Ulkona puhaltaa ärhäkkä tuuli. Se sopii hyvin tämän viikon arkipäivieni päätökseksi, puhureita on riittänyt niissäkin. Mielenkiintoista, miten elämä näyttää menevän: on pitkään tylsää ja toivoo vaihtelua, jotain tapahtuvaksi. Sitten tapahtuu kerralla niin paljon, että ei jaksaisi, ajatukset tukkeutuvat ja ratkaisujen tekeminen on vaikeaa, elämään kaipaa rauhaa ja tasaisuutta. Kunnes taas tulee rauhallinen vaihe jne. Kierre. Miksi ei voisi olla sopivaa?
Yksi rauhallisempi viikon teema on ollut kasvimaan siivous ja sadonkorjuu. Kirjoittelen siitä enemmän myöhemmin ja kenties noista puhureistakin. Näitä kuvan ihanuuksia olen saanut ihailla kasvimaalla, niissä on vielä paljon nuppuja, mahtavatko ehtiä avautua. Kasvin nimi on unohtunut, laitoin niin paljon erilaisia kukkasia. Pitäisi käydä vielä ennen hallaa ottamassa paremmalla kameralla kuvia, jotta olisi kukkia talveksikin.
Hyvää viikonloppua!
3 comments:
Elämä menee omia polkujaan. Ihminen toivoo tietynlaista elämää, mutta usein se yllättää ihmisen. Asioita tapahtuu ja tilanteet muuttuvat eikä aina tahdo pysyä kelkassa mukana, sielu ainakaan.
Minä toivoisin myös rauhallista ja tasaista elämää ilman suuria heittoja suuntaan tai toiseen. En koe sellaista tylsäksi. Itse yritän tasapainottaa elämääni, mutta aina välillä tapahtuu jotakin, johon en voi vaikuttaa juurikaan. Stabiilia elämä ei ole, kun yhden asian saa kuntoon, saa alkaa jo kunnostaa toista. Elämäni tuntuu olevan kuin vanha puutalo, jossa riittää huollettavaa ja korjattavaa ....:)
Kauniita syyspäiviä Nan, toivottavasti kukkasi nuput ehtivät aueta. Kuvan kukka saattaa olla kosmoskukka, varma en ole.
Liika tasaisuus on pahasta. Jonkinlaista ailahtelua täytyy olla, muuten ihminen ei pysy valppaana vaan tylsistyy ja muuttuu tahdottomaksi. Mutta liika on tietenkin liikaa!
Nainen.kuvastimessa: monesti sortuu siihen, että elämää yrittää hallita liikaa. Eihän sellainen onnistu. Toiveita ja tavoitteita on myös monenlaisia, mutta yllätykset suistavat usein ihmisen raiteeltaan, ainakin hetkellisesti. Tuo on osuvasti sanottu, että sielu ei tahdo pysyä kelkassa mukana. Näin itse asian koen. Pystyn usein yllättävissä tilanteissa toimimaan juuri niin kuin pitääkin, mutta osa minusta ei ole mukana ja vaatii pitkän sopeutumisajan. Tämä osa taitaa olla juuri sielu.
Elämä on kuin vanha puutalo :) Kivasti sanottu :) Noinhan se on. Usein kuvittelen, että "kun tämä on ohitse, niin voin levätä/tms", mutta eihän se näin mene. Aina tulee jotain uutta, hyvää tai ikävää. Pidän itsekin pääasiassa melko tasaisesta, jossa on pieniä mukavia kohokohtia. Liika tasaisuus helposti sekin puuduttaa ja jumittaa. Toisaalta jos jumii itselleen mieluisassa tilanteessa, niin tuskin se haittaisi.
Katsoin netistä ja joo, kukka taitaa olla jonkinlainen kosmoskukka. Ensi viikolle on luvattu jo pakkasia, joten ainakin osa nupuista jää aukeamatta. En tiedä, onko kosmoskukka sopiva maljakkokukaksi, mutta taidan kokeilla ja tuoda kesän vielä hetkesi sisälle. Kehäkukkiakin on vielä, joten niitä myös. Kauniita syyspäiviä myös sinulle!
Ryövärintytär: hyvin sanottu. Liika tasaisuus ei tosiaan välttämättä tee hyvää, ainakaan itselleni. Kriisitkin näyttäytyvät jälkeenpäin ihan hyvinä ja kehittävinä asioina, mutta keskellä kriisiä olisi mieluummin jossain ihan muualla. En kyllä enää toivo kriisejä vaan mieluummin mukavaa vaihtelua, joka herättelee ja tuo uusia näkökulmia :)
Post a Comment