Viime päivät ovat olleet varsin outoa aikaa. Tunteeni ovat seilanneet niin suurten ärtymysten vesillä, että en tiennyt sellaisia olevankaan. Juuri kun sain ensimmäisen suuren ärsytyksen hieman tyyntymään, tänään iski toinen, ihan toisesta asiasta ja valtavalla voimalla.
Tämä asia on sellainen, että se on hiertänyt minua viimeisen vuoden tai pari ja liittyy erääseen henkilöön ja hänen käytökseensä (hän ei ole mitenkään läheinen, kiitos siitä). En ole halunnut takertua pieniin asioihin, vaan olen antanut asioiden mennä niin kuin ne ovat menneet. Olen ymmärtänyt ja antanut hänen toimia omalla tavallaan, koska hänen organisoimistaan asioita on kuitenkin ollut kyse. En ole pitänyt siitä, miten hän on kohdellut ihmisiä tai toiminut, mutta olen vain antanut asioiden olla, koska se on yleensä se paras ratkaisu. Tämä on sitä paitsi vain minun näkemykseni ja jos minua ei asiat miellytä, olen voinut koko ajan valita poistumisen. Kyse on kuitenkin vapaa-ajan toiminnasta.
Nyt kuitenkin meni kuppi nurin minultakin. Raja on ylitetty ja voin kertoa, että minun loputtoman kiltteyteni, pitkäpinnaisuuteni ja ymmärtämiseni kohdalla se on todellakin paljon. Minulla on mielipide ja oikeus kertoa se ja sen todellakin aion tehdä. Aion perustella näkemykseni huolellisesti, koska sen pystyn helposti tekemään. Esimerkkejä on aivan liikaa. Aion tehdä selväksi sen, että minua ei kohdella miten sattuu. Minua ei pidetä roskana, jonka voi heittää tuosta noin vain kadulle. Aion tehdä selväksi sen, että ketään ei ole oikeus kohdella huonosti. Ketään ei ole myöskään oikeus vähätellä ja aliarvoida riippumatta siitä, millainen toisen persoonallisuus, ulkonäkö tai olemus ovat.
On kyllä helpotus päästä eroon tästä hiertäneestä asiasta, joka aikanaan oli tosi mukavaakin. Asiat kuitenkin muuttuvat ajan myötä eikä suunta aina ole toivottu. Sinnittelyni tämän asian osalta päättyy ja oloni kevenee. Sitä ennen annan kuitenkin täydeltä laidalta. Täältä pesee!
5 comments:
Itse usein syyllistyn siihen, että nielen kaiken liian kauan ja sitten kun viimein menee hermot, toisella ei ole enää mitään mahdollisuutta korjata käytöstään. On liian myöhäistä. Se on loppujen lopuksi aika epäreilua käytöstä multa ja oon viime aikoina pyrkinyt kiinnittämään siihen huomiota. Asioista kannattaa sanoa silloin kun ne on vielä pieniä.
No niin, hyvä sinä!
Petra: Tiedän, mitä tarkoitat, ja usein olisi hyvä toimia juuri noin kuin sanot, mutta... usein on myös niin, että kevyesti tai pienestä asiasta perustellustikin sanominen ei vain auta, vaikka yrittäisi.
Petra: olet tosi oikeassa. Näin tosiaan kannattaa tehdä. Olen oikea malliesimerkki kaiken nielemisessä ja sen jälkeisessä ydinräjähdyksessä. Asioita kannattaisi ennemmin käsitellä pienemmissä erissä silloin, kun ne eteen tulevat. En ole itse uskaltanut näin tehdä, kun olen pelännyt tulevani torjutuksi ja leimautuvani kaikesta narisevaksi. Kumpi tosin on parempi: olla narisija vai kantaa pahaa oloa sisällään? On tosiaan myös epäreilua olla sanomatta epäkohdista toiselle, ei ihmiset ole ajatustenlukijoita, vaikka jotkut niin kuvittelevatkin (siis sekä ne, jotka "lukevat" ajatuksia eli tulkitsevat, että ne jotka "lähettävät" ajatuksia "luettavaksi" eli esittelevät erilaisia kummallisia elkeitä tulkittavaksi).
Joku: kiitos :) Ei tämä ihan putkeen mene sikäli, että olisi varmaan pitänyt aiemmin puuttua tähän asiaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tuntuu hyvältä (itsekästä) sanoa toiselle, että hänen toimensa ovat moukkamaisia ja loukkaavia ja ylittävät rajani. Siitä tulee olo, että kunnioitan sentään itse itseäni.
Tuossa on asennetta! Toivottavasti onnistunut saamaan tuon ikävän tyypin katsomaan asioita toiselta näkökulmalta. Aina se ei onnistu.
Pekka: niin, useinkaan se ei onnistu. Ehkä sitä ei kannata pitää tavoitteenakaan, vaan sitä, että saa ylipäätään sanottua vaivaavan asian. Onpahan sitten itse ainakin tehnyt parhaansa. Enempäähän ei tarvitse.
Post a Comment