Olen monen tavoin Facebookissa ja olen siitä ihan tyytyväinen. Facebook on tarjonnut minulle enemmän positiivista kuin negatiivista, ehdottomasti. Olen sen avulla saanut uusia tuttavia, ollut yhteydessä vanhoihin tuttuihin ja saanut paljon kiinnostavaa tietoa ja tietoa tapahtumista.
Kuulun turhan moneen ryhmään, joista luontoaiheiset ovat erityisen lähellä sydäntäni. On mukavaa lukea ihmisten luontokokemuksista ja katsella huikeita kuvia. Ammennan tietoa kansallispuistoista ja muista retkeilyalueista ja suunnittelen omia retkiäni. En tietäisi juurikaan retkipaikkoja, ellen olisi Facebookissa aiheeseen liittyvissä ryhmissä.
Minusta on mukavaa lukea tuttujeni kuulumisia, vaikka enimmäkseenhän niitä toki sävyttää positiivisuus ja menestyminen. Ei toki kaikilla. Minä en jaa itsestäni juuri mitään ja koen siitä huonoa omaatuntoa, jolloin toisinaan laitan jonkin melko turhanoloisen päivityksen tai jaan kiinnostavan uutisen. Harvakseltaan lisään jonkin tarkkaan harkitun kuvan. En tiedä, millaista kuvaa annan itsestäni Facessa. Olen ajatellut, että en välitä antamastani kuvasta, mutta tämä on väärin ajateltu. Olen aiemmin ollut kiinnostunut, mitä muut minusta ajattelevat, mikä on typerää. Nyt minua lähinnä kiusaa se, jos annan aivan väärää kuvaa itsestäni. Sekin tosin varsin vähän.
Olen ehkä ollut onnekas, kun Face-kaverini (ainakin ne enemmän julkaisevat) ovat hyvin pitkälti samalla aaltopituudella kanssani ainakin mitä arvoihin ja politiikkaan tulee. Saan siis heidän julkaisujaan ja jakojaan lukemalla tietää, millaisia aivopieruja maamme typerät päättäjämme ovat turauttaneet. Tällä asialla on tosin kaksi puolta: toisaalta pysyn ajan tasalla, mutta toisaalta minua ahdistaa lukea joka viikko siitä, millä keinoin idiootit päättäjämme kulloinkin haluavat viedä ruokarahani ja miten nämä turhakkeet kuvittelevat sen olevan kannustavaa (kannustaahan se, mutta eri asioihin kuin mihin ahneet päättäjämme haluaisivat sen kannustavan).
Olen siis voinut Facessa olla aika paljon mukavuusalueellani sikäli, että samanhenkistä porukkaa ympärilläni riittää. No, muutama kuukausi sitten sain kaverikutsun henkilöltä, joka on osoittautunut arvoiltaan itseni vastakohdaksi. Siinä missä itse olen pehmoilija ja kaikille hyvää toivova, tämä "kaveri" on kovien arvojen ihminen, rahan perässä juoksija, köyhien kyykyttäjä. Juuri sellainen, joka ajattelee, että työttömät ovat laiskoja paskoja ja ansainneet rangaistuksensa, kun eivät laiskuuttaan viitsi mennä töihin. Joka kannattaa pienipalkkaisten (erityisesti julkisella puolella työskentelevien) työntekijöiden palkkojen reilua pudottamista. Mieluummin keppiä kuin porkkanaa. ja muita vastaavia asioita ja arvoja, joista iso osa hänellä perustuu ideologiaan, ei tosiasioihin. Turvalliseen hymistely-ympyrääni on tullut särö.
Aluksi ajattelin, että voi ahdistus, pakkoko tuollaista on lukea. En itse enää viitsinyt jakaa omia arvojani edustavia päivityksiä. Nyt olen kuitenkin yrittänyt nähdä asian toisen puolen, mahdollisuuden kurkistaa aivan erilaisen ihmisen arvomaailmaan, mahdollisuutta yrittää käsittää, millainen tuollainen ajatusmaailma ja elämä voi olla. Kaiken inhotuksen jälkeen olen kuitenkin tullut tulokseen, että meitä on moneen junaan ja voi kiitos, että en itse ole tuollainen. Olisi kamalaa kumartaa vain rahaa ja kovia arvoja.
Onneksi olen empatiakykyinen ja ymmärrän ihmisiin liittyviä asioita niin valtavan paljon paremmin. Olen jotenkin omituisesti noiden päivitysten kautta saanut myös voimaa ja uskoa omiin arvoihini ja siihen, millainen "pehmo" olen. On oikeasti vahvuutta toivoa kaikille ihmisille hyvää positiivisen ja kannustamisen kautta kuin edustaa ylimielisyyttä, rangaistuksia ja syyttelyä "heikompiaan" kohtaan, lyödä jo valmiiksi lyötyjä. Minulla on nykyään välillä varsin vahva olo ja sille taitaa olla perusteita.
Ehkä on hyvä ravistella omaa kuplaansa, jotta tunnistaa sen edelleen omakseen.
4 comments:
Ei voi kuin nostaa hattua sille, miten jaksat tuollaisia ihmisiä. Minä en jaksa. Poistan kavereista välittömästi, kun tekstit rupeavat tympimään. Olen poistanut livetuttuja siinä missä harrastusten kautta saatuja nettituttuja. Minua ei haitaa se, jos ovat eri mieltä kuin minä, mutta kun kerjäävät itse päivityksissään kommentteja, eivätkä sitten kestä niitä lukea. Siitä alkaa aina se iänikuinen väittely ja inttäminen, eikä auta vaikka kuinka ymmärtäisin heidän kantansa, he eivät takuulla ymmärrä minua, eivätkä yritäkään ymmärtää. Sellainen on uuvuttavaa. Olenkin joskus todennut, että Facebookin paras ominaisuus on estotoiminto. Olet selvästi parempi ihminen kuin minä.
Sinullapa on suoraviivainen toimintatapa :) Ymmärrän sen kyllä. Ja eri mieltä tietysti saa olla, mutta sellainen typerä väittely tyyliin "kivi ei ole kova!" ja loputon mihinkään johtamaton vänkääminen ärsyttää (ja ei, en tarkoita sitä, että itse olisin aina oikeassa). Eihän Facebook-kaveruus mikään pakko ole ja ärsyttävät tyypit, no, he ärsyttävät. Mitäpä heidän aivopierujaan lukemaan. Kaipa tuollaisten henkilöiden päivitykset saisi estettyä uutisvirrassa, mutta minulla ei tosiaan paljon ole tuollaista. Heh, en tiedä, olenko parempi ihminen kuin sinä, kyllä minullakin (yleisestä leppoisuudesta huolimatta) napsahtaa toisinaan ;)
Elämässä on tosiaan kaikenlaista uuvuttavaa taatusti ihan riittävästi, että on vain järkevää karsia se, mitä pystyy.
Some ja etenkin Facebook on tuonut ihmisille mahdollisuuden levittää ihan mitä tahansa totuutena. Ne, jotka eivät seuraa mediaa - ja niitä on paljon - uskovat kaiken, mitä joku arvovaltainen taho sanoo lainkaan kyseenalaistamatta tiedon todenperäisyyttä. Ja vieläpä ryhtyvät levittämään vääriä asioita eteenpäin. Minua ahdistaa ihan hirveästi kaikki tämän päivän eriarvoisuus ja siksi olen alkanut karsimaan pahimpia kommentaattoreita kokonaan pois omasta kaveripiiristäni. Ylipäätään viime aikoina olen miettinyt, onko minun tarpeen olla laisinkaan Facebookissa. Toisaalta sitä kautta tavoittaa nykyisin ihmisiä, joihin ei muuten tule aktiivisesti pidettyä yhteyttä. Yhä vähemmän viestitään sähköpostin kautta. FB:n viestitoiminto onkin korvannut pitkälti sähköpostin. Ja kuten sanoit, mukavien ystävien ja tuttavuuksien kautta tulee myös paljon mielenkiintoista ja positiivista tietoa.
Between: olet oikeassa, että kaikenlaista tietoa levitetään "tietona" ja totuutena. En minäkään usko, että kovin monet kykenisivät arvioimaan tietojen todenperäisyyttä. Jos henkilö on tosiaan jollain tavalla "arvovaltainen" (menestynyt tms.), niin häntä kuunnellaan. Vaikka se "maan hiljainen", tarkkailija, voisi olla se, joka on asiaa oikeasti seurannut ja opiskellut, niin siitä huolimatta äänekkäitä kuunnellaan.
Minua myös ahdistaa tämän päivän eriarvoisuus ja haluaisin kiertää siihen liittyvää tietynlaista uutisointia, kuten eriarvoisuuden ja vihan lietsomista. Se on vain hieman haastavaa. Pyrkinkin lukemaan myös positiivista uutisointia, jotta ei tulisi ihan synkkä fiilis kaikesta meneillään olevasta. Jostain syystä nuo positiiviset asiat ovat hippusia verrattuna synkempiin asioihin, joista on muodostunut suurempia virtoja.
Kaunista syksyn jatkoa sinulle!
Post a Comment