Padon kasvattamista

Luonto rakentaa ja purkaa jääpatojaan. Vuodenkierto on sitä, mitä sen pitää ollakin, jään oli aika syksyllä tulla ja nyt sen on aika lähteä. Se vain häiritsee ihmisiä ja heidän rakennelmiaan ollen itse vain sitä mitä pitääkin.

Olen tuon luonnonnäytelmän ohella kasvattanut omaakin patoani. Pääni sisälle on kasaantunut möykky, joka sisältää valtavasti tunteita ja ajatuksia. Enemmän tuo möykky on kuitenkin oivalluksia, tiedostamista ja tuntemista kuin mitään sanoin selitettävää. Asioita on vain tapahtunut ja olen padonnut niistä heränneet tuntemukset sisälleni. Siellä ovat, mutta eivät tietenkään (ja toivottavasti) loputtomiin.

Olen tällä viikolla havahtunut siihen, että paineet töissä ovat siirtäneet ajatukseni ja tekemiseni tosi työkeskeisiksi. Olen lähinnä työmuurahainen. Muuta tapahtunutta olen sietänyt ja katsonut sivusta, mikä on tehnyt sen, että en ole päässyt omaan rauhaani tutkiskelemaan elämääni ja sen kulkusuuntaa, vaan olen "tarjonnut" muille mahdollisuuden tehdä, mitä he ikinä haluavatkaan tehdä ja itse olen jäänyt sivustakatsojaksi (omassa elämässänikin). Virta on vienyt ja minä olen kellunut mukana.

Tarvitsen omat yksinäiset hetkeni itseni lataamiseen ja siihen, että näkisin, mihin suuntaan itse olen kulkemassa. Tarvitsen etäisyyttä asioihin myös siksi, että osaan laittaa rajat sopiviin paikkoihin, huomaan sanoa ei silloin, kun se pitää sanoa. Jatkuvassa virrassa oleminen sokeuttaa, väsyttää ja hermostuttaa ja silloin näköalani ja voimani katoavat. Ajatukseni muuttuvat pieneksi piiriksi ja ahdistuneena on vaikea nähdä elämän hyviä asioita. Tulevaisuuskin piirtyy mustempana kuin olisi syytä.

Haluaisin saada möykyn sisältäni pois, mutta se on tulppa. Tuntuu, että sitä ei saa helpolla liikkeelle. Olen kokeillut voimaannuttavaa musiikkia, jonka tahdissa olen liikkunut ("tanssinut"). Se on auttanut. En ymmärrä, miksi en ole pitkään aikaan kuunnellut voimaa tuovaa musiikkia, kun se näyttäisi olevan yksi asia, jota nyt tarvitsen? Toinen hyvä asia on ollut liikunta, mutta ei nämäkään asiat saa pään sisäistä patoa liikkeelle. Ne ehkä auttavat siinä, että padon ympärille tulee liikehdintää.

Pato koostuu tunteista, jotka aiheutuvat asioista, joiden olen antanut tapahtua. Möykyssä on pettymystä itseeni, ripaus katkeruutta, paljon pelkoa, tyytymättömyyttä, hermostumista (turhia) toiveita, odottamiseen kyllästymistä. On vain niin paljon helpompaa antaa padon kasvaa ja kääntyä sisäänpäin ja vaieta kuin alkaa jämäkästi laittaa asioita parempaan ojennukseen. Paha mielihän tulee muidenkin pahasta mielestä. Pidemmällä tähtäimellä hyvinvoinnilleni olisi kuitenkin elintärkeää, että jämäkkä ote löytyisi ja möykky katoaisi, olisin paremmin sujut itseni ja ympäristöni kanssa. Kunhan keksisin, että miten.