Liikuntaharrastuksessa koettua törttöilyä

Saan töistä liikuntaseteleitä ja niiden myötä olen innostunut käymään ryhmäliikuntatunneilla. Eräällä tanssillisella tunnilla koin yllättävää käyttäytymistä. Normaalisti oman kokemukseni mukaan me liikkujat huomioidaan ainakin jossain määrin ympärillä olevia kanssaliikkujia. Suodaan jokaiselle se oma pieni tai suurempi paikka liikkumiseen. En muista, että olisin juurikaan törmännyt tökeröön ja huomioimattomaan käyttäytymiseen tai ainakin niitä kertoja on ollut ihan vain muutama. Nyt sitten törmäsin yhteen törppöön "sankariin".

Kaikki sujui alkuun ihan hyvin, liikkujia oli sen verran, että kaikilla oli hyvin tilaa liikkua. Sitten ohjaaja otti kameran esille, jolloin mietin lähinnä sitä, miten itse välttyisin kameralta. Ratkaisu tähän syöksähti oikealta puoleltani.

Itseäni isokokoisempi ihminen syöksähti kuin höyryveturi paikalleni, jolloin jouduin itse peruuttamaan taaksepäin, jolloin työnsin takanani olevia taaksepäin, jolloin heillä ei ollut enää juuri tilaa. Väistelin edessäni huitovaa törppöä ja yritin etsiä paikkaani, mutta lopulta siirryin törpön alkuperäiselle paikalle tyrmistyneenä moisesta käyttäytymisestä. Vitsit mikä idiootti, miten jollain voikin olla noin vähän kykyä ja/tai halua huomioida muita ihmisiä. Kun kuvaus loppui, törppö "valui" hitaasti taas paikalleen ja minä takaisin alkuperäiselle paikalleni.

Jos tässä ihmettelen yksittäisen ihmisen idioottimaisuutta, niin ihmettelen myös toista ilmiötä. Mistä syystä isokokoisemmat ihmiset käyttävät yllättävän usein kokoaan pienempien jyräämiseen? Olen kokenut tuota harvaksellaan silloin tällöin. Itseäni suojellakseni olen väistänyt, mutta nyt jälkeenpäin pohdin, että olisiko pitänyt jäädä höyryveturin alle. Se se vasta olisi huomiota herättänyt.

Täytyy myöntää, että olen kiherrellyt vahingonilosta, kun lopulta pääsin näkemään kuvattua videopätkää: törppö on leikattu siitä pois :D

Lämpö palasi

Lämpö on tehnyt paluun sekä hyvässä että pahassa. Sisällä on nyt lämmin, asia hoitui kivan nopeasti. Tekisi mieli sanoa, että on liiankin lämmin, mutta ei siitä oikein nyt kehtaisi valittaa :D

Huonossa mielessä lämpö teki paluun ulos. Vesisateet ja loska ei ole helmikuussa todellakaan toiveena. Saa nähdä, käykö tänä vuonna hiihtokauden niin kuin viime vuosina on ollut tapana. Loppuu ennen kuin kunnolla ehtii alkaakaan. Muutaman viikon sitä taisi kestää tällä kertaa. Tämä harmittaa joka vuosi yhtä paljon, vaikka ymmärränkin asuinpaikkani kurjuuden hiihtomahdollisuuksien suhteen. Tänä vuonna heräsi vain normaalia enemmän toivoa asian suhteen, kiitos pakkasjakson ja lumisateiden. Turhaan kenties taas.

Ulkona on loskaista ja ankeaa. En ole koko viikonloppuna käynyt ulkona lukuunottamatta harrastusta ja kauppareissua. Olen pyörinyt kotona katsellen sarjaa (Petos) ja lukien kirjaa. Välillä olen siivonnut ja tehnyt kotihommia. Mielessä ovat edelleen pyörineet tiiviin työviikon asiat ja tulevan viikon työhaasteet. En todellakaan koe palautuneeni normaalia tiukemmasta työviikosta, kun en ole saanut ajatuksiani pois työasioista. Kaipaan sellaista tekemistä, jossa todella pääsisi irti, mutta en ole onnistunut sellaista järjestämään.

Ulkona liikkumisen hakaluus (loska ja liukkaus) tekee sen, että mihinkään ei edes tee mieli lähteä, vaikka toisaalta kaipaankin jotain kodin ulkopuolista puuhaa. Lisäksi mieleni on "rakennettu" siten, että jos olen kotona, koen tarvetta saada aikaiseksi jotain hyödyllistä (typerää!). Tänä viikonloppuna en ole saanut juuri mitään hyödyllistä aikaiseksi. Väsyttää vain, kun torkuin aamulla liian pitkään. Silti, on tämä viikonloppu ollut ihan kiva.

Odotan silti uutta työviikkoa melko hyvillä mielin. Töissä on ihan mukavaa ja tekee hyvää lähteä kotoa liikkeelle. Lisäksi iltaisin piristää harrastukset, joita myös odotan. Eikä tuo loskakausikaan voi kestää iäisyyttä.

Hyvää uutta viikkoa!

Vilpoista tuppaa olemaan

Lumista talvea on nyt riittänyt ja se on ollut mukavaa. Hiihtokausi alkoi ja lumessa on saanut muutenkin taaperrella. Pakkanen on nipistellyt poskia ja välillä on ollut kauniita lumimaisemia ja tähtitaivasta.

Olen iloinen siitä, että on talvi, mutta siitä en ole iloinen, että kotonani lämmitys ei toimi kunnolla. Pattereiden kanssa on ongelmaa siten, että sisälämpötilaksi on muodostunut nyt 17 astetta (makuuhuoneessa on kylmempää, kun siellä patteri on kylmä). Lämpötila nousee hieman, kun olen kotona ja teen normaaleja kotiaskareita, mutta ei se suurta helpostusta tuo. Huollosta kävivät ilmaamassa patterit ja sen myötä lämpötila nousi kahdella asteella eli sentään tuohon seitsemääntoista. Töissä on mukava käydä lämmittelemässä, onpahan yksi syy lisää tuohon hommaan.

Nyt kun tätä kylmyyselämää on viettänyt yli viikon, täytyy sanoa, että se kiristää hermoja enemmän kuin olisin arvannutkaan. Kotona oleminen on joko peiton alla möllöttelemistä tai sitten yritän hermot kireällä ja palellen tehdä jotain kotiaskareita. Tietokoneen ääressä en juuri viihdy, kun paikallaan ollessa tulee kylmä. Toki pidän nyt enemmän vaatteita päällä, mutta ei ne silti auta pitämään kaikkea kylmää loitolla. Vähintään nenänpää on jäässä, jos ei muu.

Yritän miettiä illoille harrastuksia ja muuta tekemistä, jotta ei tarvitsisi olla kotona ja palella. Nyt sitten koitti viikonloppu, joten ehkä vetäydyn peiton alle. Siivoaminen voisi olla hyvä tekeminen, kun siinä varmaan tarkenee, ainakin toppahousuissa ja villapaidassa. Olen alkanut huomata itsessäni orastavaa suuttumusta tästä tilanteesta. Pattereiden ilmaamisen jälkeen "työn piti jatkua" (ilmoituksen mukaan), mutta mitään ei tapahdu. Ärsyttää sekin, kun piti siirtää tavaroita ja kasveja pattereiden edestä ja nyt niitä ei saa laitettua paikalleen.

Ei oikein tekisi mieli haaskata rahoja lämmityslaitteen hankkimiseen (+ sähköön), kun sellaista ei pitäisi tarvita. Tiedän, että makuuhuoneen patterissa on ongelmana ainakin termostaatti, joten yksi vaihtoehto olisi käydä ostamassa (taas rahan haaskausta sellaiseen, mitä ei pitäisi tarvita) työkalu, jolla termostaatin saisi irti. En vain tiedä, jaksanko vääntää termostaattia auki työkalullakaan, joten tämä olisi epävarma tuhlauskohde. Yksi vaihtoehto ensi viikolle olisi heittäytyä hankalaksi tässä lämmitysasiassa, mutta en tiedä, mikä on oikea kohde. Ja toki yksi vaihtoehto olisi löytää sisäinen rauha tässä asiassa ja palella leppoisalla asenteella. Tuohon viimeiseen ei ole ainakaan juuri nyt mitään kykyä.

Hrrrrr, kyllä olisi luksusta, jos olisi 20 astetta ja koleus väistyisi. Mitää tropiikkia en todellakaan kaipaa, viime kesän kauhut muistuu vieläkin mieleen.