Olen harmitellut täällä viime vuoden lopun huonoa tuuriani ja olin optimistisen varma, että tuo huonon tuurin aalto loppuu - pakkohan sen on, ei kai kenellekään voi loputtomasti osua huonoa tuuria?! No, ehkä voi. Huono tuuri on nimittäin jatkunut nyt alkuvuodestakin. Ei sinällään mitään maailmaa mullistavaa ole tapahtunut ja olen pysynyt terveenäkin (vihdoin), mutta paljon pieniä juttuja. Ja sitten yksi iso.
Olen odottanut erästä asiaa suuresti ja jännittänyt, mihin ajankohtaan se osuu. On ollut vain pieni todennäköisyys sille, että se osuu huonoon ajankohtaan ja menee itseltäni ohi. Olin ihan varma, että noin huono tuuri minulla ei voi olla.
No voi. Todellakin tuuri voi olla noin huono ja todennäköisyydet voi nauraa päin naamaa. Tämä kirpaisee siis taas kerran, samoin kuten sairasteleminen jouluna ja moni muu. Aika siloittaa tämänkin, mutta nyt asiaa sulatessa on tuntunut hieman vaikealta. Äh. Äh!
Ihmettelen, miten olen jaksanut ja pystynyt suhtautumaan siten, että "kyllä tämä huonon tuurin aalto menee ohi". Sinänsä positiivista, että odotukseni tulevaisuudesta näyttäisi olevan nykyään enemmän positiivisuuteen kallellaan kuin negatiiviseen, mutta mitenhän jatkossa? Jotenkin tuntuu siltä, että pitäisikö odottaa, että pieleen menee, jotta olisi valmistautunut? Ja kun nuo huonon tuurin jutut ovat olleet yllätyksiä, niin jospa niitä ei tulisi, kun niitä odottaisi? En tiedä muuta kun että tämä putki pitäisi saada jotenkin poikki.
Höhlää kyllä, mutta mietin jopa sitä, että uskallanko lähteä hiihtämään. Entä jos kaadun ja rikon itseni. Outo epävarmuus kaikesta on hiipinyt iholle, entä jos sattuu sitä ja tätä huonoa. Nämä ovat ajatuksia ja pelkoja eivätkä välttämättä toteudu, mutta jokin uskaltaminen asioiden suhteen meinaa jämähtää jäihin.
Pyrin uskaltamaan, vaikka se vaikeaa olisikin. Ja luulen, että mieli alkaa kehitellä "miten asiat voisivat mennä pieleen" -tyyppisiä skenaarioita, ihan vain varmuuden vuoksi ja jos sillä saisi huonoa tuuria karistettua pois. Kummallisia ajatuksia nämä.
4 comments:
Niinhän se on, että huonon tuurin putki luo turvattomuutta. Kumma miten sitä kiinnittää huomiota niihin epäonnisiin asioihin, vaikka kuitenkin suurin osa elämästä menee rutiinilla onnistuen (ei tukehdu leipäpalaan joka päivä, kompastu rappusissa joka kerta, jätä avaimia kotiin joka kerta, nuku pommiin joka aamu jne.). Onnea ensiviikkoon :)
Näinhän se on. Kun tapahtuu pari epäonnista asiaa, alkaa kiinnittää huomiota siihen, että niitä tapahtuu lisää. Lopulta näyttää siltä, että on tapahtunut epäonnistumisten ketju. Välillä näin toki voi ollakin, mutta kyllä siihen väliin mahtuu ihan neutraalia ja positiivistakin. En minäkään rikkonut itseäni hiihtäessä, vaan oli itse asiassa kiva hiihtolenkki :)
Kiitos! Ensi viikko olkoon onnekas. Toivon onnea myös sinulle ensi viikolle :)
Tuskin kannattaa kiinnittää "varoiksi" huomiota kaikkeen mahdolliseen ei-toivottuun... :D , se olisi varmin keino elää aika kamala elämä! :) Koska koko ajan "fiilis" olisi huono, kehokin jännittyisi ja stressaantuisi ja sairaudet kehittyisivät helpommin. - Positiivinen asenne aina muistaessa on jo parempi, vaan kunpa jaksaisimme käyttää niin paljon sinnikästä opettelua ja totuttelua, että mitä tahansa kohdatessamme keskittyisimme lähinnä sen hyviin puoliin. Dualistisessa maailmassa kaikella kohtaamallamme on sekä kivat että vähemmän kivat puolensa, äärimmäisen harvoin vain ihan mustaa tai supervalkoista. Yleensä erilaisia harmaan (ja onneksemme muidenkin värien...) eri vivahteita. Mielemme toki rakentaa innolla tarinoita "huonon onnen putkista". :) Mutta, todellakaan!!, ei kannata uskoa kaikkia mielen tarinoita! :) Etsiessäni tähän lopuksi youtuben TED talks -sarjasta erästä hienoa asenteeltaan inspiroivaa kädetöntä ja jalatonta miestä osuikin tämä seuraava ekaksi. Siinäkin on paljon sitä kannattavaa asennetta. MM. heti aluksi usein toistettu vanha itämainen tarina hyvästä ja huonosta tuurista. Jos englannin kieli (johon siinä myös engl. tekstitys löytyy) ei ole sinulle ongelma, niin voit katsoa sitä sen verran kuin kiinnostaa: https://www.youtube.com/watch?v=XZiNVGA78kA . - Keskitytään mahdollisimman paljon näkemään kaikessa positiivista(kin) tänäänkin ja joka hetki. :) Ei aina (heti) varmaankaan onnistu, ei oteta sitäkään kovin vakavasti, vaan ollaan myötätuntoisia, itsellemme ja muille. Jokainen kohtaamamme hetki ja asia on mahdollisuus, kunhan vain opimme ne niin näkemään. Haastettahan siinä on... :D ... olemmehan ihmisiä. :)
Kiki: Kiitos ajatuksistasi ja erittäin kiinnostavasta videopätkästä! Tuota oli jotenkin silmiäavaavaa katsella. On totta, että ei asioista voi etukäteen tietää, ovatko ne hyviä vai huonoja, vaan aika näyttää. Luultavasti on jotain hyvää ja jotain huonoa, tapahtumien ketjua. Ja jotenkin tuossa ketjussa pitäisi ymmärtää olla ottamatta asioita liian vakavasti. Se on vain elämää, loppujen lopuksi. Jos avautuu ikävä sivu, seuraava voi olla ihan parasta.
On kyllä silti vaikeaa olla jumiutumatta tuollaiseen huonon tuurin ketjuun ja juuri tuo jumiutuminen tuo sitä huonoa fiilistä ja sitä kautta "huonon fiiliksen elämää".
Keskittyminen hyviin asioihin on hyvä tavoite ja pyrin siihen itsekin, mutta on se kyllä välillä haastavaa :)
Jatkamme siis harjoittelua, koska sitäkin ihmisen elämä lienee. Positiivisia hetkiä sinulle ja ihanaa viikonlopun jatkoa! :)
Post a Comment