Väsyttää. Silmiä kirvelee ja katse ei jaksa kohdistua. Olo on jotenkin helpottunut; on vihdoin perjantai ja huomenna saa nukkua ja viipyä sängyssä itsekseen niin pitkään kuin haluaa. Nyt on edessä kaksi päivää, jolloin voin olla vain uupunut ja yksinäinen minä, ja antaa itseni olla juuri niin väsynyt ja synkeä kuin haluan. Vihdoin on edes vähän aikaa olla vain, tekemättä mitään.
Kaipaan unta ihan suunnattomasti. Lähinnä kai sen tuomaa hetken unohdusta; ei tarvitse ajatella arkea ja sitä, miten päivät valuvat yksi kerrallaan eteenpäin. Päivät, jotka ei juuri toisistaan eroa.
Haaveilen nukkumisesta, koska en uskalla haaveilla muustakaan. Haluaisin haaveilla hyvästä seurasta ja mielekkäästä tekemisestä... mutta vaikeasti toteutuvat haaveet tekevät minut vain surulliseksi.
Hyvää yötä.
3 comments:
Unten mailla oleminen on kyllä ihan parasta juuri sen tuoman unohduksen takia. Kaikki on hyvin, ennenkuin täysi tietoisuus taas palautuu.
Toivottavasti näet kauniita unia!
Silloin kun siltä tuntuu on nukuttava!
Kiitos! Nukuin mainiosti :-)
Olisipa tosiaan aikaa nukkua aina silloin, kun haluaisi ja tarvitsisi.
Post a Comment