Uudet verhot

Sain verhoja. Olinkin jo pitkään ajatellut, että oikeastaan inhoan olohuoneen verhoja, mutta etsiskelyistäni huolimatta en ollut löytänyt mieluisia tilalle. Nyt voin olla kiitollinen, että sain verhot, pyytämättä, ja juuri olohuoneeseeni sopivat. Kiitos. Verhoissa on kukkia ja ne ovat maanläheisen väriset.

Katselen keltaisia kukkia ja mietin, että mitähän ne mahtavat olla. Suuri, keltainen, hieman supussa oleva kukka. Oivalsin, että melkein kaikki verhoni ovat yksivärisiä: on sinistä, vaaleanpunaista, valkoista ja keltaista, mutta harvassa on kuviota, viivaa tai ruutua. Ne parit kuviolliset verhot, jotka ovat varastoni laatikossa, ovat liian lyhyitä olohuoneeseeni ja muutenkin ulkonäöltään enemmän keittiömeiningillä varusteltuja. En juuri nyt tarvitse keittiöverhoja.

Olenko ollut yksivärinen, kun verhoni ovat jo vuosia olleet yksiväriset? Jotenkin koen olleeni. Siksi katselinkin vanhoja verhojani muutosta kaivaten, kun verhot eivät enää sopineet mielentilaani. Kaipaan nyt enemmän väriä ja kuvioita, yksityiskohtia, ja niitä sain. Tekee mieli kosketella keltaisia kukkiani, koska ne ovat raikas tuulahdus asuntooni, mielenkiintoiset ja hivenen arvoitukselliset.

Vanhat verhoni ovat lattialla mytyssä, jossa näkyy beigeä ja väriä. Joskus ajattelin laittavani verhot kierrätykseen sitten, kun saan uudet niiden tilalle. Sitten mietin, että beige sopii joka paikkaan, joten sen voisi varmuuden vuoksi säilyttää. Pellava on jotenkin luonnonläheinen materiaali. Värikkäitä verhoja poistaessani mietin, että ne ovat oikeastaan aika kivan näköiset. Taidan säästää ne. Nyt minua ärsyttää se, että en raaski luopua vanhasta, taas pitäisi sulloa varastolaatikkoon lisää tavaraa. En tarvitse beigeä enkä väriä, vaan saavat luvan lähteä molemmat. Siitä huolimatta, että minulle jää vain yhdet pitkät verhot. Maailmasta ei verhot lopu. (Oikeasti tiedän, että alan nyt soutamisen ja huopaamisen säilyttämisen ja luopumisen välillä. Tarinan loppu on vielä arvoitus.)

Miksihän olen ollut sellainen ihminen, joka ei juuri verhoja vaihtele? Nyt minulla on tosi mukava ja raikas olo, kun ympärillä on tapahtunut mieluisa muutos. Yllätyn ikkunoihin katsahtaessani, katseeni jaksaa viipyillä keltaisissa kukissa. Kai tämäkin on näitä asioita, joista huomaa, että muutos on vain hyvästä. Ihan suotta jahkailin vanhan parissa, kun uusi tarjosi paljon enemmän. Näin on nyt hyvä.