Minua ärsyttää oma jatkuva tyytymättömyyteni asioihin. Tyytymättömyyteni johtuu siitä, että mikään toivomani asia ei tunnu muuttuvan parempaan suuntaan, vaikka kuinka ponnistelisin. Tai no, onhan työrintamalla ollut toistaiseksi suunta parempaan, mutta sillä saralla suunta saattaa kääntyä koska tahansa. Muuten tuntuu, että otan yhden askeleen eteenpäin ja seuraavaksi ponnahdan taaksepäin suonsilmäkkeeseen. Suo vain natisee ja slurpsahtelee saappaan alla, kun yritän irrottautua.
Tuntuu, että elämäni on yhtä jumimista, paikallaan tahmaamista. Asiat eivät vain etene, vaikka ne välillä etenevätkin. Katselen ihmisiä, jotka laittavat asiat järjestykseen tosi sukkelaan ja toteuttavat toiveitaan, kun minä vasta suunnittelen - ja jään suunnitteluasteelle. Olenko vain toivottoman laiska vai mitä?
Inhoan asunnossani melkein jokaista huonekalua. Olen etsinyt uutta kirjahyllyä varmaankin jo pari vuotta ja uskomatonta kyllä, en löydä toivomani kaltaista kirjahyllyä mistään (siis ihan Ikeakin kelpaa, mutta kun sopivaa ei löydy, niin ei löydy). Yritin hiljattain katsella uusia verhoja, mutta en löytänyt. Olen yrittänyt karsia tavaraa ja saada rompetta paremmin järjestykseen nykyisiin kaappeihin, mutta en ole onnistunut. Sekasotku ei vain katoa. Vaatteet sentään nykyään mahtuvat kaappiini, mutta inhoan niistäkin suurinta osaa. En vain löydä mieluisia uutena enkä käytettynä.
Suunnittelen ahkerasti viimeisiä opiskeluponnistuksiani, mutta lähinnä mielessäni. Nekään eivät käytännön tasolla oikein etene. Riviäkään tekstiä ei ole syntynyt ja luettava kirja etenee korkeintaan parikymmentä sivua viikossa (=aivan liian vähän). Jotenkin tuntuu, että nysvään aikani johonkin tyhjänpäiväiseen, mutta en itsekään tiedä, mihin.
Minulla on koko ikäni ollut tietynlaisia haaveita, joita haluan toteuttaa, mutta nekään eivät etene yhtään. Jos yritän jotain toteuttaakin, se menee jollain tavalla lopulta pieleen. En pääsekään tekemään haaveilemaani asiaa, vaikka olen siitä jopa maksanut, tai sitten jokin muu menee pieleen. Luontoretkeilyjutut ovat usein mahdottomia itselleni auton puuttumisen vuoksi. Vaikka haluaisinkin elää ilman autoa, olen päättänyt sittenkin hankkia sellaisen, jos toimeentuloni joskus vakiintuu. En jaksa enää lykätä haaveitani ja raahata tolkuttomia tavaramääriä julkisissa, joilla ei edes pääse sinne, minne haluaisin.
Jos taloudelliselta kannalta ajattelee, opiskelujutut ja kodin laittaminen ovat kaikkein halvimpia ja mahdollisimpia toteuttaa. Se vain lannistaa, että asiat eivät näytä etenevän, mikään ei oikein kannusta eteenpäin näillä saroilla. En oikein jaksa jatkuvasti nysvätä näiden asioiden parissa siten, että oikeasti mikään ei kuitenkaan etene. En ymmärrä, miten edes on mahdollista käyttää niin paljon tunteja joidenkin asioiden työstämiseen ilman että asiat oikeasti etenevät.
Tämä oli taas aika negatiivissävytteistä kirjoittelua, mutta otan tavoitteekseni pyrkiä positiivisemman ajattelun suuntaan. Pyrin näkemään positiivista silloinkin, kun mikään ei etene (esim. luin 10 sivua kirjaa tai vaatteeni mahtuvat kaappiin). Ehkä se auttaisi saamaan enemmän aikaiseksikin ja välttäisin liiallisten vaatimusten sudenkuopan.
Silti en ymmärrä, miten joillakin elämä jopa etenee ja aika joutuisastikin. Pari haavettakin he onnistuvat toteuttamaan matkansa varrella tuosta noin vain. Mitenhän ihmeessä sellainen elämä eletään...
11 comments:
Nan, toisten toteutuneiden haaveiden saavuttamisen matkan mittaa et voi tietää. Näet vain sen toteutuneen etkä sitä, mitä kaikkea se on vaatinut.
Miulla on jääkaapin ovessa kaksi hiirikorttia. Niissä lukee näin:
"Elä kuin tietäisit kaikkien unelmiesi toteutuvan."
"Asioilla on tapana järjestyä: Ei ehkä niin kuin kuvittelemme tai silloin kun toivomme, mutta lopulta kuitenkin."
Jos katsot joskus aiemmin kirjoittamaasi, tämä teksti toistuu siellä aikasten lailla samanlaisena. Muistatkos? Panen siut itsesi miettimään, mitähän se mahtanee kertoa ;-)?
Mitä taasen tulloo tuohon materiaan, otan sinnuun yhteyttä verhojen osalta ainakin. Tarjolla oleva kirjahylly, edes yksi osa siitä, taitanee olla hieman liian suuri.
Kuukkeli
Meinasin sanoa juuri samaa kuin Kuukkeli: kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää eli vaikka toinen näyttää saavuttaneen elämässään asioita helposti, niin ei välttämättä ole. Ulkopuolisen silmin asiat voivat tapahtua nopeasti ja helposti, vaikka asianosainen on voinut kehitellä juttua koko elämänsä ja tehnyt uhrauksia asian eteen.
Aika usein haaveiden toteutuminen riippuu muustakin kuin omasta panostuksesta, luulen ma. Monesti tarvitaan hiukan onneakin siihen että itsestä riippumattomat asiat loksahtelevat kohdilleen.
Mutta ei siitä pidä lannistua että onni ei aina ole myötäinen. Mies haaveili sukellusmatkasta, oli sen jo maksanutkin, mutta lentoyhtiö meni konkurssiin ja haave kariutui. Mutta hän meni sitten sukeltamaan muualle toisen lentoyhtiön avulla. Haave toteutui, mutta ei alkuperäisen suunnitelman mukaan.
En usko että sinun haaveesi olisivat mitenkään mahdottomia tai liian suuria, eivät ne ainakaan tässä siltä kuulosta.
Anteeksi että tartun nyt tuohon kirjahyllyyn, mutta minusta se ei kuulosta asialta josta kannattaisi tehdä ongelmaa. (Helppohan se on näin ulkopuolisena sanoa!) Pitää ehkä vain määritellä että haaveiletko tietynlaisesta hyllystä vai haluatko todella sellaisen. Koska jos tiedät tarkalleen millaisen kirjahyllyn haluat ja todella haluat sellaisen eikä sitä kaupasta löydy, sinä voit sen tehdä tai teetättää. Totta, että se maksaa, mutta jos siitä rahalla selviää niin kysehän on vain priorisoinnista eli säästätkö lomamatkaa vai kirjahyllyä varten.
Apua, turhan pitkä ja päätön kommentti!
Pointtini: tsemppiä!
Kuukkeli: Kiitos ajatuksistasi :) Joo, on ikävä huomata, että täällä blogissakin toistuu samat asiat. En tiedä, miksi koen jumittamiseni erityisen vaikeana. Onko sitä vai kuvittelenko vain? Tokihan sitä on, jos (liian) moni asia elämässäni on ihan samalla, ei-toivotulla mallilla kuin 10-vuotta sitten. Muistan kyllä jotain kirjoittamaani... Nuo ajatelmat ovat osuvia ja uskonkin niihin, vaikka ei siltä näyttäisi. Kiitos verho- ja hyllytarjouksestasi. Minulle ei mahdu kovin isoa kirjahyllyä. Itse asiassa katsoin Ikean tarjontaa ja saattaisin sieltä kelpuuttaa yhden kirjahyllyn, joka on astetta nykyistä suurempi ja säädettävillä hyllyväleillä. Saisin sillä korvattua 2-3 pienempää huonekalua. Se olisi hyvä. Verhoiksi etsin jotain pirteää ja pitkähköä. Olohuoneessa on korkeat ikkunat ja ne vaativat pitkät verhot.
Hehkuvainen: ei pitkä eikä päätön kommentti ;) Kiitos ajatuksistasi. Tottahan se on, että monesti toisten ratkaisut näyttää erilaisilta ja nopeilta omiin silmiin, kun polkua tavoitteisiin ei näe. Hienoa, että miehesi tavoite lopulta onnistui. Yritän itsekin pitää silmäni avoinna ja katsella asioita uusista kuvakulmista. Josko vaikka jotenkin ihan odottamattomalla tavalla voisi syntyä jotain uutta..?
Tuo kirjahyllyasia on turhauttanut pitkään. Olen inhonnut nykyistä hyllyäni ainakin 10 vuotta. Siinä se vain jököttää paikallaan sekaisena kuin mikäkin. Hyllyvälit ovat sellaiset, että kansiot eivät mahdu, joten osa tavaroista pömpöttää rumissa pinoissa. Sinänsä siististi olevien kirjojen päällä on sekalaista romua, kirjojen edessä myös on kaikenlaista pikkutavaraa. Kirjahylly on moskamagneetti, sekamelska yhdellä seinällä sen lisäksi että se on itsessään ruma. Tuo kirjahylly paistaa silmiin, missä tahansa kämpässä olenkin. Nyt katsoin tosiaan Ikeasta hyllyä, johon saisi oven. Eipä enää romua kerääntyisi kuin tarjottimelle katseltavaksi, vaan se kätkeytyisi oven taakse...
---
Mukavaa viikonloppua teille! :)
Ovet on loistoratkaisu! Avohyllyt näyttävät helposti epäsiisteiltä, vaikkei niissä varsinaisesti mitään ylimääräistä moskaa olisikaan.
Hui mikä ihana ukonilma, sen myötä toivotan kihelmöivän mahtavaa viikonloppua! :)
Hehkuvainen: mukava kuulla. Olenkin tähän mennessä kuullut vain positiivisia kommentteja ovista kirjahyllyissä. Avohyllyt ovat tosiaan melkeinpä useimmiten epäsiistejä, vaikka ne olisi järjestettykin. Pääsin viikonloppuna keräämään marjoja kesätuulen puhallellessa, oli ihanaa :)
Elämässä on erilaisia vaiheita, toiset hitaampia ja junnaavampia ja toiset taas liiankin vauhdikkaita. Aina ei suju oman mielen mukaan läheskään, ei pienet eikä isot asiat.
Omassa elämässä on ollut monenlaista vastoinkäymistä, niin taloudellista kuin tunteen tasolla. Tuntui, että unelmat ja haaveet sai unohtaa, elämän koki selviytymiseksi haasteesta toiseen. Siinä rytäkässä lopetin jossain vaiheessa vastaanhangoittelun ja päätin soljua elämän tahtomaan malliin, meni syteen tai saveen.
Päätin nähdä pienetkin onnen ja ilon aiheet ja nauttia niistä, siis todella pienet ja arkiset onnistumiset. Ja sitten huomasin, että asiat alkoivat loksahdella paikoilleen eikä energiaa enää mennyt elämän vastavirtaan elämiseen. Yhä edelleen on vastoinkäymisiä ja rahanmenoa, mutta ne kai eivät koskaan lopu. Toteutan pikkuriikkisiä unelmia isompien odotellessa aikaa parempaa.
Tämä meni nyt Nan ehkä vähän ohi sun tilanteestasi, mutta halusin omalla kokemuksellani luoda sulle uskoa, että asiat järjestyvät ennen pitkää. Ota ilo irti pienistä hetkistä ja anna hyvälle arjelle sen ansaitsema arvo. Ota pieniä askeleita unelmiasi kohti, edes ajatuksen tasolla, niin lähenet niitä. Pidä haaveistasi kiinni, ne voivat toteutua.
Kauniita kesäpäiviä Nan, luonto eheyttää ja suo esteettisiä iloja, myös lähiluonto, johon pääset jalkaisin....=)
Nainen.kuvastimessa: kiitos ajatuksistasi. Kyllähän meidän itse kunkin elämään sisältyy erilaisia vaiheita ja itse usein katsoo elämäänsä kriittisesti jonkin negatiivisen asian huomaten. Minulla se on ehdottomasti jumittaminen. Minulla koko elämä on ollut yhtä jumia, jonka lomaan on ujuttautunut muutama (harkitsematon/harkittu) äkkisyöksähdys.
Ajatuksesi vastaanhangottelun lopettamisesta on kiintoisa. Sitä voisi kokeilla, joltain osin. Ei siten, että ajelehtii vailla suuntaa, vaan pyrkii toivottuun suuntaan, mutta ei pakota sitä. Yrittää ymmärtää, että tavoitteeseen pääsemiseksi täytyy vielä tämäkin mutka käydä kiertämässä. Pitäisi jaksaa olla kärsivällinen ja luottaa elämän järjestymiseen.
Tosiaan, vastoinkäymiset ja rahanmeno eivät lopu, mutta ei se estä muuta elämistä, kuten mainitset. Pieniä onnistumisia tapahtuu kaiken aikaa ja niiden määrää voi lisätä. Pitää olla vain läsnä arjessa.
Kiitos kannustuksestasi. Olen oikeastaan jo ottanut askeleita unelmiani kohti, mutta kärsivällisyyteni ei meinaa riittää. Matka tuntuu liian pitkältä ja väsyn. Pitää pilkkoa se pienempiin etappeihin. Arkeakin on syytä arvostaa. Voin löytää siihen lisääkin arvostettavaa, olen varma siitä. Haaveista ei kannata koskaan irrottaa otettaan :)
Kauniita kesäpäiviä sinullekin :) Nautitaan, rauhoitutaan ja annetaan sijaa myös toivotuille erakkohetkille ;)
Nan, kiitos jälleen kerran niin hyvistä pohdinnoistasi, tuttua on tavalla tai toisella. Itseäni on auttanut useammankin kerran sen oivaltaminen, että hyvänen aika, minähän elän parhaillaan todeksi joitakin unelmiani ja tavoitteitani! Ne prosessit on vaan kesken, ja kun niissä on työläs ja junnaava vaihe, ei tunnu yhtään unelmalta :) Mutta sitten toki on 'nopeampia' ja 'hitaampia' ihmisiä - viittaan lähinnä päätöksentekoon, ehkä 'nopeat' ihmiset ovat jossain asiassa taas hitaampia! 'Nopeiden' liikkeet ehkä konkretisoituu paremmin, hitaammilla muutos näkyy pidempänä prosessina, ja ehkä siksi sitä ei aina itsekään huomaa? Itse aloin pitää muutospäiväkirjaa, voidakseni edistää ja seurata muutosmatkaani. Vähän sama idea kuin blogissasi! Mainitsemasi suunta on varmastikin paljon tärkeämpi asia kuin 'vauhti'. Ja tosiaan vauhtikin on suhteellista. Elämme 'pika'yhteiskunnassa, mutta ihminen on psyykeltään suht hidas ja monimutkainen olento! Siinä on ristiriita, ja 'vika' ei siis ole välttämättä yksilössä? Toisenlaisessa kulttuurissa hitaus voi olla hyve! Olisikin hienoa, jos jokainen voisi arvostaa omaa ja muiden 'hitautta' tai 'nopeutta' sellaisenaan, ilman että se arvottuisi ympäröivän maailman vaateiden taustaa vasten. Itse olen hitaan tyylini vasta hiljattain oikeasti tunnistanut ja hyväksynyt. Se tarkoittaa myös sitä, että olen perusteellinen, tarkka ja syvällinen - ei pahoja :) Sellaiselta vaikutat sinäkin, ehkä oletkin? Uusimpien huonekalujeni ja vehojeni takia kiersin XX huonekaluliikettä, uuvuksiin asti. Helpommallakin pääsisi :) Jo se, että tavoitteena on löytää, ehkä vaikeutta löytämistä, ts. parhaat hankinnat yleensä tulee vastaan yrittämättä, pingottamatta, etsimättä, yllättäen, oman kokemukseni mukaan ainakin. Kun kauheasti etsii, ahdistuu, ja se mielentila ei ole kovin suotuisa itsen kuuntelulle. Se varmasti oli eräs hidastava asia, että kiersin aiemmin paljon yksin liikkeitä, ei ollut ketään kenen kanssa pohtia asioita, kertoa mitä haluaa ja mitä ei (paitsi myyjät...). Ehkä myös tulee ladattu näihin kankaankappaleisiin(!) ja puurakennelmiin(!) liikaa odotuksia ja merkityksiä, niistä tulee melkein elämää suurempi projekti. Sen sijaan, joskus kun ei ole edes etsinyt, on tullut vastaan huonekalu tai verho, joka puhuttelee - ja ne on tulleet etsimättä ja vieläpä käytettyinä suuri osa. Osan olen saanutkin, joku on kirpparilta, joku kierrätyskeskuksesta. heti vaan tiesi, että tuon on mun juttu :) Itse olen myös huomannut, että koen uudet, liikkeessä rivissä tai teennäisissä asetelmissa olevat huonekalut 'sieluttomaksi'. Ne eivät kovin helposti puhuttele, niissä ei ole 'elämää'. En innostu niistä, en, vaikka yrittäisinkin! Puusepän tekemä tai vanhana ostettu tai saatu puhuttelee eri tavoin. En tiedä, tunnistatko itse tätä samaa kohdallasi? Tai voisitko löytää tarvitsemasi huonekalun jostain totaalisesti muualta kuin tähän asti olet etsinyt? Ellet sitten osta sitä Ikean hyllyä! Ei varmasti huono vaihtoehto sekään, jos se sopii tarpeisiisi ja kotiisi. Tsemppiä ja sopivan löysiä ranteita kaupoille, minne menetkin :)
Anonyymi: kiitos kommentistasi ja ajatuksistasi. Olen miettinyt muutosta siten, että usein muutos on alkuun hidas ja tapahtuu lähinnä pään sisällä, eli on ikään kuin valmistautumista. Sitten suurempi liikahdus tapahtuu. Olen itse tosiaan tuollainen hitaampi, siksi minun on varmaankin vaikea nähdä muutoksia. Jos elämäänsä pystyisi näkemään "etäämpää", voisi nähdäkin ne muutokset. Nyt kun on itse sisällä omassa elämässään, tuntuu jumittavan. Toteutan minäkin parhaillaan unelmiani, kuten minulla on ensimmäistä kertaa ikinä kasvimaa! Kai se niinkin on, että tuollaisiin pieniin (tai isoihin) asioihin on vaikea tyytyä, jos haluaisi hypätä suoraan punaiseen tupaan ja perunamaahan :)
Pikayhteiskunnassa on yllättävän vaikeaa olla hidas, mutta pyritään me olemaan omia itsejämme ja tekemään asioita omaan tahtiimme :) Minäkin olen tosiaan hidas - siis myös perusteellinen, tarkka ja syvällinen. Minusta tuo on aivan mainio kokonaisuus hyviä ominaisuuksia, vaikka niitä ei ympäröivä yhteiskunta arvostaisikaan.
Minua ainakin vaikeuttaa tavaroiden etsimisessä se, jos tiedän täsmälleen, mitä etsin. Eihän sellaisia kaupoista löydy, tulee vain paineita, turhaa kaupoissa kiertelyä, väsymystä ja pahaa mieltä. Kannattaakin poiketa sattumalta vastaan tulevissa liikkeissä, eihän sitä tiedä, jos vaikka jotain löytyisi ;)
Haluaisin monet huonekaluni vanhana tai vanhan näköisenä. En pidä lastulevyhuonekaluista, vaikka sellaisia käytännön syistä olenkin aikanaan hommannut. Kiertelen säännöllisesti huonekalukirppiksiä, mutta toistaiseksi niissä ei ole tärpännyt. Kirjahyllyn huolin kuitenkin Ikea-mallisena. En kaipaa kirjahyllyltä muuta kuin käytännöllisyyttä, ovet ja sitä, että siihen mahtuu paljon tavaraa. Hyllyn siis hankin Ikeasta, muiden kohdalla pidän vielä silmiäni auki muissa kaupoissa.
Tässä sama anonyymi kuin aiemmin: jos on Ikean Billy-hylly, siitä ainakin saa tosi hienoja kokonaisuuksia, etenkin lasiovilla. ja saa kasvatettua kokoa ylöspäinkin. Olen niitä muilla kyläillessä ihastellut! Ja mitä tulee elämässä eteenpäin menemiseen, postauksiasi lukeneena Olen ihaillut sitä, miten esim. käyt vaatekasan kimppuun ja luovut liioista. Ja tuo kasvimaa, ole siitä ylpeä! :) Ainakin minulla se on vielä haave, vaikka kukaan ei ole estänyt vuokraamasta palstaa. Olen aloittanut vaatimattomasti parvekkeen kukkaruukuista... Mutta on se hienoa saada 'satoa', vaikka sitten yrtin lehtiä, ja ihailla omaa pikku 'puutarhaa' lämpimässä kesäillassa :) Ja tämä valaa uskoa siihen, että kyllä sen kasvimaakin joskus vielä saa kukoistamaan. Mutta nauti sinä oikean kasvimaan hoidosta ja sadosta, seuraan esimerkkiäsi ehkä ensi kesänä :)
Anonyymi: hyvin arvattu: olen katsellut juuri Billy-hyllyjä :) Ne vaikuttavat hinta-laatusuhteeltaan juuri sopivilta ja järkeviltä ratkaisuilta. Vaikka ne ovatkin lastulevyä, niistä saa tehtyä monenlaisia siistejä ratkaisuja ja niihin mahtuu tavaraa.
Kasvimaa on ollut aivan ihana kokemus. Ainoa miinuspuoli on oikeastaan se, että reissuja varten pitää olla kastelija ja kun minulla on olematon sosiaalinen piiri, sellaista on hyvin vaikea löytää :( Olen nyt kuitenkin alkanut saada satoakin ja se tuntuu huikealta :D
Olen yleensä kasvattanut parvekkeellakin yhtä ja toista ja sekin on ihanaa. Silti on vielä ihanampaa tarttua lapioon ja tehdä itselle kasvimaa :) Tuo on aivan ihanaa ulkopuuhastelua kesäaikaan. Toivottavasti sinäkin löydät kasvimaan jostain itsellesi. Se on mielenkiintoinen matka, koskaan ei tiedä, mitä uutta kasvimaa seuraavalla kerralla tarjoaa :)
Post a Comment