Minulla on hämmentynyt olo: kesä oli ja meni? Miten se meni noin nopeasti? Niin, elämä menee nopeasti nykyään, en tiedä mihin.
Kesäkuussa mietin työttömyyttä ja taloudellista toimeentuloani, josta en vielä tiennyt mitään. Ahersin kasvimaalla ja olin tyytyväinen, että ei tarvinnut kotona hikoilla sisällä. Heinäkuussa kitkin, reissasin kotomaassamme ja tapasin (uusia) ihmisiä. Lomailin ja olin tyytyväinen, että ei tarvinnut kotona hikoilla sisällä. Elokuussa istuskelin ulkona, ihmettelin aurinkoa ja lueskelin. Tein pientä reissua, tarkkailin rusketusrajojani, joita hädintuskin näkyi, ja lomailin, oli mukavaa. Totesin uimisen jäävän tältä kesältä väliin, kun kahlasin järvessä hiekan puristuessa ihanasti varpaideni välistä. Vesi oli kylmää. Loppukuusta tukieni lopullinen taso selvisi ja ahdistuin. Kotona sai hikoilla riittävästi.
Kesääni sävytti siis liian tiukka aikataulutus tekemisieni kanssa, taloudellisten asioiden pohtiminen, kasvimaan rikkaruohotilanteen uuttera hallintayritys (joka epäonnistui), auringosta nauttiminen (sitten, kun sitä tuli) ja kivojen ihmisten tapaamisesta ja seurasta nauttiminen. Hyvää oli myös hetkissä, jolloin sain vain olla rauhassa ja lukea kirjoja. Kaikesta hyvästä huolimatta on jotenkin miinusmerkkinen olo, jotain uupuu. Syksy tulee liian aikaisin, en ole valmis.
Tällainen kesä tällä kertaa.
3 comments:
Samalta tuntuu; en ole valmis! JOtenkin tämä kesä meni niin, ettei sitä edes ollut. Ei lomaa, ei kesäsäätä. Mutta jos sitten ensi kesänä...
Tsemppiä kaikkeen!!
Miten kasvimaan kanssa kävi, saítko yhtään satoa, kun säät olivat alkuun niin epävakaat? Mullakin olisi edessä nyt syksyllä töiden löytäminen, mikä tuntuu nyt aika vaikealta, kun työtilanne on tässä maassa se mikä on. Jos vielä tulisi kaunis syksy ja ruska kuitenkin :)
Helmi: kyllähän tästäkin kesästä jotain jäi käteen, siksi koin tarpeelliseksi kirjoittaa asiasta. Mutta on kyllä totta, että jotenkin tosi nopsasti meni. Johonkin. Kiitos tsempeistä! Sinulla myös tsemppiä kaikkeen :)
Huopalintu: kasvimaan kanssa oli taas uudenlainen kesä, oli onnistumisia ja epäonnistumisia, niin kuin aina. Yllättäen salaatin kanssa oli ongelmiam kärsijöihin kuului myös kesäkurpitsa. Juuri tein ruokaa ensimmäisestä kunnollisesta kesäkurpitsasta. Menestyjiäkin yllättäen oli, härkäpapu ja pensaspapu (joka oli tosin vaikeaa saada itämään). Juureksilla pitää kiirettä, että ehtivät. Työnhaku ahdistaa minua, kun omalle osaamiselleni ei juuri ole kysyntää. Aikanaan oli ja sen vuoksi opiskelinkin jopa lisää, mutta enää tarvetta ei olekaan. Tilanteet muuttuvat nopeasti, surullista. Nautitaan nyt kuitenkin syksystä, pidän tästä vuodenajasta tosi paljon :)
Post a Comment