Ajokortilleni tuli yllättäen käyttöä poiketessani Alkossa. Tokihan tiedän, että nykyään ohjeistetaan tarkistamaan ikä kaikilta henkilöiltä, jotka näyttävät alle 30-vuotiailta, mutta omalla kohdallani tämä alkaa olla jo... no, aika hassua :) Saatuani palautetta hyvistä geeneistä pohdin kasvojeni ohella muitakin syitä, jotka kokemukseni mukaan tekevät minusta "nuorekkaan". Tässä siis hieman vinkkejä, pilke silmäkulmassa ;)
Reppu nuorentaa. Kuka keski-ikää lähestyvä täti käyttää kaupassa reppua? En ole nähnyt. Minusta reppu on kätevä tapa kantaa painavat ostokset kotiin. Käytän reppua erityisesti pyöräillessäni.
Pyöräily nuorentaa. Kuinka moni on nähnyt keski-ikää lähestyvän tädin kävelevän kaupassa pyöräilykypärä kainalossa? Harvemmin, joskus toki.
Ei-ihan-muodin-mukainen tuulipuku nuorentaa. Sellainen, joka kuitenkin on ihan istuva, käytännöllinen ja siisti, mutta ehkä muutaman vuoden vanha. Ja ylä- ja alaosa eivät varsinaisesti ole samaa paria. Kuka keski-ikää lähestyvä, pyörällä liikkuva täti ei käytä viimeisimmän muodin mukaista pyöräilyasustetta? En ole nähnyt.
Jotkut onnistuvat laittamaan siistin kampauksen pyöräilykypärän alle, minä en. Kuinka monella keski-ikää lähestyvällä, pyöräilyasusteessa liikkuvalla tädillä on hiukset sekaisin? En ole nähnyt.
Lenkkarit nuorentavat. Tämä liittyy oikeastaan edellä olevaan asusteasiaan. Nykyäänhän lienee olemassa jo jonkinlaisia pyöräilykenkiäkin, mutta minä käytän usein lenkkareita. Se taitaa olla aika "nuorekasta".
Tällaisella reseptillä liikkuminen kannattaa, jos haluaa ihmisten pitävän ihan "kakarana". Näihin kun yhdistää hieman epävarman olemuksen (minua kiusaa käydä Alkossa juuri tämän "nuorekkuuteni" vuoksi) ja itseään vanhemman myyjätädin tai -sedän, palaute nuorekkuudesta on taattu.
Sitä en vain ymmärrä, miksi minua kiusaa niin valtavasti näyttää henkkareitani todistaakseni olevani riittävän vanha. Eikö minun pitäisi olla asiasta vain huikean imarreltu? En tiedä. En vain osaa suhtautua, kun toinen erehtyy todella pahasti. Tosin eihän se minun vikani ole. Tai ehkä se onkin, kun en osaa pukeutua ja käyttäytyä kuin keski-ikää lähestyvä täti ;)
7 comments:
Kuulin yhtenä kesänä ei niin kauan sitten ohimennen ei-minun-korvilleni-tarkoitetun (tai sitten oli, ihan sama) tuntemattoman nuoren kommentin, jossa minut arvioitiin (ulkonäköni perusteella) homoksi.
Loukkaannuin siitä, että minut näin väärin ymmärrettiin / ymmärrettiin näin väärin. Kunnes ihmettelin, miksi oikein loukkaannuin - eihän minulle homojen olemassaolo ole mitenkään kamala asia (joten homoksi luulemisessa ei sinänsä pitäisi olla mitään vastenmielistä), enkä minä toisaalta voi olla vastuussa kenenkään toisen ihmisen virhetulkinnoista (saahan sitä luulla). Siispä, miksi loukkaantuisin tai kiusaantuisin (tai imartuisin)? :-)
Onhan se tietysti epäkäytännöllistä, kun mieluiten haluaisin ihan käytännön syistä l. toistaiseksi parisuhdetta vailla olevana tulla nähdyksi houkuttelevana heteroseksuaalina. ;-)
Vaan jos odotukseni ja todellisuus eivät kohtaa, tajusin, että ei minun siitä kannata vetää hernettä nenään. Jos ristiriita häiritsee, pitää muuttaa odotuksia tai todellisuutta.
Nan, kuvasit juurikin myös minnuu :-D, meinaan kaikkien asusteiden osalta. Tosin lenkkareiden tilalla yleensä on kumisaappaat, ne kun tääl on käytännöllisemmät (ja myös nuorison käyttämiä).
Vaan ei, ei miulta ole ennää vuosiin kysytty henkkareita, plääh. Ku ois vielä näyttää tuo vanha pahvinen ajokorttikin. Pituuttakaan miulla oo alakoululaisen vertaa vaan ei, niisk...
Tosin lapset aina kyssyy, jotta miks tuo täti (!) on nii pieni (suom.huom. lyhyt, ei pieni muutoin).
Tästä siis voinemme vetää johtiksen elikäs siun kasvot ja muu henkinen puoli on nuorekas ja ole siitä iloinen ja tyytyväinen! Nii ja ylpeä!
Terv. se "liki 85v" Kuukkeli :-D
Ollessani Alkossa töissä mun enkka paperien kysymisessä oli 42-v... MUA hävetti :-D Se toinen taas kaivoi tyynesti paperit ja sanoi, että hänellä on ne aina mukana, koska aina niitä kuitenkin kysytään.
Täällä on se keski-ikäinen täti, joka käyttää kaupassa reppua....=))) Käytän reppua aika usein, varsinkin jos kävelen kauppaan autolla ajamisen sijaan. Ja luonnollisesti silloin on päällä myös lenkkarit ja urheiluvaatteet.
Ja olen siis keski-ikäinen nainen ja tyytyväinen ikääni, en haluaisi olla yhtään nuorempi enkä vanhempi.
Joku: hyvin kirjoitettu! Olen ihan samaa mieltä. Olisihan se mukavaa tulla nähdyksi sellaisena kuin on (no, ainakin useimmiten, ei minua sinällään haittaa, vaikka minua pidettäisiinkin vaikkapa 10 vuotta nuorempana). Ei tosiaan kannata ainakaan loukkaantua luulon vuoksi, ei se ole sen väärti :) Ja ainahan tilanteen voi yrittää korjata.
Kuukkeli: tosiaan, kumisaappaita käytetään nykyään paljon. Jos omani olisivat enemmän "city-mallia", käyttäisin itsekin. (Toisia kumppareita ei kuitenkaan kannata ostaa.) Pahvinen ajokortti, se on jotenkin tosi vanhanaikaista :) Olen ajatellut, että lyhyys on myös yksi nuorekkuuden "osoittaja", mutta taitaa se olla se kokonaisuus, joka ratkaisee. Pitää siis olla ylpeä ja iloinen kokonaisvaltaisesta nuorekkuudesta :D Vaikka eihän sillä iällä ole väliä, kunhan on sinut itsensä kanssa :) (En tosin ymmärrä, mitä ihmeellistä lyhyydessä nykyään on, kun kyse ei kuitenkaan ole mistään kääpiöstä. Minusta lyhyys on käytännöllistä noin enimmäkseen. Jakkaralla hoidetaan se epäkäytännöllinen puoli.)
Zepa: Hauskaa kuulla kokemus kassan toiselta puolelta :D Minulla on siis vielä itse asiassa varsin pitkä aika todelliseen ennätykseen. Kuulin kerran eräältä tutulta ihmettelyjä, kun hän oli käynyt teini-ikäisen tyttärensä kanssa Alkossa ja häneltä oli kysytty papereita... ja tytär oli ollut vieressä.
FeminineApproach: kuulostaa hyvältä. Ei minusta missään iässä kannata alkaa synkistellä oman ikänsä vuoksi. No, ehkä teini-iässä olisi ollut syytä, mutta onneksi sitä ei silloin tajunnut :P Reppu on tosi käytännöllinen.
Multa kysellään papereita tosi usein Alkossa (varsinkin jos hiukset sattuvat olemaan kiinni), vaikka ikää on jo useita vuosia kolmenkymmenen yli. Olen nuoren näköinen, mutta tässä iässä se ei enää häiritse vaan imartelee. Toista oli pikkasen reilu parikymppisenä. Silloin se otti luonnolle. Nykyisin tunnen itseni vanhaksi (ikäkriisi menossa), joten lämmittää mieltä (tai huvittaa), kun joku luulee selkeästi nuoremmaksi.
Vanhalta ehtii kuule näyttää lopun elämäänsä, älä sie ota stressiä moisesta huomiosta :)
Tess: kyllä, vanhalta ehtii näyttää :) Parikymppisenä tosiaan ärsytti, kun pidettiin ihan kakarana (minua pidettiin siis tosi nuorena, jopa 15-16-vuotiaana, kerran ulkomailla 12-vuotiaana). Nyt tuo nuorekkuus ei enää ole varsinaisesti ongelma vaan onni :) Minullakin on välillä ikäkriisiä, mutta se on ainakin vielä ihan hölmöä - ehtii sitäkin myöhemmin! Nautitaan nyt nuorekkuudestamme :)
Post a Comment