Olen ollut ikävä ja kurja ihminen. Olen loukannut erästä tuntemaani ihmistä. En koe, että voin sanoa juuri mitään puolustuksekseni; olen ollut inhottava ja sillä siisti (kamala myöntääkin). En koe loukanneeni mitenkään pahasti, mutta kun tiedän, että me ajattelemme tästä eräästä asiasta ihan täysin erilailla, niin todennäköisesti loukkaukseni menee hänen näkökulmastaan katsottuna 'pahan' kategoriaan.
En missään nimessä halua loukata ihmisiä, varsinkaan hyviä ihmisiä. En koe, että olisin ihminen, joka on inhottava toisille. Mikä ihme sai minut kuitenkin tekemään jotain, joka ei ollutkaan oikein? Vastaus: itsekkyys.
Tuntuu, että tämän masennuksen myötä minulle on alkanut monessa asiassa tulla rajat vastaan. En vain jaksa tiettyjä juttuja, en jaksa olla aina kiltti ja mukava, vaan haluan tuoda itseäni enemmän esille, vaikka se tarkoittaisikin vaikeita tilanteita ja jopa toisten ihmisten loukkaamista. En halua myötäillä kaikessa ja aina, se ei palvele minua enää parhaalla mahdollisella tavalla.
Joten nyt kun tuli tilanne, jossa minun olisi pitänyt taas myötäillä, niin en sitä tehnyt, vaikka se olisikin ollut ainoa oikea tapa toimia (oma tapani oli oikeasti väärä). Toimin itseasiassa todella ikävästi, kun vaihtoehtona olisi ollut puhua asia selväksi. En vain näköjään vieläkään osannut tuoda itseäni suullisesti esille, vaan toimin - ikävästi. Mikähän ihme tuossa puhumisessa olikin niin vaikeaa?!
Tunnen itseni tosi huonoksi ihmiseksi. En taas ymmärrä, mikä minun arvoni on, ja miksi juuri minun kannattaa olla olemassa; enhän ole mitään oikein kenellekään, ehkä korkeintaan keskinkertainen tytär ja ystävä. En osaa tuoda itseäni esille, ilmaista itseäni riittävän hyvin ja tehdä asioita, jotka olisivat hyväksi minulle ja muille. Olen hukassa omien toimintamallieni kanssa.
Nyt tuntuu ihan siltä, että voisin lakata olemasta olemassa, mutta se ei kuitenkaan taida olla vaihtoehto. Nyt pitää vain kärsiä tulevat päivät oman huonon (erittäin ansaitun) omatuntoni kanssa. Tiedän kuitenkin, että huominen voi tuoda jotain uutta. Jopa minä voin oppia parempia toimintamalleja ja tehdä jotain hyvääkin jonain päivänä. Toivottavasti ainakin.
Sinnitellään siis taas.
No comments:
Post a Comment