Kai tyytymättömyyden tunnetta nostaa usein se, että kaipaa jotakin, jota ei juuri nyt ole, tai kaipaa joksikin, joka ei ole. Usein kaipuun kohteet ovat saavuttamattomia, mutta joskus niistä voi saavuttaa ainakin jotakin osia. Esimerkiksi jos haluaa olla rohkea ihminen, voi opetella olemaan joissakin tilanteissa aiempaa rohkeampi, vaikka kokonaisuudessaan edelleen olisikin aika arka.
Minusta tällainen tyytymättömyys on miina. Olen astunut siihen turhan usein. Kaipaan usein johonkin tai joksikin, vaikka en oikein edes osaisi määritellä, mitä nuo kaipuun kohteet ovat. Ehkä kaipaan parempaa tulevaisuutta, parempaa asuinpaikkaa, hyvää työtä ja kaikenlaista iloa ja hauskanpitoa. Ehkä tuo on tunne, että voisi olla parempi jotenkin toisin ja nyt täytyisi muuttaa/muuttua, jotta tulevaisuus muuttuisi. Läsnäolo tässä hetkessä muuttuu vaikeaksi ja tukalaksi ja sisälle hiipii pelko kaiken jatkumisesta ennallaan. Tällä hetkellä selvästi kaipaan jotain niin että sisällä välilllä rutistaa, mutta en ymmärrä miksi.
Tällainen kaipuu voi olla vahva voima muutokselle, joten sikäli se on hyvä asia. Se ei saisi kuitenkaan nielaista tätä hetkeä, tätä elämän ainoaa todellista hetkeä, joka on juuri nyt.
Kaipaan itseäni. Olen elänyt liian paljon muiden odotusten mukaisesti, kiltisti ja kuuliaisesti, että jotenkin tuntuu, että en aina saa kosketusta todelliseen itseeni... joka on... millainen? En oikein edes tiedä. Aistin helposti muiden odotuksia ja tunnen helposti syyllisyyttä, joten on helppoa ollut vastata muiden odotuksiin, tehdä niin kuin odotetaan. En tarkoita, että varsinaisesti olisin tehnyt tahtoani vastaan - useimmiten en - mutta jotenkin tuo liika odotuksiin vastaavuus on kadottanut oman ääneni kuulemista. Mitä minä haluan?
Enkä tarkoita tällä sitä, että kaipaisin jotain räjähtävän erilaista ja räväkkää. Kaipaan vain parempaa tunnetta itsestäni itselleni. Kaipaan jonkinlaista vapautta toteuttaa itseäni ja elämääni. Ehkä ulospäin mikään ei muuttuisi, jos toimisin noin, mutta kaipaan itselleni kokemusta itsestäni tuollaisena. Ehkä kevään rankan suorittamisurakan jälkeinen tämä kesän tuoma vapaa-aika on herättänyt itsessäni tunteita siitä, että haluan olla muutakin kuin kuuliainen suorittaja. Ehkä haluan luoda jotain uutta, jos ei muuten, niin omassa päässäni ja vain itselleni ja vain itseni määrittämien rajojen (tai rajattomuuden) mukaan.
Kaipaan myös joskus toisenlaiseen elämäntilanteeseen. Kaipaan sosiaalista verkostoa, ehkä koiraa, mielenkiintoisia aktiviteetteja. Olen elänyt tätä nykyistä elämäntilannetta jo sata vuotta, siltä ainakin tuntuu. Kaipaan ihan vaihteluksikin johonkin muuhun. Ehkä en kaipaisi näin paljon, jos olisin edes joskus ollut tyytyväinen nykytilanteeseen.
En tiedä, miten saan pyristeltyä itseni sen verran irti tästä kaipuusta, että voisin paremmin keskittyä kesästä nauttimiseen. Pitää kai yrittää tehdä mahdollisimman mukavia asioita ja antaa ajan hoitaa loput.
3 comments:
Niin, mikä on sitä omaa itseä ja mikä muiden odotusten mukaan elämistä? Vaikea erottaa noita toisistaan, varsinkin, kun on koko elämänsä yrittänyt vastata toisten odotuksiin, olla riittävä ja hyväksyttävä. Samaa olen pohtinut ja taidan pohtia vielä pitkään eteenpäinkin.
Tietyllä tapaa uskon, että tyytymättömyys on hyvä ja liikkeellepaneva tunne. Vaikka ei aina tietäisi tarkalleen mitä haluaa, voi siitäkin olla apua että tietää mitä ei halua. Elämässä voi päästä eteenpäin sekä haluamiaan asioita tavoittelemalla että epätoivottuja asioita välttelemällä. Molemmat tavat johtavat kuitenkin siihen, että voisi olla hiukan tyytyväisempi oloonsa.
Tyytymättömyys ja jonkin erittelemättömän kaipuu ohjaa varmasti tekemään alitajuisesti valintoja, jotka ennen pitkää vievät kohti tavoitetta, joka voi olla itseltäkin piilossa.
On tietysti tärkeää, että edes silloin tällöin voi olla aidosti onnellinen siitä mitä itsellä on. Toivottavasti löydät monta mukavaa ja seesteistä hetkeä matkallasi kohti tuntematonta. :)
Between: tässä aiheessa pohdittavaa riittää. Mikä tosiaan on sitä omaa itseä? Minusta tuntuu, että sitä omaa itseäkin on 'monta'. Siis että ei ole vain yhdenlaista minää, vaan erilaisia miniä olojen ja tilanteiden mukaan, lisäksi iän myötä tulee väistämättä muutoksia, kehitystä. Kunpa oppisi ihan ensin kuuntelemaan omaa ääntänsä, niin pääsisi pitkälle. Hyvää viikonloppua!
Hehkuvainen: olet oikeassa. Vaikka ei tietäisikään tarkalleen, mitä kaipaa, seuraamalla tavoittelemiaan asioita ja välttelemällä ei-toivottuja suunta on ainakin johonkin, luultavasti suunnilleen oikeaan. Sitten kun saavuttaa jonkin toivotun asian tai välttää jonkin ison karikon, voi olla tyytyväinen, aidosti ja oikeasti. Näistä tulee sitten tyytyväisyyden ketjua, joka kannattelee... näin toivoisin. Kiitos toivotuksistasi :) Hyvää viikonloppua!
Post a Comment