On taas ollut sellainen työviikko, että huh. Päivisin mielessäni on takonut, että "en osaa mitään", "en edes opi mitään" ja "olen idiootti, kykenemätön yhtään mutkikkaampaan ajatteluun". Näiden ajatusten kanssa olen paininut ja todennut todeksi sen, että ajatuksilla on voimaa. En tosiaan ole pinnistelyistä huolimatta kyennyt ajattelemaan siten, että oppisin, oivaltaisin ja kykenisin yhdistämään asioita toisiinsa. En vain kykene.
Toisaalta mietin, että onko kyse tosiaan ajatusten voimasta, vai enkö vain oikeasti opi, vaikka ponnistelisin. Tämä on jotenkin pelottava ajatus.
Toisaalta olen oivaltanut sen, että kun mieli luovuttaa jonkin asian suhteen (kuten työtehtävän hoitaminen), niin sitä asiaa ei millään saa vietyä loppuun. Aivot ryhtyvät ajattelulakkoon ja tarvittavaan ajattelutyöhön ei vain pysty.
Olen siis paininut hankalien ajatusten kanssa enkä tiedä vielä, miten pääsen tästä "ajattelujumista" eteenpäin. Nykyinen työni tarjoaa niin runsaasti epäonnistumisen tilaisuuksia, että en voi olla miettimättä, miten se vaikuttaa minuun. Tällä hetkellä ainakin tunnen itseni täysin kelvottomaksi nykyisen kaltaiseen työhön. En osaa riittävästi enkä pysty oppimaan niin paljon, jotta siitä olisi kohtuullisessa ajassa edes jotain hyötyä ja kun ajatus on tämä, en edes pysty opettelemaan uutta ja hyödyllistä.
Haluaisin oppia uutta, mutta en usko, että kykenen oppimaan. Kun en opi uutta, ahdistun, en selviä töistäni ja kierre on valmis.
Tavoitteeni nyt on sinnitellä viikonloppuun.
No comments:
Post a Comment