Arkinen puuhastelu on tältä viikolta ihanasti ohi. Tai se oikeastaan oli sitä jo eilen illalla, mutta vasta nyt alan herätä hieman tähän todellisuuteen, eli elämä voittaa ja sitä rataa. Alkuviikosta taakakseni muodostui pari huonounista yötä ja siihen kun yhdisti aherruksen ja paikasta toiseen juoksemisen, voimani katosivat. Vaikka nyt olenkin nukkunut hyvin, uupumus on ollut vahvasti läsnä koko tämän lauantaisen vapaapäivän kera niska- ja päänsäryn. En ole juuri sohvalta liikahtanut.
On masentavaa huomata, miten "vähästä" rehkimisestä voimat menevät. En mitenkään mahdu siihen "standardiin", joka määrittää, miten paljon ihmisen pitää jaksaa. Olen itse sitä mieltä, että kukin jaksaa sen, mitä jaksaa ja se on ihan oikein, mutta käytännön elämisen kannalta tällainen nääntyminen ei oikein toimi. Miten järjestää työ ja muu elämä siten, että sitä pystyy elämään?
Onneksi pystyn elämään aika omatahtisesti tällä hetkellä. Ylettömän aikaiset aamuherätykset ovat harvinaisia. Pystyn työskentelemään kotona. Pystyn liikkumaan niin paljon kuin haluan. Voin rytmittää päiväni omien aikataulujeni mukaan. Jotain poikkeuksia tähän on, joskus täytyy vain juosta aamusta iltaan, olla hälyssä, yliseurallinen ja aktiivinen pidempään kuin jaksaisi ja sitten toivutaan, jos toivutaan.
Olen tänään siis loikoillut sohvalla ja lukenut. Dekkari on tuntunut liian vaativalta prosessoitavaksi, mutta olen lukenut silti. Valo on ottanut silmiin, äänet ovat tuntuneet pahoilta korvissa, pitää tuulettaa, kun happi tuntuu loppuvan. Ruoka ei maistu, mutta toisaalta kun alkaa syödä, ei tee mieli lopettaa. Poden salaatinpuutostilaa ja ahmin vihreää. Lidlissä oli vuonankaali tarjouksessa ja se oli päivän heräteostos. Olen nautiskellut teetä. Niska- ja päänsärky helpotti lasillisella viiniä.
Nyt on parempi olo. Ehkä tässä kirjoituksessa on hieman valittavaa sävyä, mutta olen kuitenkin tosi kiitollinen siitä, mitä saan tällä hetkellä arkisessa aherruksessa tehdä ja miten sen saan tehdä. Voisi sanoa, että toiveeni on toteutunut, tämä tilanne on hyvä (vaikka täytyy myöntää, että mielelläni jättäisin jotain opiskelujuttuja vähemmälle...). Lottovoitto olisi toki kiva, kukkaro ei huuda kiitollisuudesta. Muuten olen kyllä varsin kiitollinen juuri nyt (miinus niska- ja päänsärkytaipumus).
3 comments:
Vuonankaalia ei saa mistään!! Kiitos vinkistä. Pakko muistaa tänään käydä Lidlissä. Ellei kaikki sit ole ostaaneet kauppaa tyhjäksi tarjouskaalista...
Joskus uuvuttaa enemmän ja silloin täytyy vaan kuunnella itseään ja kehoaan. Lepoa nykyihminen tarvitsee kaiken valtavan, sirpaleisen tietotulvan ja jatkuvan kehityskierteen keskellä.
Minusta on tosi hyvä, että tunnistat itsessäsi väsymyksen ja lepäät, moni paahtaa uupumusta huomaamatta, kunnes voi tulla suuri pysähdys.
Rentouttavia ja voimaannuttavia hetkiä Nan!
Zepa: hyvässä tarjouksessa tuo vuonankaali oli, toivottavasti lykästi. Heh, enpä olisi arvannut, että kirjoituksestani voisi olla tuollaistakin iloa :) Hyvää uutta viikkoa sinulle!
Nainen.kuvastimessa: kiitos! Eilen oli jo varsin elpynyt olo, ainakin illalla. Omien rajojen tietäminen on hyvä asia, mutta se myös luo pelkoa etukäteen, kun edessä on valtava urakka. Vaikka nykyään periaatteessa työtunteja ei ihan hirveästi olekaan (siis noin yleisesti ottaen ihmisillä), kaikki muukin on voimia vievää, kuten juuri mainitsemistasi syistä. Ympäristö tarjoaa koko ajan jotain hälinää ja se vie voimia. Hyvää uutta viikkoa sinulle!
Post a Comment