On taas se aika vuodesta, kun töihin lähtiessä on yhtä pimeää kuin töistä tullessa. Joskus näen auringonpaistetta ikkunasta, kun katselen töissä ulos ikkunasta. Olen viikonloppuisin ollut nyt niin väsynyt, että on ollut vaikeaa saada mitään hyödyllistä aikaiseksi. Arki rullaa eteenpäin aika rauhallisesti, mutta nopeasti. On vaikea keksiä mitään mainittavaa viime ajoista.
Tänään olen ollut vielä normaaliakin väsyneempi ja kipuileva (pää ja vähän vatsakin), joten päivä on mennyt lähinnä sohvalla. Oma mieli osaa olla rasittava siinä mielessä, että on vaikea nauttia tilanteesta: oikeastihan on mahtavaa, että on mahdollista ottaa rennosti, katsella lempisarjoja ja lukea hyviä kirjoja. Sen sijaan alan helposti miettiä sitä, mitä kaikkea pitäisi saada tehtyä. "Onneksi" joskus väsymys on niin kova, että itsensä syyllistäminen "vetelehtimisestä" katoaa jonnekin väsymyksen (ja kipuilun) taakse.
Positiivista on se, että töissä on alkanut sujua paremmin. Edelleen painin sellaisten asioiden kanssa, joita en osaa, mutta enimmäkseen on ihan mukavaa mennä töihin ja tehdä töitä siellä. En silti ole varma, miten selviydyn jatkossa, mutta asiasta murehtiminen on vähentynyt.
Vapaa-ajalla olen jaksanut valitettavan vähän. Yritän käydä harrastuksissa, mutta opiskeluun olen ollut liian väsynyt. No, enköhän taas saa sitäkin tehtyä taas joskus. Sosiaalinen elämäkin on kärsinyt ja poden siitä huonoa omaatuntoa.
Olen käynyt yksissä pikkujouluissa, joita edelsi rasittava, tunteja kestänyt vaatekaupoissa pyöriminen. Minulla nimittäin ei ole ollut juhlavaatteita, vaan olen ajatellut ostaa sellaisia sen mukaan, mitä tilaisuuksia eteeni tulee. Nyt oli siis pakkotilanne löytää edes jotain. Onneksi löysin hameen, josta en etukäteen olisi arvannut, että ihastuisin siihen. Kiva löytö.
Palaan taas sohvalle ennen sänkyyn siirtymistä. Rauhallista ja rentouttavaa viikonlopun jatkoa!
3 comments:
Kiva, että viihdyt töissä jo paremmin! :)
Muuten onkin tosiaan niin, että näillä marraskuun pimeillä sadesäillä on vaikea olla kovin energinen tai innostunut paljon mistään. Ja sitten suomalaiseen tapaan ainakin osa itsestä sättii kaikesta tekemättömästä (ja mulla sitä riittääkin...!) :) . Vaikka todellinen merkitys olisi sillä, että osaisimme iloita kustakin hetkestä (puolikuntoisinakin... :) ) Eläminen omien arvojen mukaan, eikä toisten määrittämien normien, teoriassa niin helppoa, mutta käytäntö...! :D Ja vaikka eläisikin (kuten minä) edes jotensakin (omien valtavirrasta poikkeavien) normiensa mukaan, niin ajatus siitä, että "muut paheksuvat tätä!" häiritsee aina hitusen vähintään jossain. Ehkä jotkut paheksuisivat (jos tietäisivät... :D ), ainahan löytyy joku paheksumaan ihan mitä vain..., mutta toisaalta harva jaksaa päivitellä kovin montaa hetkeä muiden tekemisiä ja ongelmia, kun omassa elämässä on tarpeeksi haastetta. Itseään olisi syytä opetella arvostamaan kuin parasta ystävää ja kiinnittää jatkuvasti huomiota sisäiseen puheeseen ja muuttaa se kannustavaksi ja myönteiseksi. Helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty, kuten kaikki maailman ja itsen parantaminen!! :D
Joten mahdollisimman voimaannuttavaa (ja levollista!!) viikonlopun jatkoa sinulle lempein lepäämisen sallivin ja omaa sisäistä viisautta arvostavin itsemyötätunnon tuntein!
Kyllä sitä kunnon lepoa ihminen välillä tarvitsee. Viikonloppu vaan on niin hirvEän lyhyt aika ehtiä levätä ja suorittaa tarvittavat kotityöt yms. Voimia ja virkistävää viikonloppua!
Kiki: Hyviä ajatuksia. Vaikka kuinka sanoisi itselleen, että eläisi omien arvojen mukaan, niin silti ympäröivä maailma ihmisineen vie elämää johonkin suuntaan. Joskus pahastikin vinoon. On myös vaikeaa olla siten, että toisten paheksunta ei vaikuttaisi, vaikka oikeasti: useimmiten toisten paheksunnalla ja mielipiteellä ei pitäisi olla mitään merkitystä omalle ainoalle elämälle! Olettaen toki, että elää muita vahingoittamatta :) Olen kyllä ollut nyt väsynyt, tämä aika vuodesta tekee kyllä sen, että tekisi mieli vain köllötellä peiton alla sohvalla. Olen kai oppinut olemaan armollisempi ja myötätuntoisempi itseäni kohtaan, kun laiskottelu näyttäisi nyt onnistuvan melko hyvin :) Kai kun ikää tulee, niin ei jaksa tyhjää hötkyillä. Kiitos kannustuksestasi ja ihanaa ja pirteää uutta viikkoa!
Huopalintu: Viikonloppu ON aivan liian lyhyt. En taaskaan ehtinyt oikein toipua viikon rasituksista, mutta ei auta muuta kuin tehdä taas parhaansa. Voimia sinulle uuteen viikkoon!
Post a Comment