Pääsiäisenä pääsin nauttimaan metsäisistä maisemista, lumesta ja ladusta. Kuuntelin lintujen laulua ja häikäistyin auringon ja lumen yhdistelmästä. Liikuin hikeen asti ja välillä hikoilin, vaikka en liikkunutkaan. Liikaa vaatetta tai aurinkoa siis. Oli tosi mukavaa, rentouttavaa ja nautinnollista. Voisin tottua tuollaisiin metsämaisemiin.
Arkeen palaaminen tuntui ankealta. En halunnut katsella enää ympärilleni, vaan halusin takaisin metsään, ladulle ja linnunlauluun. Ei kuitenkaan auttanut muu kuin marssia töihin ja miettiä, miten saisin ahkeran työskentelyvaihteen päälle. Osittain vieläkin mietin tuota haastetta yhdessä muiden ankeiden arkihaasteiden ohella. Arki tuntuu jotenkin tosi kurjalta juuri nyt. Ei työ, mutta kokonaisuus noin muuten.
On ollut kurjia fiiliksiä, jonkinlainen kuoppa. On tuntunut vaikealta kannustaa itseäni ponnistelemaan eteenpäin ja uskomaan valoisaan tulevaisuuteen. Kun mitään varmaa tulevaisuudesta ei ole, ainoana pohjana voivat olla vain ahkera tekeminen sekä usko omiin kykyihini ja asioiden järjestymiseen. Tavallaan uskonkin noihin asioihin, mutta en ehkä ihan joka hetki. Aina ei vain jaksa.
Kaipaan mukavaa tekemistä ja ihania ihmisiä (vaikka sainkin nauttia molemmista ihan vain muutama päivä sitten). Kumpikin asia tuntuu juuri nyt loistavan poissaolollaan, tuntuu yksinäiseltä. Niin mukavaa kun onkin päästä tekemään mukavia asioita ja tapaamaan ihania ihmisiä, sellaisen jälkeen arkeen palaaminen tuntuu kuin putoaisi kuoppaan, josta ei jaksa sormivoimin ponnistella ylös ja kehitellä seuraavaa hetkeä viikkojen päähän, jolloin olisi seuraavan kerran mukavaa tekemistä ja ihania ihmisiä ympärillä.
Poden myös ahdistusta hiihtokauden loppumisesta. Olen tänä talvena nauttinut aivan suunnattomasti hiihdoistani. Se on ollut minun iso henkireikäni, se asia, jota odotan innoissani. En vielä tiedä yhtään, millä täytän hiihtämisen jättämän aukon elämässäni. Nyt kieltämättä toivon, että talvi olisi jatkunut vielä pidempään, jotta olisin päässyt vielä muutaman viikon ladulle. Se olisi auttanut arjen ankeuteen.
Ei auta, pitää kai muistella tavoitteitani ja miettiä kesäsuunnitelmia. Pari kivaa kesäsuunnitelmaa minulla jo onkin. Kaipa tämä taas tästä, kun vauhtiin pääsee.
3 comments:
Itsekin ihanalta lomalta töihin palanneena tunnistan noita fiiliksiä, arkeen palaaminen ei ole aina niin mukavaa. Ja jotkut asiatkin ovat mutkalla. Mutta olen yrittänyt sanoa mielessäni, että asioilla on tapana järjestyä ja kyllä se siitä.
Sitä samaa tahdon sanoa sinullekin, kyllä se arki alkaa siitä hiljalleen sujua. Yritä löytää arjesta pieniäkin ilonpilkahduksia ja piristyksiä, se helpottaa. Ja mikä ihana, kannatteleva ajatus, olet nauttinut hiihdosta ja talvesta ja saanut paljon hyvää oloa ja mieltä varastoon. Kun on oikein ankea hetki, ota sitä sieltä esiin vaikka muistojen muodossa, muista se hyvä, nostattava fiilis. Voit saavuttaa sen uudelleen, se ei ole kadonnut ikiajoiksi!
Kevään odotusta Nan...=)
Jonkinlaista kevätuupumusta on itselläkin ilmassa. Vaan ei se haittaa, kyllä se menee ohi.
Törmäsin tänään vanhaan ystävääni, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Hän kertoi että hänen vaimoltaan on löydetty selkärangasta kasvain, eikä sitä voida leikata pois. Kun yksi on alle nelikymppisenä joutumassa pyörätuoliin ja toinen on alle nelikymppisenä joutunut omaishoitajaksi sille yhdelle, niin jotenkin oma pikkuinen plääh-olo ei tunnu ollenkaan niin pahalta.
En tällä tarkoita sitä etteikö itse kukin saisi ja voisi tuntea oloaan surkeaksi, vaikka toisilla menee vielä surkeammin. Kyllä se vaan niin on, että se oma napa on lähin ja ne oman navan ongelmat tuntuvat suurimmilta, ei sille mitään voi.
Nyt meni jotenkin ihan söhlöksi tämä minun kommenttinikin, nainen.kuvastimessa osasi paljon paremmin :D.
Bottom line: arki on ahdistavaa, jos siitä ei löydä iloa. Toivon siis, että voit löytää arjen keskeltä pieniä onnen murusia :).
Nainen.kuvastimessa: arkeni on kyllä tarjonnut haastetta ehkä liikaakin, joten sekin on pelottanut ja tehnyt arkeen paluusta hankalan tuntuista. Nyt on kuitenkin työpäiviä takana jo jokunen, joten kyllä se taas alkaa sujua. Hiihtoa kyllä kaipaan... mutta onneksi talvelta on paljon hyviä muistoja ja fiiliksiä. Kevään odotusta sinullekin :)
Hehkuvainen: ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat :) Olen itsekin lueskellut jonkin verran sairastuneista ja erilaisista elämänkohtaloista. Jotenkin se laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja opettaa arvostamaan sitä, mitä on. Silti jokaiselle se oma pieni arkiahdistus on iso asia ja saa toki ollakin :) Kyllä niitä ilon hetkiä alkaa taas löytyä, olen varma siitä :)
Post a Comment