Luonnon voima on ihmeellinen. Olen kokenut sen lukemattomia kertoja, mutta aina se jaksaa hämmästyttää. En oikein osaa selittää sitä muuten kuin että tulee jotenkin tosi oma olo. On hyvä olla juuri sellaisena kuin on, olo on rauhallinen ja tasapainoinen, juuri oikea. Mieli ikään kuin vapautuu puristuksesta ja kahleista, joita ei tiennyt olevankaan (joskus toki tietää niiden olemassaolosta, mutta usein ei).
Retkeni suunnitellulla taukopaikalla oli porukkaa, joten jatkoin kulkemistani. Etsin oman kaatuneen puuni, jolle istahdin hengähtämään. Join kaakaota ja söin eväitäni. Muuta en kaivannut. Metsäterapia toimi tälläkin kertaa.
5 comments:
Tuohon kokemukseesi ei ole kyllä mitään lisättävää. Noin se menee. Ja ne voikkarit lämpimän juoman kanssa maistuvat paremmilta kuin missään muualla koskaan.
Hienosti koit metsän, olen kokenut tuon saman monet monituiset kerrat.
Olen pohtinut, mikä metsässä ja luonnossa tekee niin hyvää ihmiselle. Osin se on sitä, että luonto ei vaadi ihmiseltä mitään, se vain antaa. Luonnossa ihmisen ei tarvitse olla kenenkään saatavilla, saa keskittyä vain itseensä ja olla oma itsensä sellaisena kuin on.
Teen usein samoin kuin sinä, jos taukopaikalla on ihmisiä jatkan matkaa ja etsin oman taukopaikkani.
Mukavia luontoretkiä sinulle jatkossakin.
Between: lisäsit oleellisen asian eli kyllä ne voikkarit tosiaan maistuvat paremmilta kuin missään muualla koskaan :)
Nainen.kuvastimessa: näin se varmaankin on, että luonnossa ollessa ei ole mitään vaatimuksia mistään, vaan voi vain keskittyä hetkeen metsässä. Lisäksi on rauhallista, hiljaista ja silmälle upea ympäristö. Mikä voisi ollakaan parempaa? Kiitos ja mukavia retkiä sinullekin :)
Metsään menoa olin itsekin kaivannut ja kun toteutin sen viimein olo oli rentoutunut, luonto imee meistä turhan pois ja antaa tilalle rauhan :)
Jari
Jari: niinpä, se rauha on jotain aivan mahtavaa ja kaivattua arjen pyörteissä :)
Post a Comment