Olen taas "onnistuneesti" aikatauluttanut elämääni siten, että kiirettä pukkaa. Se tarkoittaa, että alkaa stressata ja hosututtaa. Olen ollut nyt huonojen yöunien ja pitkittyneen flunssan kourissa ja hermoni ovat olleet tosi kireällä. Kalenteria tutkaillessani olen todennut aikataulutukseni ja kalenterin olevan ihan eri maailmoista: en mitenkään ehdi tehdä kaikkea, mitä olen pohtinut tekeväni! Ei ihme, että (taas) stressaa.
Olen siis nyt keventämässä arkeani, miettinyt tärkeimpiä asioita juuri tälle hetkelle. Oma vointi on sikäli tärkeä, että jos vointi on huono, juuri mikään homma ei etene. Ei vaikka kuinka yrittäisi. Ennemminkin liika tekeminen aiheuttaa kierteen, jossa pystyy koko ajan tekemään yhä vähemmän. Kulutan enemmän kuin tuotan.
Ensimmäisenä karsiutui toimeentulo, koska aika ja varsinkaan voimat eivät vain riitä. Loppukevät mennään siis nollatuloilla, mutta onneksi se on ylipäätään mahdollista (ajatella, jos ei olisi!). (Oikeassa työttömyydessä on ainakin se etu, että rahaa tulee ainakin vähän, vaikka mitään ei tekisi.) Seuraavaksi täytyisi saada nukkuminen ja vointi kuntoon, jotta jaksaisin ja pystyisin harrastamaan. Plussaa olisi keksiä mukavia asioita sulostuttamaan elämää.
Tulevaisuus kyllä ahdistaa. En ehkä kuitenkaan ole sellainen ihminen, joka sietää epävarmuutta nykyisessä työllisyystilanteessa. Puhumattakaan muiden elämänalueiden haasteista... Äh. No, olen tyytyväisempi, jos saan itseni terveeksi ja toimivaksi. Ehkä siitä arki alkaa taas luistaa paremmin.
4 comments:
Mä meinasin kommentoida alkuvuodesta sun Priorisointipostaukseen, että sun oma hyvinvointi ei voi tulla listalla vasta kolmantena (ehkä kohdat eivät olleetkaan järjestyksessä listallasi). Onneksi olet havainnut tämän itsekin.
Niin ja tsemppiä ja jaksamista! Kannattaa tehdä radikaalejakin toimenpiteitä oman jaksamisen puolustamiseksi. Kukaan muu ei sitä sun puolesta valitettavasti tee.
Niinhän se on, että itsensä pitää saada kuntoon ennenkuin voi muita asioita ajatellakaan saavansa! Vrt. itselle happinaamarin laitto lentsikassa ennen esim. lasta. TUntuu hullulta ajatella itseä ensin, mutta kun Järjellä ajattelee, niin näinhän se vaan on...sen jälkeen voi alkaa hoitaa (lasta) ja elämän muita asioita.
Huisisti tsemppiä!
Petra: Kiitos tsempeistä! Eivät ne priorisoidut asiat järjestyksessä olleet. Olen taas kuvitellut pystyväni enempään kuin pystyn ja kärsin nyt seurauksista. Taas tästä viisaampana eteenpäin... Hyvinvointi on tosiaan ykkönen, ilman sitä ei ole muita asioita.
Helmi: niin, olet oikeassa! Helposti tosiaan sortuu siihen, että muut ensin, vaikka usein parempi olisi ensin varmistaa oma hyvinvointi, jotta olisi muillekin jotain annettavaa. Tyhjästä on hankala ammentaa. Kiitos tsempeistä!!
Post a Comment