Saturday, November 25, 2017

Elämän väärät valinnat ja niiden kanssa eläminen

Aika (eli elämä) kuluu nopeasti. Viime aikoina olen paininut menneisyyden valintojeni seurausten parissa: Olisiko pitänyt toimia toisin? Tuo valinta tuolloin johti tuonne, kannattiko se? Miksi tein tuolloin noin, kun tuo toinen asia olisi ollut tärkeämpi ja ennen kaikkea ajankohtaisempi juuri tuolloin?

Mieltään on hankala, mutta ei mahdotonta, ohjelmoida. Tavoitteeni on saada nuo menneisyyden valintojen aiheuttamien tuskien painoa pienemmäksi ja katsetta suunnattua tulevaan. Kun ne valinnat on tehty ja seuraukset ovat olleet mitä ovat (ei-niin-toivottavia), niin sen kanssa pitää vain elää ja ennen kaikkea muistaa ja ymmärtää valita jatkossa toisin.

Juuri kun mietin, että töissä on ok olla, niin tapahtui taas jotain, mikä myllersi ajatusmaailmaani ja liittyy tuohon ylläkirjoittamaani. Työ on vain yksi elämän osa-alue, jossa olen tehnyt valintoja, joita jollain tasolla kadun, jos niin nyt voi sanoa. Valitettavasti en ole omaa lokeroani tai "tarkoitustani" löytänyt muiltakaan elämän osa-alueilta tai ainakin olen tällä hetkellä jotenkin tosi "tyhjän päällä".

Tein aikanaan työtä, joka oli ihan mukavaa, mutta ajan myötä se alkoi tuntui tympeältä ja halusin suuntautua paremmin itselleni sopiviin töihin. Käytin vuosia aikaa, rahaa ja vaivaa opiskeluun ja ilmaiseksi työskentelyyn, jotta löytäisin sopivamman roolin itselleni. Olin työttömänä ja pyörin limbossa, jossa aikaa tärkeämmiltä asioilta valui hukkaan.

Nyt olen töissä ja olen siitä kiitollinen, vaikka en tiedäkään, että jatkuuko työni. Olen saanut tehdä asioita, jotka ovat olleet sinällään kiinnostavia, mutta kovin vaikeita. Työni saattaa jatkua, mutta... tarjolla olisi juuri tuota yllä mainitsemaani tympeää työtä, jota tein vuosia. Ympäri mennään ja yhteen tullaan. Se siitä vuosien ponnisteluista uusiin hommiin.

Positiivista on se, että (jos nyt ylipäätään saan työsopparin) työ voisi silti sisältää myös niitä asioita, joita olen tehnyt tähän asti. Toisaalta on iso riski, että työ liukuu juuri siihen suuntaan, mitä en vain jaksa tehdä muuta kuin pakottamalla itseäni siihen päivästä toiseen. Toimeentulo on tärkeää, mutta olen ponnistellut väärin ja liikaa sen eteen, ehdottomasti.

Tuntuu siltä, että olisi kannattanut panostaa viime vuodet ihan muihin asioihin kuin työhön ja (turhaan) opiskeluun. On niin paljon tärkeämpiäkin asioita. Vähäinen mielenkiintoni työelämään liittyen on nyt entistä vähäisempi, vaikka toki raha motivoi.

Luulen, että näihin elämänvalintoihin liittyen minulla on kriisiä edessä. Nyt jo tuntuu pahalta. Kunpa löytäisin elämääni onnistumisia ja niitä asioita, jotka ovat minulle todella merkityksellisiä. Toivottavasti elämän myllerrys tarjoaisi lokeroita, jotka olisivat myös minua varten.

(Tästä vuodatuksesta huolimatta moni asia on silti ihan hyvin. En vain taida sopia tähän maailmaan ja en osaa elää sen mukaan, mitä pitäisi, jolloin hukkaan myös itselleni tärkeät asiat ja asiat menevät väärään suuntaan. Jotenkin näin.)


Saturday, November 18, 2017

Väsynyttä arkea

On taas se aika vuodesta, kun töihin lähtiessä on yhtä pimeää kuin töistä tullessa. Joskus näen auringonpaistetta ikkunasta, kun katselen töissä ulos ikkunasta. Olen viikonloppuisin ollut nyt niin väsynyt, että on ollut vaikeaa saada mitään hyödyllistä aikaiseksi. Arki rullaa eteenpäin aika rauhallisesti, mutta nopeasti. On vaikea keksiä mitään mainittavaa viime ajoista.

Tänään olen ollut vielä normaaliakin väsyneempi ja kipuileva (pää ja vähän vatsakin), joten päivä on mennyt lähinnä sohvalla. Oma mieli osaa olla rasittava siinä mielessä, että on vaikea nauttia tilanteesta: oikeastihan on mahtavaa, että on mahdollista ottaa rennosti, katsella lempisarjoja ja lukea hyviä kirjoja. Sen sijaan alan helposti miettiä sitä, mitä kaikkea pitäisi saada tehtyä. "Onneksi" joskus väsymys on niin kova, että itsensä syyllistäminen "vetelehtimisestä" katoaa jonnekin väsymyksen (ja kipuilun) taakse.

Positiivista on se, että töissä on alkanut sujua paremmin. Edelleen painin sellaisten asioiden kanssa, joita en osaa, mutta enimmäkseen on ihan mukavaa mennä töihin ja tehdä töitä siellä. En silti ole varma, miten selviydyn jatkossa, mutta asiasta murehtiminen on vähentynyt.

Vapaa-ajalla olen jaksanut valitettavan vähän. Yritän käydä harrastuksissa, mutta opiskeluun olen ollut liian väsynyt. No, enköhän taas saa sitäkin tehtyä taas joskus. Sosiaalinen elämäkin on kärsinyt ja poden siitä huonoa omaatuntoa.

Olen käynyt yksissä pikkujouluissa, joita edelsi rasittava, tunteja kestänyt vaatekaupoissa pyöriminen. Minulla nimittäin ei ole ollut juhlavaatteita, vaan olen ajatellut ostaa sellaisia sen mukaan, mitä tilaisuuksia eteeni tulee. Nyt oli siis pakkotilanne löytää edes jotain. Onneksi löysin hameen, josta en etukäteen olisi arvannut, että ihastuisin siihen. Kiva löytö.

Palaan taas sohvalle ennen sänkyyn siirtymistä. Rauhallista ja rentouttavaa viikonlopun jatkoa!