Minulle on herännyt ohuen ohuita toiveita työllistymisestä. Tällainen mahdollisuus voisi olla nykyisessä palkattomassa ahkerointipaikassani, ehkä, iso EHKÄ. Omasta taustastani johtuen epävarmuustekijöitä leijuu ilmassa paljon, mutta niin kauan kuin toivoa on, olen haaveillut.
Se, että jatkuuko elämäni työttömänä (tulot menoja pienemmät, tosi pienet työllistymismahdollisuudet) vai työllistyneenä (palkka, mielekäs työ, kiva työyhteisö) luo eteeni tienhaaran, josta tajuan, että haarat johtavat kahteen täysin erilaiseen todellisuuteen, joilla ei ole mitään yhteistä.
Työttömänä pakertaisin hakemuksia päivästä toiseen, niitä samantyyppisiä kuin aiemmin, räätälöityjä ja eri tavoin muokattuja ja lähettäisin niitä eteenpäin. Tähän asti en ole päässyt niiden kautta yhteenkään haastatteluun, joten sama luultavasti jatkuisi tulevaisuudessakin. Yrittäisin keksiä keinoja löytää piilotyöpaikkoja, mutta itseni tyrkyttäminen ei ole minulle mitenkään luontaista, joten kovin ihmeellisiä toimia en itseltäni tällä saralla odota. Ainakin moinen näyttely ja tyrkytityrkyti ahdistaisi, vaikka se olisi kuinka ajan hengen mukaista. Minituloilla eläminen rasittaisi päivästä toiseen. Tietoisuus siitä, että säästöt eivät loputtomiin riitä menojen ja tulojen välistä aukkoa paikkaamaan ahdistaisi. Aikanaan minulla oli ajatus, että käyttäisin säästöjäni johonkin ihan muuhun kuin syömiseen. Tulevaisuutta ei voisi juurikaan miettiä, kun rahaa ei olisi. Elämä olisi pientä ja halpojen asioiden tekemistä, ruoka-alennuksien etsimistä. Hyvänä puolena toki olisi runsas vapaa-aika. Pystyisin näkemään läheisiäni usein ja minulla on paljon halpoja/ilmaisia harrastuksia, joille minulla olisi aikaa. Voisin nukkua hyvin ja runsaasti.
Palkkatyötodellisuudessa minulla olisi rahaa, mikä avaisi aivan toisenlaista todellisuutta. Pystyisin ostamaan ruokakaupasta juuri sitä, mitä haluaisin. Olenkin sortunut haaveilemaan kaikesta hyvästä ruoasta, jota ostaisin, jos olisin töissä (avokadoa, kirsikkatomaatteja, myslejä, erikoispuuroja, erilaista teetä, pähkinöitä, viherjauheita ja muita superfoodeja yms.). Haaveilen hyvistä vaatteista ja kengistä, joita voisin käyttää töissä. Mietin, millaisia maksullisia harrastuksia ottaisin ja millaisia konsertteja ja teatteriesityksiä menisin katsomaan. Vuokraisin mökin jonain viikonloppuna. Menisin hierojalle ja en murehtisi kampaamojen hintoja. Antaisin läheiselle rahaa. Huonona puolena olisi toki iso vapaa-ajan menetys ja yleensäkin työn aiheuttama uupumus ja kiireisyys.
Tällä hetkellä en voi muuta kuin odottaa, että mitä tapahtuu. Toisaalta toive työllistymisestä piristää ja ilahduttaa, mutta toisaalta epävarmuus hiertää. Myös iso pettymyksen mahdollisuus leijuu ilmassa. En pysty suunnittelemaan tekemisiäni kuin muutamaksi viikoksi, kun sen jälkeen koittaa joko todellisuus yksi tai kaksi, joilla ei tosiaan ole mitään yhteistä keskenään. En oikein pysty suunnittelemaan kesääni. Tiedän ainoastaan, että luultavasti kyykin kasvimaalla joka tapauksessa.
4 comments:
Kunpa saisit työpaikan ja pääsisit toteuttamaan edes osan haaveistasi.
Kiitos Between. Toivon kyllä todellakin saavani töitä.
Miksi kaikkien unelmien pitää maksaa ja olla rahasta kiinni? Silti kyselet välillä miksi ihmiset on niin pinnallisia yms.
Toki tiedän todellakin että työ tuo tietyn turvallisuuden, mutta itse opin sen tämän viimeisen neljän vuoden aikana, että palkan rinnalle ja osin edellekin menee työn sisältö ja erityisesti oma asenne.
Toivon että saat töitä, ilman muuta! Asiat järjestyy kyllä, varsinkin kun itse hiukan näkee niiden eteen vaivaa. Ei ehkä aina niin kuin aattelee, vaan kuten on tarkoitettu. Vaikka työsi olisi määräaikainen, elä jää siihen päättymispäivään kii. Tartu tilaisuuteen, ja nauti työstä ja elämästäsi ja ihmisistäsi! Olet paljon enemmän kuin annat itsellesi arvoa!!
Kuukkeli
Kuukkeli: ei kaikki tosiaan ole rahasta kiinni. Jos olisi mahdollista, tekisin työtä mahdollisimman vähän ja lopun ajasta tekisin mitä haluaisin. Valitettavasti työmarkkinoilla tilanne on nyt sellainen, että siinä on joko mukana täysin tai ei lainkaan. Kaipaan siis tulojen tuomaa turvallisuutta, on ahdistavaa elää tilanteessa, jossa tulot on menoja pienemmät (menot jo karsittu) ja mitään tietoa tulevasta ei ole, muuta kuin ajan myötä tapahtuva tulojen pieneneminen.
Olen iloinen, että olen oppinut selvästi aiempaa paremmin elämään tässä ja nyt ja nauttimaan niistä asioista, jotka tuo iloa tässä ja nyt. Sen myötä ymmärtää, että vaikka asioita on pielessäkin, hyviä asioita on myös niin paljon, että niistä saa ammennettua iloa. Hyvää viikonloppua sinulle :)
Post a Comment