Joulu on ollut leppoistamista, syömistä ja ulkoilua. On ollut enimmäkseen mukavaa, vaikka kiireiden jälkeen ajan antaminen itselle ja omille ajatuksille nostaa raskaita ja ahdistavia ajatuksia pintaan. Olisi kiva, jos olisi kevyttä ja mukavaa.

En ole oikein tiennyt, mistä kirjoittaisin. On ollut niin paljon raskasta, kivireen kiskomista, että en ole halunnut kirjoittaa negatiivisista asioista ja siten pyöriskellä ikävissä tunteissa. Olisi mukavaa kirjoitella positiivisista asioista, iloista ja arjen harmittomista sattumuksista, mutta se on tuntunut vaikealta, aivan kuin tuollaisia asioita ei olisi ollut, vaikka on niitä ollut. On ollut isojakin ilon hetkiä. Ehkä ahdistuksen syövereissä sukeltaessa unohtaa ne hyvät asiat, jotka kannattelevat raskaalla hetkellä. Ehkä jos kirjoittaisin niistä pienistä kivoista asioista, joita on, oloni kevenisi? Pitäisikö kirjoittaa avoimemmin vai ei-avoimesti?

Tämä vuosi on ollut varsin miinusmerkkinen, vaikka valopilkkujakin on ollut. Olen ollut aika aktiivinen, yrittänyt etsiä elämääni uusia kivoja asioita ja ehkä löytänytkin jotain pientä. Silti nyt on aika tyhjä olo ja ponnistelujen tuotto tuntuu vähäiseltä. Ehkä pitäisi kääntää katse puutteista saavutuksiin, kun kyllä varmaan hyvääkin on, kun hieman kaivelisi. Ja onkin, on vain vaikea nähdä sitä.

Tuntuu kuin joulu olisi jatkuvasti, aika menee niin nopeasti, vuodet vierivät. Tuntuu, että en oikein pysy enää mukanakaan, aivan kuin putoaisin kelkasta. Taas joulu? Samalla nämä joulun pyhät kuluvat tosi hitaasti. Vaikka viihdyn hyvin (itsekseni), niin levottomuus kaihertaa, kaipaisin tekemistä. No, alkuvuodesta tekemistä pitäisi riittää, ainakin suorittamista ja ahkeroimista. Mukavasta tekemisestä en tiedä, mitään ei ole sovittuna eli ei ole mukavaa odotettavaa. Haaveilin elokuviin menosta, mutta olen hukannut ilmaiseksi saamani elokuvaliput, joten en pysty menemään, kun elokuviin meneminen on niin turkasen kallista. Jos olisi varaa, olisi helpompaa keksiä tekemistä, mutta kun ei oikein kukkaro salli maksullisia tekemisiä...

Tulisikohan tänään jotain hyvää telkkarista, voisin viihtyä sen äärellä jotain hyvää napostellen. On tässä joulussa ihan kivojakin puolia, jos saan murheet sysätyksi hetkeksi toisaalle :)

Hyvää joulua!

Posted on 9:46 PM In:
Oho, onpas suunnittelematon kirjoitustaukoni venynyt pitkäksi! Ei ollut tarkoitus... Syksyni on ollut kiireinen ja raskas, ajatukset yhtä mössöä, joten en ole saanut itsestäni irti oikein mitään ylimääräistä. Palaan tänne kuitenkin joulun jälkeen, kun toivottavasti elämä hieman tasaantuu.

Kun lumitilanne on etelä-Suomessa ollut mitä on, niin tuon teille lunta tämän kuvan muodossa. Toivottavasti me kaikki pystymme hiljentymään joulunviettoon niin hyvillä mielin kuin se on kullekin mahdollista. Tämä joulu on nyt ja nyt saa iloita, rauhoittua, möllöttää tai hykerrellä itsekseen peiton alla, ihan mitä kukin haluaakaan.

Oikein hyvää ja rauhallista joulua! 



Eräs matka, eräällä elämänmittaisella polulla. Kadottaen ja löytäen. Väsyen ja vahvistuen. Surren ja iloiten. Matkalla kaikesta huolimatta ja se matka olkoon hyvä.

Minä

My photo
Olen matkalla kolmen- ja neljänkymmenen ikävuoden välillä, elämässäkin vielä matkalla, haaveileva ja pohdiskeleva nainen, jonka elämänpolku tuntuu välillä kovin kivikkoiselta ja nilkkoja taittavalta. Polkuni on kulkenut suuntaan, joka ei ole enää ihan omani: hapuillen etsin suuntaani haasteenani yksinäisyys, ihmissuhteet ja arkisen elämän raskaus. Sposti: nan09(a)suomi24.fi.

Arkistossa

Powered by Blogger.

Lukijat

Blog Archive