Kaikkea sitä tuleekin koettua. Nyt kerron ällöasiasta, joka ei kerrottuna kuulosta lainkaan niin ällöltä kuin mitä se koettuna on. Tiedättehän ne ihmiset, jotka tavattaessa tykkäävät koskettaa, hipaista olkapäätä? No, minä en oikeastaan tiennyt tai ajatellut asiaa. Minusta ystävällinen koskettaminen voi olla kivakin asia, riippuu siitä, kuka koskettaa.
Töissä on yksi mies, joka tykkää koskettaa, kun juttelen hänen kanssaan. Keskustelusta tulee aina jotenkin kiusaantunut olo, eikä vähiten tuon koskettamisen vuoksi. Keskustelussa on liian tunkeileva sävy, ei aiheessa, mutta sävyssä. Olen ajatellut, että olkoon mitä on, koska en tätä henkilöä kovin usein näe. Viime viikolla tämä henkilö kuitenkin hipaisi takapuoltani. Se jos mikä aktivoi mielessäni turpaanvetofantasioita, mutta käytännössä tuollaisessa tilanteessa ei vain osaa eikä voi toimia mitenkään järkevästi. Tuo kosketus tuli ihan puskista (ei käytännössä, mutta kuvannollisesti). En reagoinut mitenkään.
Nyt myös ymmärrän sen, että tällaiseen käytökseen ei voi useinkaan puuttua. Mitä käytännössä voisin tehdä? Ehkä puhua tälle henkilölle, mutta voin kertoa, että ei huvita, enkä usko sen kannattavan. Useimmiten kannattaa olla miellyttävä ennemmin kuin hankala ja pikkumainen, varsinkin jos on määräaikainen työntekijä.
Suunnitelmani on siis hioa väistelystrategiani huippuunsa ja tarkkailla ympäristöäni kuin haukka. Onneksi en näe tätä henkilöä usein ja jos valittu strategiani suinkin toimii, näen häntä ehkä aiempaakin harvemmin. Voi vain ihmetellä, mitä ihmisen päässä liikkuu hänen koskettaessaan toisen yksityiseen paikkaan? Kyllä meitä on turhan moneen junaan, valitettavasti...
2 comments:
Iyh. Ymmärrän fiiliksesi.
Työpaikalla ja muissa "virallisissa" kuvioissa koskettaminen on monimutkainen sosiaalinen leikki, joka toisinaan on molemmista osapuolista kivaa ja toisinaan sitten menee ihan pipariksi.
Olen itse koskettajatyyppiä, ja minua saa myös koskettaa. Mutta se raja mukavan/asiallisen kosketuksen ja asiattoman/epämukavan kosketuksen välillä on aika häilyvä.
Ehkä toisen välttely on ihan hyvä taktiikka, en tiedä. Ymmärrän senkin ettet halua tehdä asiasta mitään numeroa, mutta siinä on vaarana se että vaikeneminen tulkitaan hiljaiseksi hyväksynnäksi. Muiden on syytä kunnioittaa rajojasi eivätkä he välttämättä tiedä niitä ellet ota asiaa puheeksi.
Koskettamisen kanssa kyllä kannattaa olla varovainen. Kavereiden ja ehkä tuttujenkin kanssa se on kiva, mutta ei outojen ihmisten välillä... tai ei minusta ainakaan. Seuraan tilannetta tämän asian kohdalla. Jos kyseessä olisi työpaikka, jossa voisin olla piiiitkään ja näkisin tätä henkilöä usein, toki rajojen vetäminen luultavasti kannattaisi. Tässä nykytilanteessa ei, mielestäni. Vaikenemisessa on siis toki myös ongelmansa, mutta minkäs teet...
Post a Comment