Olen viime aikoina lukenut varsin paljon minimalismiin ja tavaroiden karsimiseen liittyviä blogeja ja ne ovat innostaneet minua aloittamaan kevätraivauksen. On ollut varsin mielenkiintoista lukea, miten paljon ihmisillä onkaan esimerkiksi vaatteita. Saan siitä vähän jotain vertailupohjaa omille "mikä on riittävää" pohdinnoilleni. Mutta ensin lähtötilanteeseen.

Aloitin inventaarioni laskemalla housuni. Tiesin tuloksen olevan järkytys, koska housut vievät kaapistani kaksi ja puoli hyllyä tilaa ja nekin hyllyt ovat ihan täynnä. Suurin osa housuistani on sellaisia, että en ole niitä viime aikoina juuri pitänyt. Olisitteko arvanneet, paljonko housuja voi yhdellä ihmisellä olla? Siis todellakin tällä hetkellä? 49! Enkä ihmettelisi, jos vielä yhdet jostain hyppäisivät silmille pyöristämään luvun. Ihan älytön määrä. Ymmärtäisin, jos tuon verran housuja ihmisellä olisi yhden aikuiselämän aikana, mutta että yhdellä hetkellä voi olla tuollainen määrä... joku roti pitää siis omille hamstraustouhuille nyt laittaa!

Tässä tarkemmat tulokset:
7 siistit, suorat housut
6 farkut
2 samettihousut
4 reisitaskuhousut
5 pellavahousut (yhdet polvipituiset)
8 ulkoiluhousut (kahdet polvipituiset)
4 kotihousut
8 jumppahousut (yhdet polvipituiset)
4 toppahousut
1 sadehousut (kalvolliset ulkoiluhousut)

Inventaarion aikana sovittelin kaikki sellaiset housut, joita en ole pitkään aikaan pitänyt. Sen myötä yhdet puristavat siistit, suorat housut lähtivät kierrätykseen. Yhdet toppahousut eivät myöskään miellyttäneet minua enää. Kaksi vähemmän siis, mutta miten karsin lopuista?

Käytän toppahousuja talvella ulkoillessani ja kylmällä säällä siistimpien housujen päällä. Sisälle (esimerkiksi töihin) mennessäni otan ne päältä pois. En halua paleltua ulkona enkä halua pitää välihousuja sisällä. Noista kolmesta toppahousuistani voisin ehkä karsia vielä yhdet, mutta kahdet on ihan tarpeellinen määrä varsinkin, kun olen pitänytkin niitä.

Farkuissa oli aika epämukavia housuja, puristavia ja ahdistavia. Yhdet ovat aika kuluneet, mutta sen vuoksi oikeastaan aika mukavat. Toiset taas ovat paremman näköiset, mutta ahdistavat päällä. Yhdet ovat kepeämmät kesähousut, joista en luovu, koska pidän niitä kesällä. Sininen ei ole oikein omin värini, joten minun on vaikea löytää väreiltään farkuille sopivia yläosia, sikäli näistä voisi karsia reilustikin. Yritän ensiaskeleena löytää farkuistani yhdet poistettavat (kuluneista tai epämukavista), vaikka useammalle olisi ehdottomasti tarvetta. On haastavaa luopua siististä ja hyvästä.

Ulkoiluhousut ovat myös vaikea pala purtavaksi, niiden joukossa on niin monenlaista pöksyä. Kesälämpimillä pidän eniten polvipituisia ulkoiluhousuja sekä myös polvipituisia pellavahousuja. Karsittavaa pitäisi löytyä siis pitkälahkeisista housuista. Yksistä kalvollisista housuista kalvo on rapistunut pois, joten ne voisi ehkä heittää roskiin. Otan tavoitteekseni, että saisin karsittua ulkoiluhousut noin viiteen tässä vaiheessa. Myöhemmin mahdollisesti lisää.

Jumppahousuista pidän 2-3 housuja. Loppuja pitää tarkastella tarkalla silmällä. Niiden määrän voisi pudottaa näin alkuun myös noin viiteen, vaikka sekin on vielä ihan liikaa itselleni.

Korjasin joulun aikaan yhdet housut, joista tuli kotihousut. Siksi niitä on nyt neljät. Yhdet niistä ehkä kuluu lähikuukausina siten, että en näin alkuun ainakaan karsi kotihousuista.

Samettihousuja ja reisitaskuhousuja olen pitänyt viime aikoina varsin vähän. Ne ovat hyvin monen värisiä, joten niiden kanssa voi olla yhteensopivuusongelmia yläosien kanssa. Näistä pitää ehdottomasti yrittää karsia ja alkaa pitää jäljelle jääviä, joita ei tosiaan tarvitse monta olla..

Pellavahousuja pidän kesällä ja ne näyttävät kuluvan varsin nopeasti. Voisin silti yrittää ainakin yhdet löytää niistäkin poistettavaksi. En nimittäin muista pitäneeni viime kesänä kuin kaksia pellavahousujani.

Tästä on aloitettava, jos aion joskus toteuttaa haaveeni väljästä vaatekaapista... tai edes siitä, että kaikki vaatteeni mahtuisivat ylipäätään kaappiini. Kun katson lapsuudenkotini pientä käytössäni ollutta vaatekaappia voin vain ihmetellä, mitä on tapahtunut. Pärjäsinhän silloinkin oikein hyvin.

Kuinka paljon kykenen karsimaan 49 housusta? Se selviää myöhemmin.

Muutos vuorokausirytmiin

Posted on 10:05 AM In: ,
Olen täälläkin välillä kaipaillut, että saisinpa muutettua vuorokausirytmiäni aikaisemmaksi. Olisi mukavaa herätä pirteänä aikaisin ja nauttia aamuhetkistä rauhassa. Illalla voisikin nukahtaa aikaisin, kun ei silloin enää muuta jaksa tehdäkään.

Uuden työn myötä päätin panostaa nukkumiseen. Tavoitteenani oli nukkua riittävästi, jotta viikko ei kuluisi univelassa hortoillessa ja perjantait menisi kanttuvei-fiiliksissä. Siispä aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös. Myös viikonloppuna.

Tämä rytmi on vaatinut opettelua. Minun on helppo mennä aikaisin nukkumaan, mutta viikonloput ovat olleet haaste. En käytä viikonloppuna herätyskelloa (pitäisiköhän?), joten nousen ylös mihin aikaan sattuu. Välillä nukun selvästi liian myöhään ja se tuntuu olossa pöpperöityneisyytenä. Välillä nousen aikaisin ja olen pirteä. Haasteena on tietää, mihin aikaan olen nukkunut riittävästi. Herään nimittäin aina varsin väsyneenä. Heräämiseeni kuluu 2-3 tuntia, jonka jälkeen tiedän, nukuinko riittävästi. Toki iso univelka tuntuu heti herättyänikin.

Viikonloppu viikonlopun jälkeen olen hiljalleen kehittynyt. Viime viikonloppuna heräsin jo oma-aloitteisesti 7-8 välillä. On vain käsittämätöntä, miten vaikeaa voi olla käsittää se, että tuohon aikaan on mahdollista herätä siten, että on nukkunut riittävästi. Olen aina pitänyt kriittisenä aikana klo 8.30-9.00: vain siihen aikaan heräämällä on nukkunut riittävästi. En ole juuri huomioinut nukkumaanmenoaikaa. En ole pitänyt iltaunia yhtä tärkeinä kuin aamu-unia, mikä on tavallaan ollut loogista, kun on tottunut heräämään aamulla puolikuolleena.

Olen ainakin yläasteajoistani asti elänyt rytmiä, jossa arkisin nukun liian vähän. Viikonloppujen yksi tärkein tavoite on ollut univelkojen kuittaaminen. Tällainen rytmi on ollut minulle luonnollista, normaali elämään kuuluva asia. Kun olen katsellut sukulaisiani ja tuttaviani, samoinhan hekin toimivat. Tämän siis täytyy olla totuus.

Paitsi että ei ole. Olen nyt vasta, tässä iässä (!), oppinut, että nukkua voi toisinkin. Periaatteessa joka yö voi nukkua riittävästi. Olen ollut yllättynyt, miten paljon tämän asian oivaltaminen ja oppiminen on parantanut arkeani, kun väsymys on pysynyt enimmäksen poissa. Ainakin se sellainen univelkainen hortoilu.

On itse asiassa tosi mukavaa tehdä iltatoimet aina samaan aikaan. On mukavaa mennä aikaisin nukkumaan. On mukavaa herätä aamulla kiirettömästi. On mukavaa, kun pääsee päivään käsiksi jo heti aamusta. Lisäksi tosi mukavaa ja jotenkin outoakin on se, että aikaa tuntuu olevan enemmän. Ainakin minusta tuntuu, että saan enemmän aikaiseksi kuin ennen.

Tämä vuorokausirytmini muutos on ollut itselleni iso hyvä asia ja osoittaa sen, miten tärkeä asia nukkuminen onkaan :)

Kallista. On.

Posted on 11:06 AM In:
Päätin loppuvuodesta alkaa seurata, paljonko minulla oikeasti menee rahaa kuukaudessa. Minulla oli toki jonkinlainen käsitys asiasta, mutta halusin selvittää, olenko arveluissani oikeassa.

Siispä marraskuun lopussa kirjasin tilini saldon muistiin. Samoin tein joulu- ja tammikuun lopussa. Laskin saamani tulot ja sitä kautta selvitin, paljonko menoja oli ollut yhteensä. Joulukuussa minulla oli paljon poikkeavia, suurempia menoja, joten se hieman vääristää tulosta. Vai vääristääkö? Menojahan nekin ovat, osana vuoden menojani, jotka toivottavasti saan laskettua vajaan vuoden päästä. Tarkoitus ainakin olisi.

Kiinnostus tähän asiaan on herännyt minulla sen myötä, kun edessäni (näillä näkymin) häämöttää ajanjakso, jolloin liityn hetkeksi tämän maan huonotuloisimpien joukkoon. Senkin jakson jälkeen saan luultavasti jonkin aikaa ihan miniminirahaa, joka on minusta lähinnä vitsi. Menoja on siis syytä tarkkailla.

Lopputulos laskelmissani tähän mennessä on ollut se, että kulutan kuussa 200-300 euroa enemmän kuin ajattelen kuluttavani. Olen siis selkeästi kuvitellut eläväni pienesti, tuudittautunut siihen ajatukseen, että tietty raha riittää, mutta eipä näytä riittävän.

Rahaa menee. Vaikka yritänkin pihistellä ja miettiä ostoksiani, minulla menee (mielestäni) järkyttävä summa rahaa kuussa kaikkeen. Eikö tuota pienemmällä summalla oikeasti pärjää? No, pärjää kai, jos on pakko... Voisin joitakin menoja karsia, mutta vain jotain pientä, kuten lehtitilauksia. Ruoan laadusta en tingi ja vaatteita en juuri ostele (paitsi kirpputoreilta joskus harvoin). Yksi suurehko meno minulla on per kuukausi, mutta se jää onneksi jossain välissä pois. Asuminen voisi olla halvempaa, sähköönkin menee tolkuttomasti, mutta noihin menoihin ei voi kovin paljon vaikuttaa. Vakuutuksiakin on kai ihmisellä hyvä olla.

Hinnat ovat todellakin nousseet. Olen siltäkin asialta onnistunut sulkemaan silmäni. Aiemmin kauppareissuilla minulla meni useimmiten alle 10 euroa per kerta. Nyt näyttäisi melkein aina menevän yli. Toivottavasti olen harventanut kauppakäyntejäni, se voisi myös selittää nousua. Julkisilla matkustamiseen minulla menee paljon rahaa, 50-100 euroa kuussa, jos summan jakaa tasaisesti koko vuodelle. Tuohon kuuluu siis kaikki arkimatkoista lomareissuihin ja ystävien tapaamisiin liittyvät matkat. Ja minä olen sentään opiskelija ja varsin rasittunut kulkemaan pelkästään ja rajoitetusti julkisilla erilaisia tavaroita ruuhkissa raahaten.

Mistähän ihmeestä voisin säästää? En oikein tiedä. Haluaisin muuttaa siten, että saisin pienennettyä asumiskustannuksia (epärealistista) ja liikkumiseen liittyviä kuluja (realistista), mutta tuo on hankala järjestää. Toisaalta säästäminen säästämisen vuoksi ei ole kovin mielekästä sekään. Kyllä elämästä pitää myös nauttia tässä ja nyt, Elää.

Positiivinen päivän alku

Posted on 12:45 PM In: ,
Minulle tulee joka aamu sähköpostiini Positiivareiden sähköposti, jossa on sopiva annos positiivisuutta päivän alkuun. On mukava lukea erilaisia ajatuksia, joissa on positiivinen pohjavire. Aamulla se ikään kuin asettaa positiivisen pohja kaikelle olemiselle, vaikka lukuhetki onkin vain lyhyt ajan pyrähdys. Vaihtoehtonahan voisin lukea uutisia ja niistähän ei paljon positiivisuutta heru.

Uusi työ on nostanut minussa esiin jännittämistä (on paljon jännittämistä aiheuttavia tilanteita) ja pelkoja siitä, että olenko riittävän hyvä. Pieni pelko omasta onnistumisesta siivittää tekemistä eteenpäin ja se on minusta vain hyvä asia. Liian suureksi paisuessaan tuo pelko voi kuitenkin olla halvaannuttava. Tärkeää olisi myös havaita, onko tilanne sellainen, että pelolle on ylipäätään aihetta. Useinhan esimerkiksi avun kysyminen auttaa pahimman pelon yli ja avun pyytäminen on täysin ok, vaikka itse sitä usein väistelenkin. Parempi kuitenkin osoittaa avoimesti ja ajoissa se, mitä ei juuri nyt osaa, kuin tehdä työ puolivillaisesti, jolloin työn tulos osoittaa osaamisen tason.

Eräänä aamuna positiivareista löytyi seuraava teksti, se on antanut minulle voimaa ja varmuutta kohdata pelko omasta onnistumisestani:

Onnistuminen tarkoittaa sitä, että täytät omat unelmasi, laulat omia laulujasi, tanssit omia tanssejasi, luot asioita omalla sydämelläsi ja nautit täysin siitä matkasta, ja luotat siihen, että tapahtuipa mitä tahansa, se on OK.

-Elana Lindquist

11 kysymystä ja vastausta

Posted on 4:57 PM In:
Sain Trinalta Huopalintu-blogista kivan haasteen: siinä annetaan 11 kysymystä, joihin toisen pitää vastata. Kiitos haasteesta, se ilahdutti. Pääsen nyt siis täällä taas avautumaan sekalaisista asioista :) (Pahoittelen, että en jaa tätäkään nyt eteenpäin, vaikka tämä onkin kiinnostava tapa udella kanssabloggaajilta yhtä ja toista kiinnostavaa...)
 
1. Mistä kotityöstä pidät?

Pyykinpesusta, tarvitseeko selittää? Konehan tuon hoitaa, joten itselle ei jää paljon tekemistä. Lattioiden pesukin on ihan mukavaa, jos on hyvä moppi.

2. Mistä kotityöstä et tykkää?

Tähän on helppo vastata, imurointi. En pidä meluavan möykyn kiskomisesta pitkin ja poikin. Imurointia edeltää yleensä myös lattioiden tyhjennys ja tavaroiden järjestely, joten pelkkä imurointi ei koskaan riitä.

3. Luetko kirjoja? Jos luet, niin kerro jokin hyvä kirja jonka olet lukenut.

Luen ja mielellään paljon. Nyt minulla on menossa dekkareiden kausi, mutta siitä huolimatta olen lukenut innokkaasti viime aikoina saamaani Eeva Kilven kirjasarjaa hänen sotamuistoistaan. Eeva Kilpi: Jatkosodan aika on ensimmäinen osa. Yllätyin, miten kirja tempaisi minut mukaansa. Kertojaääni on lempeä ja rauhallinen, kuin mummo, joka kertoo minulle tarinaa. Pystyn eläytymään ja näkemään sota-ajan silmissäni, vaikka en ole sitä koskaan elänytkään. Kirja on kiehtova muistelma, kokoelma lapsen, nuoren tytön muistoja ja elämää. Suosittelen.

4. Mikä eläin olisit, jos saisit  yhden päivän olla jokin eläin?

Ehkäpä jokin pöllö. Lintuperspektiivistä maailma näyttää varmaankin hyvin erilaiselta kuin näin maantasosta. Pöllöllä on lisäksi hyvä näkö ja se pystyy liikkumaan öisin, joten öisin lentely voisi olla huikea kokemus. Lisäksi jokin suurempi petolintu ei luultavasti päätyisi jonkin toisen pedon vatsaan.

5. Millainen olisi unelmapuutarhasi?

Se, että ylipäätään olisi puutarha :P Todennäköisesti puutarhani olisi aika sekalainen pöheikkö: siellä olisi yksi- ja monivuotisia kasveja, luonnonniittyä sekä hyötykasveja.
 
6. Kerro jokin mukava lapsuusmuisto.

Kävin lapsena vanhempieni ja muiden sukulaisteni ja tuttavieni kanssa isolla porukalla marjassa. Porukka jakaantui poimimaan marjoja laajalle alueella innostuksen kiilto silmissään. Oli mukavaa kerätä marjoja ja jutella eri ihmisten kanssa. Reissun kohokohta oli tietenkin lepohetki nuotiolla makkaraa paistaen ja syöden.

7. Millaisesta musiikista tykkäät?

Monenlaisesta. Kuuntelen fiiliksen mukaan rentoutusmusiikkia, poppia, Jukka Poikaa, iskelmää, svingahtavaa tai jatsahtavaa musiikkia... mutta viime vuosina musiikkimakuni on painottunut melodiseen raskaampaan musiikkiin, kuten Anathema, Ayreon, Nightwish, Amaranthe...

8. Jos pitäisi valita hiirenloukku tai kissa, kumman valitsisit?

Kissa.

9. Merenranta vai järvenranta?

Järvenranta, olen sisämaan ihmisiä. Oikeastaan jokiranta tuntuisi kotoisimmalta.

10. Mitä tulee ensimmäisenä mieleen sanasta KESÄ?

Mökki, lämpö, itikat, aurinko, ulkoilu.

11. Mitä syöt yleensä aamupalaksi?

Kaurapuuroa marjoilla. Olen aika urautunut, mitä aamupaloihin tulee.

Köhäpöpö

Posted on 1:57 PM In:
Yskis, yskis..! Yskäpöpö on jostain päässyt vieraisille, eikä se olekaan mikään mieluisa vieras. Köh! Monta päivää köhittyäni en enää jaksaisi, vaikka käyhän tämä hyvästä syvien vatsa- ja selkälihasten treenistä. Tämän siitä saa, kun ihmisten ilmoille raahautuu.

Outoa tässä on se, että tunsin jo tiistai-iltana, että kehossani on jotain outoa tekeillä. Keskiviikkona olin varma sairastumisestani, torstaina ja perjantaina olin iloinen, että tauti on vain pieni rykäisy. Virus osoittautui kuitenkin maltilliseksi - tai kehoni vahvaksi - perjantai-iltaan asti: silloin tunsin itseni jo oikeastikin sairaaksi. Ilman kuumetta tosin, mutta kyllä sairas olo voi olla ilman kuumettakin. Nyt on sunnuntai ja uskon voivani paremmin huomenna aamulla, olenhan tunnollinen työntekijä.

Ennen kuin sairastuin, hieroin jostain syystä jatkuvasti nenääni. Jostain muistan kuulleeni/nähneeni (Akuutti?), että nenässä pöpöjä on paljon enemmän kuin suussa, että kenties pöpöt kulkeutuvat enimmäkseen nenän kautta. Hieroessani nenääni mietin lukemattomat kerrat, että lopeta! En halua sairastua! Hieroin kuitenkin ja tunsin oloni jo silloin tyhmäksi.

Asiaa ei auttanut kuivat käteni: en pessyt käsiäni kunnolla, kun ihoni oli jo osittain haavoilla kuivuuden vuoksi. En halunnut pahentaa tilannetta.

Selittelyähän tämä on, kun olisihan tämä pöpö voinut tulla ihan mistä tahansa. En silti voi ihmetellä sitä, miten "älysin" soimata itseäni nenäni hieromisesta ja normaalia heikommasta käsihygieniasta. Aivan kuin olisin tiennyt. Sairastelen nimittäin normaalisti tosi harvoin.

Alkupuoli viikonlopusta meni siten ärsyyntyessä mielialassa: pitääkin mennä harvat vapaat sairastellessa! Nyt olen oppinut jo antamaan paranemiselle tilaa, näitä tulee ja menee. Ei voi mitään. Koska en ole ollut "kunnolla" sairas eli kuumeessa, olen hyödyntänyt ajan siivoamiselle. Oli jo aikakin siivota. Ulkoilen sitten, kun olen terve, kyllä sekin aika tulee.

Pikaisia paranemisia kaikille sairasteleville ja muistakaa kaikki hyvä käsihygienia!

Eräs matka, eräällä elämänmittaisella polulla. Kadottaen ja löytäen. Väsyen ja vahvistuen. Surren ja iloiten. Matkalla kaikesta huolimatta ja se matka olkoon hyvä.

Minä

My photo
Olen matkalla kolmen- ja neljänkymmenen ikävuoden välillä, elämässäkin vielä matkalla, haaveileva ja pohdiskeleva nainen, jonka elämänpolku tuntuu välillä kovin kivikkoiselta ja nilkkoja taittavalta. Polkuni on kulkenut suuntaan, joka ei ole enää ihan omani: hapuillen etsin suuntaani haasteenani yksinäisyys, ihmissuhteet ja arkisen elämän raskaus. Sposti: nan09(a)suomi24.fi.

Arkistossa

Powered by Blogger.

Lukijat

Blog Archive