Viikonloppu oli kuumuuden vuoksi vaikea. Missään ei ollut hyvä olla. Kotona sisällä on 30 astetta lämmintä, ulkona melkein sama. Hiki virtaa, vaikka mitään en tekisi. Tuuletin pyörii melkein vuorokauden ympäri ja auttaa nukkumaan edes pätkäunta. Väsyttää, uuvuttaa, tuskastuttaa, pyörryttää ja ärsyttää. Koko ajan on paha olla. Pitäisi juodakin paljon, mutta en oikein saattaisi, yäk. Ruokakaan ei maistu. En ole helleihminen lainkaan.
Kämpässä sotku leviää, kun en pysty siivoamaan. Melkein kaikki tekeminen on jäissä, kun siedettävän olon saa vain sohvalla makoillen tuuletin vieressä huristen. Harvoin olen maanantaiaamuna lähtenyt niin innolla töihin kuin tänään, voisin nyt asua töissä! Muutama tunti ilmastointia ja ajatus alkoi taas kulkea ja olo tasaantui. Minusta alkoi kuoriutua taas Ihminen. On hämmentävää, millainen ero itselläni ja itselläni voi olla, kun lämpötila on vaihtelee.
Kasvimaan askareetkin odottelevat nyt sään muuttumista. Kastelen jo tehtyjä kylvöksiä ja se tuntuu raskaalta tässä painostavassa kuumuudessa, kun kastelu ei ole ihan helpoimmasta päästä hoidettavia askareita, kun vesipistettä ei ihan vieressä ole... Oletettavasti kuivuus ei ole päässyt yllättämään, ainoastaan perunat ovat jääneet vähälle kastelulle. En tiedä, kärsivätkö ne siitä.
Aiemmin mainitsemani mukulakin on tunnistunut. Se on maa-artisokka, jota kasvaa sekä kasvimaallani että sen vieressä. Perunapenkkini päässä kasvaa kolme taimea ihan vierivieressä, joten minun on pakko kaivaa ne pois, vaikka noiden myötä luultavasti perunoitakin nousee ylös. Pitää olla varovainen. Lisäksi muutama alku on kulkuväylillä, ne on helpompi kaivaa ylös. Tämä ei ollut mikään kiva yllätys, mutta ei auta muuta kuin alkaa kaivaa. Noiden rinnalla ei nimittäin mikään tykkää kasvaa. Toivottavasti noita ei enempää alkaisi pyrkiä ylös. En olisi arvanut, että kitkeminen pitää aloittaa lapiolla, mutta kaikkea sitä oppii, kun tekee. Positiivista tässä on tietysti se, että syksyllä on tiedossa ainakin maa-artisokkaa. En olekaan koskaan syönyt sitä.
9 comments:
Joo, ei suju helleihmisen rooli täälläkään. Ei voi käyttää edes kosteusvoidetta enää kun kaikki hikoaa saman tien pois. Onneksi 2 tuuletinta...
Maa-artisokasta saa hyvää sosesoppaa. Puutarhan pohjoisreunaan, niin eivät varjosta muita.
Zepa: joo, kosteusvoide on jäänyt minullakin pois, ihan turha näillä säillä. Ilmeisesti loppuviikosta hieman helpottaa, eli sitä odotellessa.
Joku: valitettavasti noita maa-artisokkia kasvaa enemmän kasvimaani eteläpuolella eikä niitä voi siirtää. Siirsin kuitenkin kasvimaallani kasvaneet sivummalle. Toivottavasti saan maistella noita sosekeiton muodossa syksyllä, saattaa olla, että joku muukin on noista kiinnostunut.
Hmm. Ehkä tällaisilla säillä onkin ihan hyvä, jos vähän varjostavat. *hopeareunus* :-)
Joku: joo, ehkäpä varjolle on tarvetta myöhemmin(kin)...
Kuumuus ja helle ovat kummia asioita. Niitä kaipaa, mutta sitten onkin tukalaa olla. Vanhemmiten olen oppinut tykkäämään liiastakin lämmöstä.
Pekka: joo, minäkin kaipaan joskus lämpöä. Talvi kultaa edellisen kesän muistot ja unohdan autuaallisesti, kuinka tukalaa kuumuus voi olla. Nyt muistan taas. Jännä kuulla, että voi mennä noinkin päin, että liiasta lämmöstä voi oppia tykkäämään vanhemmiten. Useinhan se on kai toisinpäin.
En tykkää helteestä minäkään, sillä aina helteellä tulee inhottavat ihottumat ja raavin yöllä ihon verille. Oli ajatus tänään imuroida ennen töihin lähtöä, mutta siinä tulee niin hiki etten viitsi, kun pitäisi mennä suihkuun ja kun työmatkalla pyöräillessä tulee kuitenkin hiki ja siksi täytyy käydä suihkussa illalla. Jatkuva suihkussa ramppaaminen kun taas kuivattaa ihoa.
Jossain järvellä, missä käy tuuli voisi olla kivaa helteellä, kun pääsisi välillä pulahtamaan veteen :)
Trina: nuo ihottumat ovatkin ikävä asia helteessä. Parasta helteellä olisikin olla järven rannalla nautiskelemassa ja uimassa. Ikävä kyllä joutuu olemaan kuumissa sisätiloissa... Viileämpää loppuviikkoa!
Post a Comment