Epämukavuusalueella

Heräsin viime yönä ennen neljää. Tunsin kehossani vellovan ikävien ajatusten aiheuttamia tunteita, epävarmuutta, epämukavuutta, pelkoa ja jopa häpeää. Olen joutunut työssäni lampsimaan nyt pari viikkoa vahvasti epämukavuusalueellani ja se on aiheuttanut stressiä ja pahaa oloa.

Olen oppinut itsestäni valtavasti uutta. Se taitaa olla luonnollista, uudet asiat (tässä tapauksessa työ) aiheuttavat tuollaista. En olisi silti arvannut löytäväni itsestäni sellaisia piirteitä kuin mitä olen löytänyt. En ole pelkästään ilahtunut löydöistäni. Olisin todellakin toivonut, että olisin ennemmin löytänyt itselleni uusia vahvuuksia kuin uusia heikkouksia, mutta tällä mennään.

Tiedänpähän nyt, minkälaisia asioita minun kannattaa jatkossa välttää. Tai oikeastaan kumpihan olisi parempi vaihtoehto, välttää vai siedättää? Pienesti siedättäminen voisi auttaa näihin tilanteisiin, mutta uskoisin välttelyn toimivan omalla kohdallani parhaiten. Valita toisin. Joihinkin asioihin ei kai kannata päätänsä työntää, jos sellaisen tilanteen vain voi valita.

Tämä lampsiminen jatkuu vielä pari viikkoa ja on onneksi vain osa työtäni. Muu osa on mukavaa.

Aamulla herättyäni (nukahdin siis vielä uudelleen neljän aikaan) päähäni putkahti ajatus, että kunhan näistä viimeisistä opiskelujutuistani selviän, en enää koskaan tee asioita, joita en halua aidosti tehdä. Eihän elämä näin simppeliä ja suoraviivaista ole, mutta oloni tuolla hetkellä oli tosi varma ja vahva.