Olen odottanut tätä viikonloppua aika paljon. Pääasiassa siksi, että saisin nukkua... on taas unet jääneet heikoiksi, ja väsymys on kulkenut seuranani koko viikon. Nukuinkin erittäin hyvin viime yönä, mutta silti nyt väsyttää. Tuntuu raskaalta elellä tätä viikonloppua juuri nyt, kun ei ole mitään odotettavaakaan. On vain minä yksin kotona ja väsymys ainoana "seuralaisena".

Kerrankin on aikaa, mutta se lohduttaa vain vähän. Katson kalenteria ja totean, että lähiviikkoina ei ole mitään odotettavaa. On vain tasaista arkea ja päiviä, jotka ovat toistensa kopioita. Ahdistaa. Olo on ihan tyhjä.

Mitä tänään tekisin? Menisinkö kenties lenkille haistamaan raikasta ilmaa? Siivoaisinko vähän? Menisinkö ostoksille? Elokuviin? En tiedä.

Kaivan kalenterin esiin. On pakko löytää sinne merkintä, jota odottaa. Tämä tyhjyys syö sisintä, vetää mielen syvälle ahdistukseen, väsyttää. En aina tiedä, jaksanko sinnitellä päivästä toiseen.