Oppia ikä kaikki, sanotaan. Tällä toki tarkoitetaan muutakin kuin varsinaista opiskelua jossain laitoksessa, mutta itselleni tuo osuu nyt nimenomaan "laitosopiskeluun" liittyen. Eli työnhakuni on ollut tuloksetonta, mutta hakuni erääseen koulutukseen tärppäsi. Juuri kun iloitsin valmistumistani eli sitä, että ei tarvitse hetkeen opiskella mitään suorittamalla. No, taas opiskellaan.
Oikeastaan tuntuu tosi typerältä se, että ihmisiä vain koulutetaan ja koulutetaan (usein yhteiskunnan varoilla), vaikka ongelma on se, että työpaikkoja ei vain yksinkertaisesti monilla aloilla ole. Toisaalta näen täydennyskoulutukset tosi hyvinä täsmäkoulutuksina tietyille alueille, jotka voisivat työllistää. Se, mitä itse nyt opiskelen, on sellaista, mitä ei juuri oppilaitoksissa opiskella ja osaamista periatteessa tarvitaan. Periaatteessa. Mutta kun työnhakijoita on pilvin pimein, niin työnantajat hakevat sitä täydellistä. Minun taustastani ei oikein saa täydellistä... ainakaan sellaisiin paikkoihin, joita voisi olla tarjolla.
Täällä voin sentään tunnustaa, että olen kurkkuani myöten täynnä työnhakua, vaikka en ole sitä vielä ehtinyt kovin paljon tekemäänkään. Työnhakuilmoituksia lukiessa tulee niin huono ja osaamaton olo, että lannistuu jo siinä. Ajatukseni profiloida osaamiseni erikoisesti tuntui toki ajatuksena hienolta ja kiinnostavalta ja olenkin saanut profiloinnistani yllättynyttä ja positiivista palautetta - mutta en todellakaan varsinaiseen työnhakuun liittyen tai työnantajilta. En ymmärrä, miksi sanotaan, että erikoinen ja monialainen profilointi voisi kannattaa.
Nyt pitäisi innostua harjoittelupaikan etsimisestä ja täytyy myöntää, että vaikeaa on. Olen tunteja tutustunut yritysten nettisivuihin ja joka paikkaan tunnutaan kaipaavan tiettyjä asioita osaavia ihmisiä, osaavampia, superguruja, kaikenhallitsevia. Tuntuu, että tarjolla on vain muotteja, joihin en sovi (enkä ehkä edes halua sopia). Ahdistaa ajatuskin soitella tuollaisiin paikkoihin ja tarjota itseäni. Uh.
Itse koulutus on kiinnostavaa, koska olen utelias ja pidän aidosti uusien asioiden opiskelusta. Olenkin ajatellut ottaa ilon irti uusista asioista ja jos sitten käy siten, että en kelpaa mihinkään työharjoitteluun, niin murehdin sitä asiaa sitten aikanaan.
3 comments:
Poikani opiskelee parhaillaan kolmatta akateemista tutkintoa, kun ei niillä kahdella töitä löydy. Tämä kolmas on käytännönläheisempi, mutta mahtaako sekään työtä taata. Koko opiskeluajan hän on tehnyt hanttihommia elättääkseen itsensä ja rahoittaakseen opiskelunsa, jotta pääsisi joskus niihin siisteihin sisähommiin. Hetkittäin hän murehtii sitä, kuinka olisi nuorena pitänyt tehdä toisenlaisia valintoja. Nuori hän on edelleen, mutta ymmärrän, että hän kokee elämän jatkuvasti karkaavan käsistä. Enpä usko, että nykyisen hallituksen keinoilla lisää työpaikkoja luodaan, mutta kylläkin viedään loppukin usko nuorilta ihmisiltä.
Sellaista opiskelua ei taida ollakaan, joka työpaikan takaisi. Ystäväni aloitti opinnot aikana, jolloin suunnilleen kaikki sillä alalla saivat saman tien työpaikan, mutta valmistui sitten kortistoon. Maailmaa muuttuu. Tosin voihan tätä yrittää kääntää niinkin päin, että nyt on huonot näkymät mutta valmistumisen hetkellä voi olla paremmat näkymät.
Eipähän tuosta tiedä, niin kuin ei oikeastaan muustakaan.
Tosi hienoa että olet kuitenkin päässyt opintoihin. Mikäänhän ei estä etsimästä työpaikkojen etsimistä silloinkin kun opiskelee.
Toivotan iloa, valoa ja voimia syksyyn!
Between: pelkään myös tuota, että loppukin usko viedään nuorilta tällä nykymeiningillä. On tosi harmillista, että poikasi joutuu jo kolmatta tutkintoa opiskelemaan, jotta saisi töitä. Kyllä asiat on ihan vinksallaan tässä maassa, jos noin joutuu tekemään. Itselläni on sentään vasta kaksi korkeakoulututkintoa, mutta ei ole poissuljettua, että tutkintoja täytyy opiskella lisää. En nyt niin nuori enää ole, mutta olen saanut hyvin kiinni siitä ajatuksesta, että en välttämättä saakaan enää töitä, tai työputkea siis. Kyllä varmaan jotain töitä tulen joskus tekemään, mutta vakituisesta ei tiedä. Sitten jossain vaiheessa varmasti ikäkin tulee vastaan. On karmeaa kyllä joutua toteamaan, että ehkä ei olekaan mahdollista saavuttaa ns. normaalia elämää, johon liittyy edes jonkinlaiset vakaat tulot. Ei se polku ole tällä hetkellä kaikille auki, vaikka kuinka olisi fiksu ja ahkera. Sikäli tunne elämän karkaamisesta on tuttu. Jaksavatko nuoret sellaista sinnittelyä ja yrittämistä?
On harmi, jos joutuu valintojaan pohtimaan myöhemmin ja ehkä katumaan. Kommentistasi aloin miettiä, että kadunko omia valintojani ja oikeastaan kadun. Kadun koko alavalintaa, joka joskus vielä työllisti. Kadun, että en vaihtanut alaa. Silti ei voi tietää, olisiko toinen polku voinut johtaa toisenlaiseen tilanteeseen. Niin kuin Hehkuvainen kirjoittaa, tilanteet muuttuvat nopeasti, järkevä valinta nyt voi olla huono viiden vuoden päästä.
Hehkuvainen: eipä niitä varmasti työllistäviä aloja taida montaa olla, lähinnä liittyy terveydenhuollon puolelle tällä hetkellä. Kortisto tulee monelle nyt tutuksi eikä sekään niin katastrofi olisi, jos olisi mahdollista tulla toimeen. Toimeentulon vieminen (jota hallitus nyt kovasti yrittää) on yksi karmeimmista asioista, mitä ihmiselle voi tehdä tilanteessa, jossa oma ponnistelu ei välttämättä tuota tulosta. Tämä koulutus on tietysti hieno juttu ja voi avata ovia, olen siitä kiitollinen. Kiitos toivotuksista, valoisaa ja voimallista syksyä sinulle!
Post a Comment