Tämä on näitä päiviä, kun näyttää harmaalta. Ei ulkona, siellä on nättiä, mutta noin elämässä muuten. On sellaista tympeää, harmaata ilmamassaa, joka ei liikahda mihinkään. Siinä sitten yritän jotenkin tarpoa eteenpäin ja mitään ei tule vastaan.
Sain vihdoin itsestäni irti sen verran tarmoa, että päätin alkaa tehdä hakemusta yhteen työpaikkailmoitukseen. Muuten hyvä, mutta muutama päivä sitten ilmestynyt ilmoitus oli jo kadonnut. En tiedä, pitäisikö olla tyytyväinen vai ei, koska säästinhän mukavasti aikaa. Toisaalta työ oli sellainen, jota todella, siis todella olisin halunnut ja olisin ollut hyvä siinä. No, tuollaisiin on hakijoita ihan valtavasti.
Minulla on sisässä muutama työhakemus ja odottelen, että ainakin joihinkin niihin liittyen tulisi viesti: "kiitos, mutta ei kiitos, ei todellakaan, yökyök". Olisi ihan kiva, jos joihinkin vastauksiin tulisi yhteystiedot mukana, josta voisi kysellä, että mikä ihme mättää. Sitten voisin edes poistaa hakemuksistani työnantajia eniten yököttävimmät kohdat ja lisätä jotain houkuttelevampaa. Nyt hapuilen vain tyhjää.
Tänään päivällä soi poikkeuksellisesti puhelin. Mietin, että voi, toivottavasti olisi jostain työpaikasta, jota olen hakenut! Vastatessani tiesin, että todennäköisempi vaihtoehto lienee puhelinmyyjä. Arvaatte varmaan, kumpi oli.
2 comments:
Kyllä on julmaa tuo työnhakijan elämä. Siihen ei oikein löydä edes lohdutuksen sanoja, en osaa sanoa mitään, mikä tuollaisen jälkeen voisi parantaa fiilistä tai luoda uskoa siihen, että asia johonkin muuttuisi. Voin vain toivoa ja pitää peukkuja, että joku kaunis päivä saan lukea täältä iloisia uutisia.
Olet oikeassa, tällaisina aikoina työnhakijan elämä on julmaa. Ei kuitenkaan auta kuin yrittää ja yrittää, laittaa hakemuksia, vaikka niihin hädintuskin edes vastataan. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, jos jotain osuisikin kohdalle. Kiitos kannustavasta viestistäsi, peukuttelu riittää :) Kerron kyllä aikanaan, jos jotain iloista kerrottavaa työnhakuun liittyen ilmenee. Sitä odotellessa...
Hyvää syksyn jatkoa!
Post a Comment