(Luvassa on joutavaa kitinää hiuksista, joihin blogin kirjoittaja ei tunnu olevan ikinä tyytyväinen.)
Olen toisinaan tyytyväinen hiuksiini. Lapsena inhosin hiuksiani sen vuoksi, että ne olivat aina takussa ja sekaisin. Nuorena inhosin pörröisyyttä ja toivoin, että hiukseni olisivat sileät. Pörröisyyttä inhosinkin niin kauan, kunnes keksittiin suoristusraudat. Nyt kun minulla on mahdollisuus saada sileät hiukset, siedän hiuksiani jopa hieman pörröisinä. Käytän suoristusrautaa usein myös pikasiistimiseen: oikaisen pahimmat kiehkurat, mutta muuten en viitsi kärventää hiuksiani sen enempää.
Varsinaisesti tykästyin hiuksiini joskus reilusti yli kaksikymppisenä, kun joku kampaaja leikkasi ensimmäistä kertaa hiukseni kerroksittain. Siitä pidin ja pidän edelleenkin. Jos hiukset ovat taipuvaiset pörröttymään ja latvat kuivahtavat helposti, kerroksisuus tekee kokonaisuudesta jotenkin siistimmän. Ainakin omalla kohdallani. Viime kerralla kampaajalla tosin unohdin mainita kerroksittain leikkaamisen, joten nyt minulla on tasapitkä tukka, mutta onneksi sitä on hieman kevennetty latvoista. Silti tunnen tyytymättömyyden tasapitkäisyyteen taas nousevan.
Reilu kaksikymppisenä jätin pois e-pillerit, lopullisesti. Se toikin mukanaan ikävän yllätyksen: hiukseni alkoivat lähteä oikein urakalla. Lopputuloksena oli päänahka, joka näkyi. Ja valitettavasti näkyy edelleenkin. Arvelisin, että hiuksistani lähti noin puolet lukuunottamatta niskan seutua. Tämä on ollut iso asia itselleni. Tuntuu, että on aivan sama miten hiuksensa laittaa, päänahka paistaa jostain kohtaa läpi. Jakaus näyttää valtavalta kiitotieltä. Ei voi kuitenkaan mitään, tätä asiaa on siedettävä.
Minusta yksi ikävimmistä ja hankalimmista hiusongelmista on juuri tuo päänahan liiallinen paljastelu. En ole löytänyt mistään kampaus ym. vinkkejä, joilla tätä ongelmaa voisi "hallita". (Myssy?) Aina mainitaan ongelmakohtina vain ohuet hiukset, liian suorat hiukset ja muut vastaavat. Ehkä tällainen ongelma on vain liian iso, jotta ratkaisuja viitsittäisiin miettiä.
Kesto-ongelmani hiusten saralla on myös päänahan rasvoittuminen, joka ei todellakaan auta tuohon edelliseen ongelmaan. En haluaisi olla jatkuvasti pesemässä hiuksiani varsinkin, kun mitä useammin pesen, sitä ankarampaa rasvoittuminen on.
Viimeisimmäksi "ilokseni" hiusteni saralla on tullut - tadaa - vanheneminen, eli harmaat hiukset. Omalla kohdallani kaikki ensimmäiset harmaani kasvavat yhdellä läntillä. Se tekee sen, että tietyissä kampauksissa harmaa (tai vaalea) kohta näkyy selvästi. Olen hennapohjaisilla väreillä peittänyt harmaitani (= värjännyt oranssiksi), mutta kyllähän ne väkisinkin pyrkivät tulemaan esiin, kun ne ovat niin "kivasti" kerääntyneet yhteen kohtaan vahvistamaan toistensa näkyvyyttä. Olisi kiva löytää jostain jokin tussin kaltainen värjäysjutska, jolla tuon läntin juurikasvun voisi peittää parin viikon välein. Kaikenlainen värjääminen ärsyttää, enkä ylipäätään haluaisi värjätä hiuksiani.
Tänään hiukseni ovat tosi rumasti: rasvainen, liian tiukalla poninhännällä oleva sekainen hiirenhäntä. Rumasti olevat hiukset tekevät olosta kokonaan jotenkin nuutuneen ja lässähtäneen.
Jos joku tietää, mistä voisi ostaa kauniita, virkattuja myssyjä, olisin enemmän kuin kiitollinen. Ja joo, onhan niitä elämässä suurempiakin ongelmia kuin hiukset. Tänään on vain tällainen päivä.
(Olen toisinaan tyytyväinenkin hiuksiini. Vaikka määrä on vähentynyt tosi paljon lapsuudestani, jäljellä on kuitenkin pehko, jonka saa laitettua ihan kivastikin. Hiuksiini saa tuuheutta ja ne itse asiassa kiiltävätkin nätisti. Oma värini on myös tosi kiva.)
No comments:
Post a Comment