Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, että en ole juuri kotiani laittanut, koska olen kokenut kotini väliaikaiseksi. Tilanne on vain nyt se, että tämä "väliaikaisuus" on venynyt useamman vuoden mittaiseksi. Toisen sanoen, koskaan ei etukäteen voi tietää, kuinka pitkä väliaikainen tai pysyvä lopulta onkaan. Mikään ei ole ainakaan pysyvää, koska elämä muuttuu kuin joen virtaus. Asiat ovat lopulta joko lyhyitä tai pitkiä väliaikaisuuksia.
Kotini laittamattomuus ja se, että en ole siihen panostanut, on johtanut siihen, että en ole halunnut kutsua vieraita käymään luonani. On heitä toki käynyt, mutta olen tuntenut oloni aina hieman kiusaantuneeksi vierailuista. Koen, että kotini ei kerro minusta juuri mitään... huonekasvit kertovat, että pidän kasveista, ja värit kertovat, että pidän (tietynlaisista) väreistä. Loppu on koostettu huonekaluista, joita on kertynyt vuosien mittaan ja erilaisista saaduista tavaroista ja ostetuista välttämättömyyksistä. Lopputulos on sekava kokoelma vähän kaikkea ja ei mitään. Tämä en ole minä, tekisi mieli sanoa, mutta ehkä se jollain tapaa kuitenkin on.
Ehkä olen sekalainen kokoelma vähän kaikkea. Kotini sisältää kerrostumat omasta kehityksestäni, on vanhoja huonekaluja, jotka hankin ensimmäiseen omaan kotiini ja jotka kertovat silloisesta minästä. On uusi huonekalu, joka ei sovi yhteen vanhojen kanssa. On uusia laitteita, jotka kertovat nykyisestä minästäni. Ja on kaikkea mahdollista ja mahdotonta siltä väliltä. Ajoittain järjestelty, joskus huoliteltu kaaos.
Mikä minä olen, mitä kotini pitäisi kertoa? Haluaisin kotini tukevan itseäni, olevan osa minua tai osa minusta. Niinpä olen nyt päättänytkin, että panostan kotiini, laitan sitä sen mukaan, mitä koen sen tarvitsevan, jotta kulkisin kohti asuntoa, joka tuntuisi kodilta ja johon olisi mukava vieraitakin kutsua. Haluaisin kodin, joka ei kiusaannuttaisi minua ja jonka tavaroista aidosti pitäisin. En halua inhota tv-tasoani enkä varsinkaan halua opetella pitämään siitä. Jos en pidä siitä, niin en pidä siitä.
On ehkä outo ajoitus panostaa juuri nyt kotiin, kun taloudellinen tilanteeni sisältää pelkkiä epävarmuuksia, mutta toisaalta ajattelen asian niinkin, että jos rahat loppuvat, niin sitten minulla on ainakin kiva koti, jossa olla. Työttömänä kotona on paljon, joten asialla on merkitystä. Toki pyrin laittamaan kotiani kierrätetyllä ja järkevästi hinnoitellulla ja kun en lopulta tarvitse paljon, niin tuskin tämä kovin kalliiksi tulee. Pari huonekalua luultavasti maksaa hieman enemmän, mutta ei sen pitäisi olla ongelma juuri nyt. On mukavaa, kun on elämässä suunnitelma ja se suunnitelma juuri nyt on kodin laittaminen.
Kasveista ja väreistä en luovu, mutta huollan kasvini ja suunnittelen käyttämäni värimaailmat.
Panostan myös yksityiskohtiin. Siivosin aamulla erään (tai siis kuvassa näkyvän) tason ylimääräisestä, käyttämättömästä tavarasta. Kaipasin siihen jotain liinaa, koska tason pintaan on pinttynyt likaa, mutta koska minulla ei vielä ole sopivaa liinaa, laitoin siihen väliaikaisesti kuvassa näkyvän joululiinan. Se luultavasti onkin ainoa jouluinen esine, joka kodissani asettuu nyt ennen joulua esille.
Kodin laittaminen on mukavaa ja on kiva, että on innostavaa tekemistä. Tästä on hyvä jatkaa :)
Kodikasta viikonloppua!
4 comments:
Kotiprojekti on aina hieno, sisäistä hyvää oloa lisäävä projekti. Tein itse sellaisen viisi vuotta sitten kun lapset olivat muuttaneet kotoa. Vaihdoin asuntoa ja päätin, etten kelpuuta mitään sellaista, joka vaivaa minua. En ollut itsekään ihan varma siitä, mitä haluan. Annoin pois suurimman osan huonekaluistani ja istuin melekin tyhjässä olohuoneessa pari kuukautta. Sitten ymmärsin, että tarvitsen valoa ja näköalaa ulos. Se ratkaisi valaistus- ja verho-ongelmat, löysin kaiken tarvitsemani helposti. Sen jälkeen huomasin kaipaavani raikkaita, kirkkaita värejä ja etsin itselleni sopivat matot ja tyynyt sekä kirkkaanpunaiset ruokapöydän tuolit. Vähitellen koti on rakentunut ympärilleni juuri niistä asioista, joita arvostan ja rakastan. Ja muutos jatkuu koko ajan, sillä kaikkea ei voi eikä kannata ratkaista heti. Virhehankintoja tulee, mutta sekin on elämää. Onnea kotiisi!
Kyllä, kotiprojekti on sisäistä hyvää oloa lisäävä projekti. Oman kotikolon laittaminen, ihanaa. Tuo sinun tapasi toteuttaa muutos kuulostaa hyvältä, koska siinä sisäistä ääntä kuuntelemalla, melkein tyhjässä asunnossa löytää ne asiat, jotka itseä koskettavat sillä hetkellä. Rojun keskellä on vaikeampaa saada sitä omaa näkemystä esille, mutta toki mahdollista. On hienoa, jos pääsee siihen tilanteeseen, että pääsee eroon itseä vaivaavasta materiasta. Kiitos kannustavasta kirjoituksestasi, mukava edetä nyt omassa kotiprojektissa :)
Hei blogisisko :) "Asiat ovat lopulta joko lyhyitä tai pitkiä väliaikaisuuksia." Tuo on mainio ajatus. Monesti sitä elää sitku-elämää, vaikka elämähän on just nyt. Mekin muutettiin just väliaikaiseen asuntoon joka kuitenkin vähitellen muuttunee kodiksi. Unelmissa siintää se oikea oma koti sitten joskus, jonka sisutukseenkin haluaa sitten panostaa enemmän, kun tietää kodin olevan pysyvämpi. Aikataulut ovat kuitenkin epävarmoja ja väliaikaisuus voi tosiaan venähtää pidemmäksi mitä toivoi tai elämänltilanteet muuttua niin radikaalisti, että suunnitelmat muuttuvat. Siksi lienee parasta elää mielekkäästi myös tämä päivä.
Mukavaa joulukuun alkua sinulle. Kiva nähdä myös kuviasi kodistasi :)
Hei blogisisko :) kiitos kommentistasi! Juuri näin, olen samaa mieltä. On niin helppoa ajatella, että teen "sitten kun". On minullakin ajatus oikeasta omasta kodista, mutta parasta on elää mielekkäästi tämä päivä, koska tässä hetkessä luodaan sekä tätä päivää että tulevaa. On mukavaa asua kodissa jo nyt. Minun oli vaikea keksiä, mistä haluaisin ottaa kodissani kuvia, kun kodissani on niin paljon kohtia, joista en erityisemmin pidä. Ehkä kuitenkin nyt kodin laiton myötä laitan tänne blogiin lisääkin kotikuvia ;) Kiitos ja mukavaa joulun alkua myös sinulle!
Post a Comment