu kuin olla haitaksi terveydelle.
Unen laatu on tärkeä asia. Tunnistan usein sen, että uni on jäänyt hötöksi, kun taas joskus on sellainen olo, että uni on ollut syvää ja laadukasta. Kaiken kaikkiaan uneni on ehkä muuttunut huonommaksi, mutta syytä siihen en tiedä. En ehkä niinkään stressaa tästä uniasiasta, vaan ennemmin seuraavan päivän olotilasta. Toimintakyvyissä eri päivinä voi olla niin suuria eroja ja itselläni uni näyttelee isoa roolia tässä.
Uneen vaikuttaa niin monen monituinen asia. Jo pelkästään se, mitä suuhusi panet pari tuntia ennen unosia saattaa tehä hallaa unille, pätkiä niitä ku moottorisaha pöllejä. Esimerkiksi alkoholilla on tämä vaikutus, vaikka se useimpia ensin unettaakin. Siis jos ei puhuta änkyräkännistä vaan esim yhdestä saunaoluesta tms.
Elimistön tuolla uniliiallisuudella on varmasti se sanoma, että siun olisi hyvä osata höllätä muussakin elämässä. Tiedän itse, että liika uni ei tee hyvää, vaikka en juurikaan ylleensä liikoja nukuskele. Mut oon iän myötä ja erinäisten elämänoppien myötä tajunnu antaa itselleni lepoa myös muulloin. Tätä ei ole helppoa suorittajan tehä, ja itse olen juuri sellainen.
Voisit kokeilla sitä kelloa (olkoon se sitten vaikka kännyn kello) niin, että panet sen soimaan aamusella kun meet nukkuun ja panet sen riittävän kauaksi soimaan, jolloin siun oisi pakko nousta sieltä sängystä sammuttaaksesi sen. Tuohon nousemiseen oppii kyllä aikaa myöten.
Aiemmin nukkumaan meneminenkin onnistuu kun sitä tekee pätkittäin aina aikaisemmin. Joskus ei nukuta, niin silloin on turha jäähä sängyn pohjalle.
Nukkuessa ja myös siinä kaikenmiettimisvääntämis-uneenvaipumistilanteessa pääsi työstää kaikkea ajattelemaasi, kokemaasi, tapahtunutta. Se olisikin huipputaito osata tyhjätä pää niin, että niitä ei vatvoisi lainkaan ennen nukkumista tahi heräisi kesken unien joskus tuskanhiessä kylpien erinäisten asioiden kans. Tässäkin on mahdollisuus kouluttaa itseään. Kirjoittaa esim paperille mieltä painavat asiat ennen nukkumista ja panna se paperi vaikkapa yöpöydän laatikkoon. Ei ne sieltä katoa, mut eipään ois yöllä pään sisällä. Sama ihan päivälläkin murheiden ja ongelmien kans.
Kuukkeli
Olen itse uniongelmainen ja pohtinut asiaa paljon. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että liika uni on pahasta. Jos oletetaan, että aikuiselle sellaiset 7 tuntia on hyvä määrä, niin iltakymmenestä viiteen täyttäisi jo tuon! Mutta kuka haluaa herätä viideltä? Ei kukaan. Niinpä sinne kuuteen jos saa ekan heräämisen, niin kaikki on hyvin. Ja ehdottomasti saman tien pystyyn, kun silmät aukeaa. Sängyssä loikoilusta tulee vaan pää kipeäksi ja muutenkin kiukkuinen ja turhautunut olo. Siis suorastaan koko päivä on pilalla =).
Kuukkeli: olen huomannut, että iltasyöminen ja -juominen vaikuttavat uneen. Minulla se näkyy siten, että liika syöminen jättää ikävän tunteen mahaan, mikä häiritsee. Alkoholia en juuri käytä, joten se ei ole ongelma.
Kyllä minun täytyy höllätä monellakin elämän osa-alueella. Olen nyt taas viime päivinä opetellut asiaa... ja luonnollisesti kantapään kautta. Tuntuu hyvältä, että asia kuitenkin etenee, vaikkakin käytännön oppien kautta.
Herätyskelloa olen ajatellut alkaa käyttää, mutta en joka aamu. Lasken illalla, että tunteja tulee tarpeeksi, jolloin ehkä saan estettyä ylettömän nukuskelun, mutta univajetta ei pitäisi tulla. Uskon, että säännöllinen rytmi on yksi avain hyvinvointiin. En tarkoita tällä kuitenkaan ryppyotsaista aikataulujen noudattamista :) Olen kyllä siinä valtavan onnekas juuri nyt, että nukahdan iltaisin helposti. En oikeastaan ymmärrä, miten se onnistuu.
Roz: sana "uniongelmainen" kuvaa kyllä tilannetta hyvin. Jokin unessa ja nukkumisessa on vinksallaan, mutta on vaikea määritellä, että mikä. Liikaunisuus on toki yksi, mutta ei välttämättä koko totuus. En minäkään halua viideltä herätä, mutta kuudelta olisi jo mukava olla pirteänä katselemassa aamun sarastusta. Tuo tilanne on silti vielä vain haave. Toistaiseksi painiskelen sen asian kanssa, että nousisin kahdeksalta... mutta jostainhan tämän on lähdettävä liikkelle :)
Post a Comment