Ihanat, upeat läheiset

Yksi elämän suurimmista rikkauksista on ehdottomasti läheiset ihmiset. He, jotka välittävät aidosti ja jakavat elämän taivalta kanssasi. Sillä ei ole merkitystä, miten paljon läheistään näkee tai pystyy näkemään, vaan tärkeintä on yhteys ja välittäminen, luottamus, toisesta kiinnostuminen ja kiinni pitäminen. Se, kun se toinen on.

Minulla on aivan ihania läheisiä ihmisiä. Heitä ei ole monta, mutta heitä on laadullisessa mielessä paljon. Paljon siis laatua, määrää ei niinkään. Olen todella, todella kiitollinen heistä. Toki heitä saisi olla vaikka pari enemmän, mutta tällä mennään, mitä nyt on ja tiedän olevani onnekas tässäkin tilanteessa. Näin joulua ennen sopii hyvin olla kiitollinen siitä, mitä on.

Olen alkanut kaivata jotain ihmistä/ihmisiä vertaistuellisessa mielessä. Vaikka minulla onkin ihania ihmisiä, on elämässäni tiettyjä asioita, joihin liittyen kaipaisin jakamista samankaltaisesti kokevan kanssa. Olen yrittänyt etsiä netistä keskusteluja, ryhmiä tms, mutta en ole toistaiseksi löytänyt. Pitää yrittää etsiä. Pyörittelen joitakin asioita mielessäni aivan liian paljon yksikseni. Olen ajatellut, että netistä löytäisi melko helpostikin keskusteluja, joihin hypätä mukaan, mutta näin ei olekaan. Jatkan etsimistä.

Itsensä asemoiminen muihin ihmisiin nähden on hankalaa. Tällä tarkoitan omien lokeroiden löytämistä. Tuntuu, että oma olo on jotenkin "ei-kokonainen", kun osaa omista mietteistä ja kokemuksista ei pysty jakamaan missään tai kenenkään kanssa.

Silti asiat ovat ihan hyvin ja eihän sitä tiedä, millaisia lokeroita ensi vuonna tulee vastaan.