Joskus nuorena puutarha-ala oli yksi toivealoistani. Kai se silloin näyttäytyi kuvitelmissani kukkien laitttamisena ja kitkemisenä, pienenä puurtamisena pienellä tilkulla. No, oli miten oli, olen toteuttanut pienesti toiveeni. Olen tehnyt muutaman tunnin puutarhatöitä ihan palkkaa vastaan. Hauskaa oli!
Oli mukavaa olla joku muu kuin mikä normaali työarjessa olen. Oli mukavaa, kun muut eivät tienneet, mitä teen normaalisti. Kerroin kyllä, että en ole puutarha-alan ammattilainen, mutta ei se näissä töissä häirinnyt mitenkään. Tärkeintä oli, että työ tuli tehtyä ja sehän tuli, kun minusta oli kyse.
Tämä pieni työ sai minut toivomaan, että tulevassa työssäni voisi olla edes jotain pientä fyysistä. Se pitäisi sopivasti hereillä ja kehon vireessä. Tuo on kuitenkin aika toivoton toive, koska nykyään työnkuvat ovat tosi kapea-alaisia. Töissä piiperretään oman kapean alueen parissa (ja ihmetellään, miksi on tylsää).
Outoa tuossa työssä oli oikeastaan se, että huomasin saavani eräältä taholta pientä alentuvaa käyttäytymistä, kun olin "vain" puutarhatyöläinen. Tuollainen käytös hämmästyttää minua aina, en keksi sille ikinä mitään perusteita. Toisaalta olin hyvilläni, että todellinen ammattini ei paljastunut, halusin olla ylpeä puutarhatyöläinen edes hetken. Se oli hyvä rooli, ihan yhtä hyvä kuin varsinainen ammattini tai mikä tahansa muu ammatti. Tärkeintä on, että tekee hyvin sen, minkä tekee, ei tittelin koreus tai palkan suuruus.
No comments:
Post a Comment