Saturday, May 28, 2016

Rennompaa kesää aloitellessa

Olen pinnistelijä ja ponnistelija, joka kuitenkin ajoittain sortuu kehän kiertämiseen siinä mielessä, että aikaansaavuus on heikkoa. Välillä taas suoritan hurjasti. Olenkin ajatellut nyt ottaa rennommin, ainakin opetella, ja samalla miettiä mihin kaikkeen aikaani menee.

Takaraivossa huutaa ääni, joka kehottaa lähettämään urakalla työhakemuksia. Avoimia hakemuksia voisin laittaa moneen paikaan. Teeteetee. Joo, voisin tehdäkin, mutta miksi? Saisin ehkä töitä? Olisi mukavaa saada jossain välissä töitä toki, mutta miksi käyttäisin vapaa-aikaa ihan ylettömästi pakertamiseen, joka ei välttämättä johda mihinkään? Nythän on kesä ja kaikenlaista kivaa tekemistä olisi vaikka kuinka paljon! Kasvimaastakin saa velvollisuusprojektin, jos sitä suorittaa urakalla. Kylvöjäkin ehtii tehdä hiljalleen. Suunnittelemani kaappien siivoaminen voi sekin odottaa. Ei ne tavarat kaapeista itsestään karkaa. Hylly kerrallaan ehtii hyvin sitten, kun jaksaa.

On vaikeaa rentoutua, jos velvollisuudet kummittelevat jossain pimeissä nurkissa, mutta aion opetella. Teen tänään yhden työhakemuksen ja parin päivän päästä toisen. Siinä välissä siivoan yhden hyllyn. Luen ammattiini liittyvää kirjallisuutta. Luen dekkaria. Etenen hiljalleen kohti niitä asioita, mitä haluankin, mutta sen kummemmin stressaamatta matkasta tai päämäärästä. Ei kaikkea voi hallita eikä jaksaa. Paljon on kiinni myös sattumasta.

Tämä on ehkä helpommin suunniteltu kuin toteutettu, mutta nyt voisi olla hyvä väli ottaa hieman rennommin ja keskittyä mukaviin asioihin, kuten kasviin, luontoon, kirjoihin, liikuntaan. Ei maailma suorittamalla valmiiksi tule. Mitä enemmän suorittaa, sitä enemmän sitä suoritettavaa taitaa taas vastaan tulla. Ehtiihän tässä ja jos ei ehdi, olkoon niin.

Saturday, May 14, 2016

Vappuretki

Pääsin vihdoin vappuna avaamaan retkeily- ja luonnonihmettelykauteni tälle kesälle. Päivä oli aurinkoisen sään ja loistavan fiiliksen myötä oiva avaus kesäkaudelle. En ehtinyt lähteä liikkeelle niin aikaisin kuin alunperin olin suunnitellut, joten muuten kohteen lähikohteeksi. Suuntasin siis melko lähellä sijaitsevalle pienelle järvelle. Kun astuin metsään, tunsin tulevani paratiisiin, kotiin.


Uutta kasvillisuutta oli näkyvissä vielä varsin vähän, mutta sinivuokkoja sain ihailla.


Minulla ei ollut karttaa, kun ajattelin osaavani järvelle polkuja pitkin. En vain arvannut, että metsä olisi täynnä eri suuntiin suuntaavia polkuja, joten olin hieman ihmeissäni polkujen kanssa. Vastaani tuli hieman eksyksissä oleva pariskunta, joka oli tulossa järveltä, joten neuvoimme toisiamme oikeaan suuntaan. Lopulta löysin järven.


Istuin kalliolle juomaan kaakaota ja syömään eväitäni. Jokin vesilintu ui tyynellä järven pinnalla. Muutama lintu lauloi. Kimalainen pörisi. Tästä alkoi kesäni ja kesän luonnossakulkemisen kauteni. Hymyilin. Retki oli oikein onnistunut. Lisää näitä!