Mieliala on ollut tasaisessa laskusuunnassa viime päivät. Väsyttää. Ahdistaa. Ei jaksa. Ei kiinnosta. Ei edes kiinnosta jaksaa mitään.
En tiedä, mikä herkkyyskausi on, kun pienetkin asiat ahdistavat. Mieleen tulee kaikenlaisia asioita, jotka ahdistavat. Nuo asiat voivat olla erilaisia tapahtumia viime päiviltä, lapsuudessa sattuneita juttuja tai jotain lähitulevaisuudessa suunnitelmissa olevaa. En oikein haluaisi ajatella mitään, haluasin vain käpertyä sängyn pohjalle ja nukkua pahan olon pois. Haluaisin käpertyä omaan turvalliseen maailmaani, en olla osa kaikkea ympärillä olevaa. Maailma tuntuu vaaralliselta paikalta, se voi satuttaa.
Lisäksi tämä väsymys... huh.
2 comments:
Jaksamista! Väsyneenä kaikki ahdistaa niin herkästi. Väsymys ei ole hyvä tila.
Tuttu tunne tuo, kun mikään ei jaksa kiinnostaa, eikä jaksa yrittääkään kiinnostua mistään.
En osaa sanoa mitään akuuttia apua, eri ihmisten kohdalla auttaa eri asiat. Omalla kohdallani auttaa ennen kaikkea lemmikit, joista joutuu ottamaan vastuuta, kirjoittaminen blogiin ja etenkin paperille ja puhuminen niiden muutaman ystävän kanssa joiden kanssa voin näistä jutuista puhua. Hetkellisemmin oloa voi parantaa itsensä hemmottelulla leffoin ja herkuin, mutta eipähän ne paljoa kiinnosta kun pahasti masentaa.
Koita jaksaa! Elämässä ei ole kyse siitä mitä saa, vaan mitä antaa. Vaikka hitto, haluaisin kyllä saadakin niin paljon. No höh, eihän tästä tule nyt mitään. Eli ei muuta kuin jälleen yksi myötätuntohali!
Kiitos! Vieläkin ahdistaa... vaikea päästä tuosta eroon, kun töissä pitää käydä. Itsensä hemmotteluun jää vain lyhyt hetki töiden jälkeen ja sitten täytyykin taas nukkua, että jaksaa nousta seuraavana päivänä (väsyneenä) ylös.
Uih, lemmikki olisi kyllä ihanaa seuraa, mutta kun en pysty hankkimaan :-( Pitää tyytyä siis itsensä hemmotteluun.
Tällaisessa olotilassa olisi kyllä aika vaikeaa saada mitään, kun tuntuu, että ei ole mitään annettavaa... :-(
Post a Comment