Jänskä fiilis. Tänään on ollut päivä, jolloin asioita on loksahdellut paikalleen. Hämmentävästi sain kenties ratkaistua kiperän työasian (tuntien sinnikkään yrittämisen jälkeen) ja eräs toinen asia, johon liittyen minun on ollut vaikea tehdä päätöksiä, loksahteli paikalleen. Nämä paljon stressaamani asiat sattuivat ajallisestikin melko lähekkäin, joten saatoin todella tuntea, miten taakkaa alkoi valua harteiltani ja stressi hellitti otettaan.
Istuin varmaan vartin ihan vain paikallani ihmetellen. Teki mieli hyppiä ja hurrata, ehkä itkeäkin, mutta tyydyin vain hymyilemään ja tasoittamaan oloani. Kiva, että on tällaisia päiviä ja hetkiä, kunpa jatkossakin pystyisi luottamaan asioiden ratkeamiseen ajallaan. Huominen voi tuoda tullessaan taas jotain muuta/uutta, mutta nyt on hyvä hetken rauha. Huomisessa tosin on hyvää ainakin viikonlopun alkaminen, sitä odotellessa :)
4 comments:
Hienoa, että tunnelmasi ovat paremmat!! Olin jo aikeissa kirjoittaa edelliseen postaukseen kommenttia. Elämä on tälläistä, muutosta, mikään ei pysy ikuisesti. Ei onneksi edes kurjat olot (kokemusta niistä kyllä on... ). :) On yllättävn helppo kadottaa usko itseen, omaan elämään ja kykyyn tehdä muutoksia. Mutta onneksi myös pienillä positiivisilla asioilla on paljon vaikutusta. Pienikin askel toivottuun suuntaan on paljon parempi kuin jumahtamisen tai alaspäin menon tunne. Toivotaan että elämämme järjestyvät hyvään päin, pieni asia ja yksi hetki kerrallaan! :)
Olet oikeassa, kiitos kannustavista sanoistasi :) Ei kurja olo ikuisesti pysy, tiedän sen itsekin, mutta siinä on ikävää se, että ei voi tietää, kauanko kurjuus kestää. Vähän sama kuin työttömyydessäkin, sekin olisi varmaan paljon mukavampaa, jos tietäisi sen loppuvan joskus.
Kyllä edes pienikin positiivinen hippunen auttaa paljon, se nostaa mielialaa ja itseluottamusta, auttaa tarttumaan asioihin ja viemään niitä eteenpäin. Syntyy positiivista kierrettä aivan kuin negatiivisten asioiden kasaantuminen vie sinne toiseen suuntaan.
Pitäisi malttaa mielensä ja ymmärtää, että eteneminen tapahtuu yleensä pienin askelin. Haluaisin esim. oppia tietyt asiat töissä nopeasti, mutta se ei ole mahdollista. Minun pitäisi siis ottaa tavoite tähtäimeen (eli oppiminen) ja ymmärtää, että siihen menee aikaa, mutta jos pienin askelin lähestyn tavoitettani, niin se lähestyy. Joskus saavutan sen, jos otan säännöllisesti ja riittävästi pieniä askelia.
Kiitos vierailusta blogissani ja hyvää viikonloppua :)
Kiva juttu :)
Mukavaa viikonloppua!
Kiitos Huopalintu :) Rentouttavaa sunnuntaita sinulle!
Post a Comment