Sunday, January 28, 2018

Pieniä iloja arkeen

Viime kirjoitukseni jälkeen on tapahtunut positiivisia asioita, pieniä, mutta tärkeitä herättäjiä siinä, että ei elämä ole epäonnisten tapahtumien ketjua, kun sille päälle sattuu. Epäonnen väliin voi tulla myös onnekkaita asioita. Nyt on varsin kiva fiilis siitä.

Kun katson tulevia kuukausia, tämä kevätjakso tuntuu pitkältä. Ystävä on varannut matkaa ja muuta kivaa odotettavaa tälle vuodelle ja minä olen miettinyt, että minulla ei ole juuri mitään vaihtelua odotettavissa. Somessa eräs tuttavani kirjoitti listaa siitä, mitä haluaisi tehdä. Tästä sain idean, että voisin kirjoittaa listan asioista, joita haluan tänä vuonna tehdä.

Lista koostuisi asioista, joita voisin oikeasti toteuttaa. Eli ei mitään maailmanympäri-matkaa, koska se ei ole mahdollinen. Listalla voisi olla esimerkiksi uiminen järvessä kesällä (säävaraus), kylpyläreissu ja jonkin luontopolun kiertäminen. Tällaisia pieniä, helposti toteutettavia juttuja, jotka rajaisin ajallisesti tälle vuodelle, jotta nämä pienet tavoitteet eivät lähtisi leviämään ajallisesti ajatuksella, että "ehdin myöhemminkin". On nimittäin tosi piristävää, kun saa jotain tosi kivaa toteutettua arjen lomassa, mutta olen usein niin väsynyt, että en jaksa lähteä mihinkään. Josko vaikka tämä lista auttaisi minua aktivoitumaan itseni hyväksi, kun olisi valmiiksi mietittynä, mitä kivaa voisin tehdä.

Yksi hyvä syy tehdä tätä listaa on se, että joskus minusta tuntuu siltä, että en tiedä, mitä haluaisin tehdä. Teen nyt siis näkyväksi sen, että mitä haluan tehdä ja minulla oikeasti on asioita, jotka haluan toteuttaa.

Tuntuu kivalta jo ajatuskin tuosta listasta. On selvästi hyvä ajatus suunnitella kivaa tulevaisuuden varalle.


Saturday, January 13, 2018

Mikä siinä huonossa tuurissa on, kun pitää liimautua iholle

Olen harmitellut täällä viime vuoden lopun huonoa tuuriani ja olin optimistisen varma, että tuo huonon tuurin aalto loppuu - pakkohan sen on, ei kai kenellekään voi loputtomasti osua huonoa tuuria?! No, ehkä voi. Huono tuuri on nimittäin jatkunut nyt alkuvuodestakin. Ei sinällään mitään maailmaa mullistavaa ole tapahtunut ja olen pysynyt terveenäkin (vihdoin), mutta paljon pieniä juttuja. Ja sitten yksi iso.

Olen odottanut erästä asiaa suuresti ja jännittänyt, mihin ajankohtaan se osuu. On ollut vain pieni todennäköisyys sille, että se osuu huonoon ajankohtaan ja menee itseltäni ohi. Olin ihan varma, että noin huono tuuri minulla ei voi olla.

No voi. Todellakin tuuri voi olla noin huono ja todennäköisyydet voi nauraa päin naamaa. Tämä kirpaisee siis taas kerran, samoin kuten sairasteleminen jouluna ja moni muu. Aika siloittaa tämänkin, mutta nyt asiaa sulatessa on tuntunut hieman vaikealta. Äh. Äh!

Ihmettelen, miten olen jaksanut ja pystynyt suhtautumaan siten, että "kyllä tämä huonon tuurin aalto menee ohi". Sinänsä positiivista, että odotukseni tulevaisuudesta näyttäisi olevan nykyään enemmän positiivisuuteen kallellaan kuin negatiiviseen, mutta mitenhän jatkossa? Jotenkin tuntuu siltä, että pitäisikö odottaa, että pieleen menee, jotta olisi valmistautunut? Ja kun nuo huonon tuurin jutut ovat olleet yllätyksiä, niin jospa niitä ei tulisi, kun niitä odottaisi? En tiedä muuta kun että tämä putki pitäisi saada jotenkin poikki.

Höhlää kyllä, mutta mietin jopa sitä, että uskallanko lähteä hiihtämään. Entä jos kaadun ja rikon itseni. Outo epävarmuus kaikesta on hiipinyt iholle, entä jos sattuu sitä ja tätä huonoa. Nämä ovat ajatuksia ja pelkoja eivätkä välttämättä toteudu, mutta jokin uskaltaminen asioiden suhteen meinaa jämähtää jäihin.

Pyrin uskaltamaan, vaikka se vaikeaa olisikin. Ja luulen, että mieli alkaa kehitellä "miten asiat voisivat mennä pieleen" -tyyppisiä skenaarioita, ihan vain varmuuden vuoksi ja jos sillä saisi huonoa tuuria karistettua pois. Kummallisia ajatuksia nämä.

Sunday, January 07, 2018

Vuosi vaihtui, tervetuloa uusi vuosi

Hyvää uutta vuotta!

Toivottavasti tämä vuosi on meille kaikille hyvä.

Arki on taas imaissut mukaansa omalla voimallaan. Se tarkoittaa ihan hyviäkin asioita, ainakin toivon ja luulen näin. Viime vuoden lopussa sain kokea useamman pettymyksen ja tuntui raskaalta. Sama linja jatkui valitettavasti ihan vuoden loppuun asti. Sairastin joulun, joten joulu meni itseltäni vähän ohi. Kovasti olin koko syksyn odottanut tuota lomaa, joten kirpaisee vieläkin, kun ajattelen asiaa. Tuon taudin lisäksi minulla oli(/on) muitakin vaivoja. Aina perusterveenä olleena kirpaisi sekin, että kroppa meni läpi koettelemusten. Ne onneksi olivat(/ovat) ohimeneviä tauteja ja vaivoja, joten olen tässä arjen alkamisen ohessa keskittynyt paranemiseen.

Kun on jotain tuollaista terveyshuolta, osaa todella arvostaa hyvävointisia hetkiä. Olen nyt pyrkinyt liikkumaan ahkerasti, kun kropan liike tuntuu hyvältä kaiken makoilun jälkeen. Samalla huomaa, miten mieli piristyy, kun lähtee johonkin ja tekee jotain. Harmillista on ollut se, että on ollut niin liukasta, että ulkona en ole pystynyt paljon olemaan. Ulkoilu on minulle tärkeää, joten harmittaa todella paljon. No, kyllä nuo jäät sulavat viimeistään kesään mennessä.

Säistä ei voi tietää. Olen ajatellut, että jos liukkaus jatkuu, haluaisin mennä ryhmäliikuntatunneille hikoilemaan. Jos ulkona voisi hikolla, tekisin sitä mieluummin. Täytyy luoda hyvät rutiinit, on pitkä kevätkausi edessä. Tosin täytyy ihmetellä sitä, että jotenkin nyt on kivempi olo, kun tietää, että tässä mennään kohti valoa verrattuna esimerkiksi aikaan ennen joulua, vaikka on yhtä pimeää. Mielellä on iso vaikutus.

Hyvävointista vuoden alkua!