Lomattomuus näännyttää

Olen aina inhonnut tätä maamme lomajärjestelmää, jossa pääsääntöisesti pitää rehkiä iäisyys ennen kuin olet kelvollinen lomailemaan. Oma työn alkaminen sijoittui ajallisesti siten, että saan tehdä maksimiajan töitä ennen kuin minulla on yhtään lomaa. Tähän kun lisää sen, että tein ennen työsuhdetta muutaman kuukauden ilmaiseksi töitä, niin voi sanoa, että töitä on saanut tehdä kohta varmaan pimahtamiseen asti.

Joulun piti olla toivottu miniloma nyt talvella, mutta kun se meni sairastaessa, niin  koen, että lomaa ei ollut. Viime kesänä otin hieman palkatonta vapaata, jotta pääsin tapaamaan kauempana asuvia läheisiäni. Nyt kuuntelen töissä muiden lomasuunnitelmia ja minusta alkaa oikeasti ja aidosti tuntua tosi pahalta. Tuntuu myös siltä, että en millään enää jaksaisi tätä arki-viikonloppurytmiä, joka menee samaa kaavaa viikosta toiseen. Viikonloppuisin alan olla niin väsynyt, että ne menevät viikosta toipumiseen, mitään uutta en jaksa keksiä. Kaipaisin piristävää katkosta ja jotain uutta tekemistä, joka virkistäisi sekä mieltä että kehoa. Ja samalla tuntuu, että en saisi valittaa, kun sentään SAAN olla töissä.

Olen kiitollinen töistä, mutta kyllä töihin kuuluu myös se, että joskus olisi lomaa. Ja kun minulla ei ole lomaa, suunnittelen tulevia lomia, joita minulla mahdollisesti saattaa olla. Kesälomalle on jo niin paljon ideoita, että kaikkia en voi toteuttaa. Toisaalta tästä loputtomalta tuntuvasta työrupeamasta johtuen en halua pitää kaikkia lomia kerralla kesällä, kun en halua enää koskaan tällaista työpätkää, joka kadottaa elämästä liian paljon muita, hyviä asioita. Suunnittelen nyt jo myös talvilomaa, kun tuntuisi niin mahtavalta, että ylipäätään olisi lomapätkä talvella ja voisi tehdä ihan mitä haluaisin tehdä.

Tämä lomasuunnittelu ei vain vastaa sitä, että olisin oikeasti lomalla. Katson kalenteria ja olen helpottunut siitä, että sentään arkipyhiä on tiedossa tässä kevään mittaan. Tekisi mieli jäädä saikulle ihan vain siksi, että saisin hetken hengähdyksen näihin loputtomiin työviikkoihin, jotka viikosta toiseen vievät enemmän ja enemmän voimia. Onneksi on sentään kevät ja lisääntyvä valo, se on asia, joka tuo voimia. Olenkin mm. kuluttanut ahkerasti latuja.

Valoisaa kevään jatkoa!