Taidan olla putkiaivo. Olen huomannut, että minusta on mukavinta tehdä asioita yksi kerrallaan. Haluaisin laittaa yhden asian putkeen ja hoitaa sen perinjuurin kunnolla ennen kuin laitan seuraavan asian putkeen. Tuo ei kuitenkaan taida nykymaailmassa onnistua... tai ainakin minulla on nykyelämässä pitkä matka tuollaiseen.
Nyt on taas ollut miljoona asiaa hoidettavana. On vuoden viimeiset opiskeltavat asiat tentteineen. Jouluun liittyviä asioita olisi hoidettavana liittyen joulunviettoon ja lahjashowhun. Lisäksi kevään kuvioihin liittyen ilmestyi yllättävää pohdiskeltavaa. Haluaisin liikkua enemmän kuin mitä olen ehtinyt. Talvikin tuli ja sukset voisi kaivaa esiin. Niskakin taas jumittaa. Jne.
On rasittavaa pohdiskella hieman yhtä asiaa ja siirtyä seuraavaan ja siitä taas seuraavaan jne. ehtimättä saada asioita kunnolla valmiiksi. Toisaalta vaikka kuinka tekisin ja hääräisin, maailma ei siitä valmistu. Olen onneksi sisäistänyt leppoisampaa asennetta siten, että nytkin on mennyt ihan hyvin, vaikka hoidettavien asioiden lista näyttää vain venyvän. Hiihtämäänkin ehdin luultavasti loppuviikosta.
Toisaalta, kun asioita tulee liikaa kerralla, pakenen ihan liian helposti muihin askareisiin. Lykkään päätöksiä ja yritän unohtaa, että jouluun liittyy joululahjat (ainakin vielä, kun en vielä taida uskaltaa täysin irrottautua tuosta liian usein rasittavaksi kääntyneestä perinteestä). Toisaalta sorrun myös hääräilemään hieman kaikkien asioiden parissa saamatta mitään valmiiksi.
Eiköhän tästä joulunalusajasta ihan hyvä kuitenkin tule, vaikka ajatukset ovatkin kuin varpusparvi ja muistin toiminta herättää ajoittain huolta. Asioillahan on tapana järjestyä ja jos jotain jää hoitamatta, se tuskin on niin tärkeää, että sitä ei saisi korjattua jälkeenpäin.
Kiireetöntä joulun odotusta!
4 comments:
Naisista sanotaan, että he pystyvät tekemään montaa asiaa yhtäaikaa päinvastoin kuin miehet. Voipi olla niinkin, mutta minäkin haluan tehdä asian kerrallaan kuten sinä. Teen mieluummin yhden asian alusta loppuun kunnolla kuin sipaisen samaan aikaan vähän sitä ja tätä.
No, työelämässä täytyy pitää monia lankoja käsissä yhtäaikaa, sitä ei voi välttää. Mutta vapaalla - ah, teen juuri niin kuin tykkään....=)
Oikein hyvää ja stressitöntä joulunalusaikaa sinulle Nan!
Pystyn kyllä moniajoon, mutta kaikkein mieluiten tekisin asian kerrallaan. Töissä se on mahdotonta; asioita on pakko aloittaa mutta myös pakko jättää inhottavasti roikkumaan. Sellaista tapahtuu harvoin, että saisi kerralla kaiken pakettiin. Se on todella stressaavaa, joten asioiden kerralla hoitaminen - yksi kerrallaan - tuottaa suurta tyydytystä!
Ihanaa ja sopivasti putkiaivoista joulunodotusta! :)
On jännää (ja hienoa), miten erilaisia ihmiset ovat. Itselleni on helpointa tehdä montaa asiaa samaan aikaan. Jos väkisin joudun keskittymään pelkästään yhteen asiaan, joka tapahtuu liian hitaasti (esim. luento), keskittymiseni herpaantuu ihan totaalisesti ja huomaan tilanteen jälkeen etten kuunnellut ollenkaan. Sitten saan paheksuvia katseita, jos teen vaikka sudokua kesken luennon, mutta tämä harhautus on ainut tapa saada aivoni keskittymään kuuntelemaan. Mulla on monta ystävää, jotka ovat kertoneet samanlaisista kokemuksista. Pääasia on, että jokainen tunnistaa itselleen parhaiten sopivan tavan tehdä asioita ja pysyy sille uskollisena. Paheksuvista kommenteista tai katseista riippumatta! :)
Nainen.kuvastimessa: nimenomaan, vapaalla asiat voi tehdä omaan tahtiinsa! Onneksi monessa työssäkin voi hieman vaikuttaa omaan työskentelyynsä. Kiitos ja hyvää joulunalusaikaa sinullekin! :)
Hehkuvainen: yksi kerrallaan -tyyli tuottaa todellakin tyydytystä, kun valmiin työnsä pääsee näkemään. Hyvää joulunodotusta sinullekin! :)
Petra: ymmärrän tuotakin. Jos jokin asia on itsestäni tylsää, kaipaan myös jotain herättelevää rinnalle. Minullakin tylsät luennot sujuvat paremmin, jos esim. kirjoittelen muistiinpanoja tms. Tylsää työtä tehdessäni kaipasin jotain pohdittavaa aivoilleni yms. Oman työskentelytapansa löytäminen on tärkeää! Ja ehkä eri tilanteissa erilaiset tavat toimivat :)
Post a Comment