On ollut hieman liikaa tekemistä. Meneillään on parin viikon jakso, jolloin pitäisi saada paljon tehtyä, ja minusta tuntuu, että nämä tällaiset jaksot eivät ole minua varten. Toisaalta kiireinen jakso menettelee, kun tietää sen loppuvankin joskus. Jos elämäni olisi aina tällaista, voisin laittaa suosiolla hanskat tiskiin. Tai tuskin minun edes tarvitsisi tietoisesti toimia noin, kehoni luultavasti hoitaisi tuon kyselemättäkin. Se kun oireilee hieman jo nyt.
Vatsani on ollut hieman sekaisin ja uni häiriöistä. En muista, koska olisin viimeksi nukkunut näin katkonaisesti kuin viimeisen viikon aikana. Ainoaksi syyksi keksin liiallisen tekemisen määrän. Sen, että asiat pyörivät päässä ympäri vuorokauden, vaikka yrittäisinkin rauhoittua. Pääni tekee töitä lepohetkillänikin.
Otsikko ei varsinaisesti liity tähän tiiviiseen jaksoon, vaan se on oikeastaan koko uuden työni aikana ollut ilmiö. Minulla on särkenyt niskaa ja päätä joka lauantai. Alussa tuota jatkui sunnuntainkin, mutta nyt pelkkä lauantai näyttäisi riittävän. Parannusta on siis tullut (pieni positiivisuus tähän väliin, jotta ei mene ihan valittamiseksi).
Aluksi ajattelin, että nukun enemmän tai pidempään perjantain ja lauantain välisen yön ja se jotenkin sekoittaa rytmin ja kipeyttää pään. Nyt parina viikonloppuna olen joutunut hyllyttämään tämän teorian: viimeksi nukuin aika lyhyesti ja huonosti ja silti särky tuli.
Seuraavaksi olen kääntänyt katseeni aamutoimieni suuntaan. Arkiaamuna en juuri laiskottele, vaan lähden matkaan. Viikonloppuna tykkään kääriytyä peiton alle sohvalle ja lueskella lehteä tai kirjaa tai katsella telkkaria. Istunko tai makaanko huonossa asennossa? Ehkä, vaikea sanoa. Särky tuntuu kuitenkin ilmestyvän jo hyvin nopeasti heräämisen jälkeen, jopa tunnin sisään. Olen miettinyt, että jos vain suuntaisin reippailemaan tai jumppaamaan, ehkä vaivaa ei tulisi. En tiedä, onko tämä teoriani oikea.
Tätä teoriaa toisaalta tukee se, että en nykyään pysty useinkaan makaamaan sohvalla tai sängyllä lukemassa tai katsomassa telkkaria. Niskani jännittyy useimmissa asennoissa, vaikka yrittäisin rentouttaa sen. En tiedä, mistä se johtuu, miten rentoutus ei onnistu, vaikka yrittäisinkin. Niskalihakseni ovat jännittyneet ja kipeät. Minulla näyttäisi oireilu niskalihaksissani vain lisääntyvän vuosien myötä, vaikka harrastankin liikuntaa.
Ehkä tämä lisääntynyt oireilu ja huono asento lauantaiaamuna voisi olla yksi tekijä. Sunnuntaiaamut ovat tosin samanlaisia, rentoja, eivätkä ne aiheuta oireita. Ehkä tämä ei selitä kaikkea.
En tiedä, mikä lauantaiaamuissani menee vikaan, mutta minua harmittaa tuo päivän pieleen meno jo heti aamusta. Tiedän jo nyt, että en sovi mitään tärkeää lauantaille. Teen lähinnä asioita, joita säryn kanssa voi tehdä. Toisaalta se, että odotan särkyä tulevaksi, tuskin auttaa asiassa...
Olen myös huomannut, että niskani on läsnä elämässäni useimpina hetkinä. Tiedostan pääni asentoja ja vältän epäsopivia asentoja, liikutan niskaani ja hartioitani, venyttelen (silloin, kun niskani ei ole kipeä) ja jumppaan. Kai tämäkin on vain näitä asioita, että ei kannattaisi vanhaksi ryhtyä. Tällä niskalla täytyisi pärjätä loppuelämä.
6 comments:
Lauantaipäänsärky oli tuttu juttu minulle vuosikausia, parikymmentä vuotta. Nyt jälkeen päin ymmärrän, mistä se omalla kohdallani johtui: viikon kiireiden hellittämisestä. Kun sitten tajusin katsoa elämääni kokonaisuutena, alkoi helpottaa. Ainoa tapa mielestäni helpottaa sitä on kiinnittää huomiota koko viikon elämään, eli huolehtia joka päivä riittävistä lepotauoista, purkaa paineita puhumalla ja liikkumalla, nukkua riittävästi myös viikolla. Ei helppoa, mutta kokeilemisen arvoista.
Marmustoi: kiitos mielenkiintoisesta ajatuksestasi. En ollut osannut ajatellakaan asiaa tuolta kannalta, koko viikon mittakaavassa. Tuo voisi olla kyllä yksi selittävä tekijä siitä huolimatta, että olen nyt poikkeuksellisen paljon yrittänyt panostaa koko viikon elämään. Työni on uusi ja jännitystä tuottava, joten se panostus on vielä ehkä enemmän ajatusten tasolla kuin käytännössä, vaikka olenkin panostanut erityisesti nukkumiseen. Tuo on todellakin iso haaste, ei ole ihan helppoa saada elämä tasapainoiseksi koko viikon ajalta. Aion ehdottomasti kokeilla tuota, vaikka se haastavaa onkin.
Olin juuri ehdottamassa samaa asiaa kuin Marmustoi. Muistan lukeneeni tutkimuksen siitä, että ehdottomasti eniten migreenikohtauksia esiintyy perjantai-iltapäivästä lauantain puolelle ja toisaalta myös maanantaisin. Loppuviikon säryt selitettiin nimenomaan sillä paineiden hellittämisellä (se on vähän sama kuin se että flunssaan sairastuu vasta sitten kun kiire ja stressi helpottuu) ja alkuviikon säryt taas johtuivat siitä että töihin palaaminen ahdisti.
Totta tai ei, olen itse usein huomannut tällaista viikonloppupäänsärkyä, jonka uskon johtuvan useimmiten siitä että viikon kiireet hellittävät. Mutta silläkin on selvästi osansa, että viikonloppuisin valvon toisinaan aivan liian myöhään (kun kerrankin voi!) ja syömisen terveellinen rytmi häiriintyy (kun on niin paljon jännempääkin tekemistä!).
Tsemppiä tilanteen selvittämiseen, päänsärky on ikävä seuralainen!
Ei ollenkaan mukava fiilis tuollainen särky. Tarpeeksi kauan kun särkee, niin toki se vaikuttaa uniin ja stressi senkuin lisääntyy.
Onneksi osaat kuitenkin viikonloppuisin nauttia parhaasi mukaan!
Tsemppiä ja sitkeyttä halin kera!
Koitapa jos saisit varattua ajan hierojalta vaikka kuukauden verran joka perjantai työviikon päätteeksi. Kerran viikossa on erittäin rankka tahti, ei sitä kannata tavksi ottaa, mutta kukauden kokeilu voisi olla hyvä. Ite käyn kerran kuussa ja musta se on ehkä hiukan liian vähän.
Hehkuvainen: olen kuullut tuosta teoriasta, mutta outoa, että se ei nyt tullut mieleeni. Tuo voi todellakin olla selittävä tekijä. Tunnistan nimittäin tuollaisen olon, jossa stressi helpottaa. Ja viikonlopuksihan se tulee. Tuo rytmin muutos voisi olla toki yksi tekijä, kun voi tosiaan olla vaikea mennä ajoissa nukkumaan, kun ei ole pakko.
Janskula: kiitos tsempeistä :) Joo, kyllä tuo särky itsessäänkin stressaa ja oikein pahana vaikuttaa uniinkin. Pyrin kuitenkin ottamaan rennosti, kun ei oikein muutakaan voi. Ja kyllä pystyn hieman nauttimaankin viikonlopuista, vaikka särkisikin :)
Zepa: olen joskus käynyt hierojalla ja se tekee tosiaan ihmeitä. Perjantaina se voisi auttaa viikonloppuun "laskeutumiseen", rentouttaisi ihanasti ja ajatuksetkin rauhoittaisi... ai, kun nyt houkutteleekin. Kiitos vinkistä, otan harkintaan :)
Post a Comment