Kesä on ollut mukava, hienoja hetkiä sisältävä, mutta nyt on koittanut paluu todellisuuteen. Olen pitkään tuntenut niin suurta vastenmielisyyttä työnhakua kohtaan, että hakemusten tekeminen on jäänyt vähälle. En ole pystynyt tekemään hakemuksia, olen ollut aivan lukossa asian suhteen. Muutama onneton väkerrys on lähtenyt kesän mittaan, eikä niistä ole seurannut yhtään mitään. Joihinkin ei ole tullut mitään reaktiota työnantajien suunnalta eli normimeininki. Nyt yritän panostaa työnhakuun, vaikka toistaiseksi työnhakuani on leimannut lähinnä sanat "ajanhaaskuu" ja "turhuuden turhuus".
Tarmokkaana olen ajatellut, että pyrin lähettämään paljon hakemuksia. Käytän minimiajan yhden hakemuksen viilaamiseen eli lähetän suunnilleen samanlaisia dokumentteja sinne tänne. Työnhakuvalmennuksissa sanotaan aina, että hakemukset pitää räätälöidä paikan mukaan. Näin olen toiminut ja tulosta ei ole tullut, joten vaihdan taktiikkaa ja yritän lähettää aiempaa suurempaa määrää.
Tämä alkoi "mainiosti". Väkersin tänään yhtä hakemusta kolme tuntia. Siis kolme! Ruokataukoineen meni neljä tuntia. Tuota tahtia en muuta ehdi tekemäänkään kuin viilaamaan (turhia) hakemuksia!
Toisaalta lohduttaudun sillä, että hakemus piti tehdä englanniksi ja paikka oli sellainen, että en ole sellaista työtä aiemmin hakenut. En voinut siis käyttää mitään vanhaa pohjaa. Ehkä homma siis helpottuu, kun erilaisille töille alkaa olla pohjia sekä suomeksi että englanniksi. Toivon ainakin niin.
Odotukseni eivät todellakaan ole korkealla ja mieliala on ollut matalalla. Olen miettinyt, että edessäni on ensimmäinen talvi, kun minulla ei ole mitään askaretta tiedossa, ei töitä eikä opiskelua. Viimeksi näin on ollut luultavasti alle kouluikäisenä. Tämä on tuntunut tosi kurjalta, kun olisin tosi motivoitunut purkamaan energiaani jonkin mukavan askareen parissa, mutta ei voi mitään. Tämän maan tilanne on tosi surkea, eikä asiaa auta typerät päättäjämme, jotka miettivät "kannustimia" työttömien kannustamiseksi töihin. Kyllä näin työttömänä sen tietää, mitä on tarjolla, ja ikävintä on se, että omaan tilanteeseensa ei voi oikein vaikuttaa. Kun ei kelpaa töihin, niin ei kelpaa. Lisäkyykytyksiä ja köyhtymistä odotellessa siis, jos se on päättäjistä kiinni ja sehän taitaa olla.
2 comments:
Nyt tuntuu olevan tiukat ajat töiden saannin suhteen, on kuulunut sellaisia kuulumisia lähipiirissä. Mutta aina ne työpaikat kuitenkin joku saa. Veljeni valittiin yli kuudenkymmennen hakijan joukosta vakituiseen työhön, mikä oli todella iloinen yllätys. Itse lähettelin pitkin kesää hakemuksia, kun sattui tulemaan sopivia paikkoja vastaan. Kävin kahdessa työhaastattelussa, mikä oli sikäli hanakalaa, että olin molemmilla kerroilla mökillä ja mies joutui lähtemään varta vasten hakemaan meitä mökiltä. Kumpaakaan paikkaa en saanut, joten nekin mökkeilyn keskeytykset ja jännitykset oli ihan turhia. Molemmissa paikoissa sanottiin, että hakemuksia oli tullut määrältään yli odotusten.
Talvi on sen verran pitkä ja pimeä, että silloin olisi mukava olla mielekästä tekemistä. Onnea työnhakuun sinulle!
On tosiaan tiukat ajat. Tuohan on mahtavaa, jos tulee noin suuresta hakijajoukosta valituksi vieläpä vakituiseen työhön! (60 on tosin pieni määrä hakijoita omaan kokemukseeni verrattuna, itse en edes hae vakituisia töitä enää.) On kyllä hienoa, että olet päässyt haastatteluihin, mutta tosi harmi tietysti, että mökkireissut keskeytyivät. Harmi juttu varsinkin, kun et edes saanut töitä. Minusta kuitenkin kuulostaa siltä, että toivoa on, kun pääset haastatteluihin. Hienoa :) Kiitos onnen toivotuksista. Onnea myös sinulle työnhakuun! Onni taitaa olla yksi asia, jota siinä hommassa tarvitaan.
Post a Comment