Mainitsin muistaakseni muutama kirjoitus sitten haaveilevani jostakin tänä kesänä. Oikeastaan olen haaveillut asiasta jo muutamana kesänä, mutta en ole toteuttanut sitä. Haaveeni on: auto! Kyllä, minä ekologisia arvoja kannattavana ihmisenä haaveilen autosta!
Oikeastaan minulla on tosi ristiriitainen suhde auton omistamiseen. En halua omistaa autoa. Tarvitsen kuitenkin autoa, jos aion edes joskus päästä retkeilemään, marjastamaan ja tapaamaan ihmisiä. Ei oikein ole vaihtoehtoja auton omistamiselle, jos tarvitsee autoa lähinnä vain kesäisin paikasta toiseen siirtymiseen luontoharrastusten parissa. Se on höhlää! Vuokraaminen ei ole oikein vaihtoehto, koska se on liian kallista, jäisi menemättä.
Toisaalta en todellakaan enää halua tinkiä noista itselleni tärkeistä asioista vain sen vuoksi, että en pääse kulkemaan. Olen ollut tosi ristiriitaisissa fiiliksissä tämän asian suhteen, koska olen tinkinyt luontoharrastuksista niin monta vuotta, että se riipii jo, enkä enää jaksaisi jatkaa samalla linjalla. Eli sillä linjalla, että harrastan vain, jos jonkun kyydissä satun pääsemään joskus johonkin. Kyydin pyytäminen tässä iässä on itselleni jo valtava kynnys, koska koen olevani siinä "iässä", että olisi minun vuoroni tarjota kyytiä.
Olin alkukesällä aika varma siitä, että ostan auton, koska olen lopen kyllästynyt myös julkisissa kulkuneuvoissa tavaroiden raahaamiseen. En kuitenkaan ostanut, olen ollut niin kiinni kaikenlaisessa tekemisessä, että en olisi ehtinyt tehdä autolla mitään. Ehkä hyvä näin, nyt minusta tuntuu siltä, että maltan mieleni vielä tämän kesän. Eniten hidasteena tässä asiassa on tulevaisuuden epävarmuus, erityisesti tulojen epävarmuus, pienuus ja suorastaan olemattomuus. Jos saan töitä, tilanne toki muuttuu, mutta työllistyminen taitaa olla juuri nyt jonkin sortin ihme. Ehtiihän sen auton hommata myöhemminkin.
Hankinnoilta en kuitenkaan välttynyt, kun tietokoneeni hajosi. Katselin useita päiviä netistä erilaisia tietokonemalleja ja ihmettelin, minkälaisen tarvitsisin. Päädyin turhankin hyvään (hyvästi hidastelut!), mutta kukkaroa se kirpaisee. Joten ihan hyvä, että auto jäi kauppaan.
Kaikenlaista tekee mieli tehdä ja hankkia, mutta tulevaisuuden näkymien epävarmuus hidastaa. Yritän kuitenkin elää juuri nyt ja olla pelkäämättä tulevaa. Jos rahani loppuvat, ne loppuvat. Se on sitten sellaista se ja siihen sopeudutaan.
6 comments:
Hei! Minulla on ollut samanlainen haave. :) Oletko tutustunut autovuokrien hintoihin? Itselleni oli yllätys, että ne eivät olekaan niin kalliita. Jos laskee yhteen omistusauton hinnan, vakuutukset ja säilytyspaikkamaksut, sillä rahalla vuokraa auton aika monta kertaa. Tarkoitan siis sanoa, että toivottavasti sinulta ei jää retkiä tekemättä koska ei ole autoa. :)
Petra: ehkä en ole kovin tarkkaan perehtynyt vuokrauksen hintoihin, mutta joskus muistan yllätttyneeni kalleudesta. Tiedän kyllä, että jos harvakseltaan käyttää autoa, vuokraaminen tulee halvemmaksi kuin omistaminen eikä sisällä auton omistamiseen liittyvää huolehtimista ja stressiä. Silti kynnys lähteä päiväretkelle vuokra-autolla on aivan liian suuri. Jos auton päivävuokra on 50-100 euroa (en tiedä onko), niin se vain tuntuu suurelta. Jää menemättä. Tässä minulla on miettimistä, kun ei se ihan noin yksinkertaistakaan ole... kun maksaa se oma autokin. Niin, retket ovat niin ihana asia, että kyllä niille pitää päästä jotenkin :) Retkeilyiloa sinulle!
Tuli mieleeni vielä, että jos olisi oikein luotettava ja hyvä kaveri- tai muu porukka, niin kimppa-auto voisi olla toimiva ratkaisu.
Auto on minulle välttämätön paha, en pääse töihin julkisilla. Toisaalta se vapauttaa kulkemaan retkilläni ja täällä maalla muutenkin. Kallis se on ylläpitää, silloin tällöin auton vuokraaminen on edullisempaa. Mutta ymmärrän sinua, se ei tunnu sekään halvalta kyllä. Kimppakyyti olisi hyvä.
En tiedä, missäpäin asut, mutta eikö kävelymatkan päässä ole mitään metsää? Lähiluonnossakin voi marjastaa ja sienestää, itsekin yllätyin miten paljon marjoja lähimetsässä kasvaa. Tai jos omistaa polkupyörän, se laajentaa jo marjastusaluetta...=)Niin ne naiset ennenkin meni marjaan, polkupyörällä sangot pyörän tangossa heiluen....=))
En ole tehnyt varsinaisia laskelmia, mutta pari kertaa on auto vuokrattu ja olen melko varma siitä että edullisemmaksi se on tullut kuin auton omistaminen. Kertarysäyksenä tuntuu tietysti vuokra ehkä suurelta, mutta täytyy ajatella vähän isompaa kuviota eli miettiä kustannuksia vaikkapa vuositasolla. Luultavasti voit hyvinkin vuokrata auton vaikkapa viideksi viikonlopuksi hinnalla, jolla et maksaisi omistusautosta edes vakuutuksia.
Meillä mietitään tätä samaa asiaa toisinaan, ja ollaan kyllä tultu siihen tulokseen että vuokraaminen on se meidän juttumme. Käytämme myös taksia, mikä on lyhyitä reissuja varten vielä halvempaa kuin auton vuokraaminen. Taksi vie kyllä myös luontokohteisiin ;). Jos haluaa lähteä patikoimaan tai vaeltamaan, niin rinkka vain selkään ja taksilla polun päähän, eiköhän se onnistu (myös takaisin päin).
Nainen.kuvastimessa: melko lähellä asuinpaikkaani on metsää, pääsen hyvin esim. pyörällä kulkemaan. Ongelma on vain siinä, että niin muutkin pääsevät... eli lähialueet on tosi käytyjä ja kuljettuja. Toki kannattaisi käydä tutustumassa niihin ja olenkin käynyt. Löysin puolukkamaastoja, mutta niin paljon hirvikärpäsiä, että siihen metsään en toiste mene.
Haaveilen myös sellaisesta hieman syrjäisemmästä asumisesta, jossa auto olisi luonnostaan tarpeellinen. Sellaiseen elämään autonhankinta on perusteltu, mutta tähän nykyiseen se on hieman vaikeaa...
Hehkuvainen: olet ihan oikeassa. Nyt kun mietin, niin tuskin tällä hetkellä joka viikonloppu mihinkään pystyisin menemäänkään. Vuokraaminen voisi olla järkevää, mutta toisaalta myös taksilla kulkeminen. Aika moneen paikkaan pääseen bussilla siten, että taksilla kuljettavaksi ei jää ihan tolkuttomia matkoja. Kyllä siitä maksaisi. Miksihän tuo taksi ei tullut itselleni mieleen, kyllähän se on ihan hyvä juttu sekin.
Post a Comment