Wednesday, July 31, 2013

Tartu tilaisuuteen

Olen viime aikoina yrittänyt löytää kaupoista kolmea samanlaista, lasitettua saviruukkua kukille, mielellään ruskeat, mutta ei ainakaan valkoisia. Joka kaupasta olen palannut tyhjin käsin. Kauppojen määrä ei todellakaan korvaa laatua - useimmissa kaupoissa on nimittäin ollut melkein sama ruukkuvalikoima, koristeellisia ja valkoisia ruukkuja löytyy, joistakin myös lasittamattomia saviruukkuja. Olen kiertänyt myös kirpputoreilla, mutta niistä ei oikein löydy kolmea samanlaista.

Tässä kierrellessäni minulla on ollut hyvin aikaa muistella, miten reissussa ollessani kävin eräällä kirpputorilla, jossa oli kolme kaunista, vaatimuksiini sopivaa kukkaruukkua. En ostanut niitä, kun ajattelin, että minua ei huvita raahata niitä laukussani. "Kyllähän kukkaruukkuja myydään asuinpaikkakunnallani." Väärin.

Tämä tapaus on muistuttanut minua siitä, että elämä tarjoaa monestikin tilaisuuksia, kun niihin vain huomaisi tarttua. Monet asiat soljuvat yllättävän vaivattomasti, kun vain näkisi, ymmärtäisi ja osaisi tarttua niihin heti, kun ne ovat edessä tarjottimella. Esimerkkinä tällaisesta kukkaruukkuja hieman suuremmasta asiasta oli työn vaihtaminen. Luulin, että minulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin palata vanhaan työhöni, niin sitten yhtäkkiä näinkin ilmoituksen, johon reagoin heti. Näin, että tilaisuus oli suunattu minulle, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin.

Olenkin alkanut terästämään havaintokykyäni, jotta näkisin tilaisuuksia. En varsinaisesti odota koko ajan jotain tapahtumaksi, mutta pyrin näkemään asioita eri tavalla kuin ennen. Joskus (kuten tuo kukkaruukkuasia) tilanteet menevät nopeasti enkä niitä juuri jälkeenpäin mieti, kunnes sitten oivallan, että siinähän se hetki oli ja meni. Varsinkin kun oikein etsii jotain, on vaikea löytää. Kannattaakin olla etsimättä ja vain napata eteentulevat asiat, luottaa siihen, että asiat järjestyvät.

Tilaisuuksiin tarttuminen vaatii rohkeutta, koska tilaisuuksia voi tulla eteen silloin, kun niitä vähiten odottaa. Aina ei voi olla valmis ja valmistautumattomuuden vuoksi tilaisuuksia ei kannata hylätä. Seuraavaa voi joutua odottamaan pitkäänkin. Mahtaisikohan ne kukkaruukut olla vielä siellä kirpparilla, kun sinne seuraavan kerran menen? Se voi olla jo paljon vaadittua. Tilaisuuteni oli ja ehkä meni, mutta eiköhän uusikin joskus vastaan tule.

Wednesday, July 24, 2013

Lomalla tietokoneesta ja netistä

En ollut suunnitellut sitä etukäteen, mutta niin vain pääsi käymään, että olin lomalla tietokoneesta ja netistä noin viikon. Sinä aikana oivalsin, miten vapauttavaa on irrottautua tietokoneeseen ja nettiin liittyvistä rutiineista. Olin ajatellut, että en ole erityisesti kiinni Facebookissa ja muissa netin houkutuksissa, mutta niinpä vain viikon aikana oivalsin, että kylläpä vain, minulla menee 1-2 tuntia päivässä aikaa ihan vain netissä viihtymiseen, joskus jopa enemmänkin.

Periaatteessahan tuo ei haittaa, mutta tarkemmin asiaa pohdittuani oivalsin, että en haluaisi käyttää elämässäni kovinkaan paljon aikaa ruudun tuijottamiseen. Teen oikeasti mieluummin jotain ihan muuta. Teen tietokoneella toki paljon asioita, joita haluankin tehdä, kuten kirjoitan blogia, luen toisten kirjoittamia mielenkiintoisia blogeja, seuraan jossain määrin Facebookia, maksan laskuja ja hoidan muita asioita yms. En kuitenkaan kaipaa juurikaan ajan kuluttamista tietokoneella, koska aikaa tuntuu olevan jo muutenkin vähän mielekkäisiin asioihin. Tietokoneella istuminen tekee olosta vain pöpperöisen (ennemmin siis vie energiaa kuin tuo sitä) ja sitten harmittaa, kun muuta jää tekemättä.

On silti vaikea alkaa karsia tekemisiään, mutta taidan yrittää. Ei kaikkia maailman asioita voi seurata, vaikka haluaisikin. Ehkäpä kannattaa kohdistaa energiansa ja aikansa niihin asioihin, jotka kiinnostavat aidosti ja jättää  muu vähemmälle. Priorisoinnin ohella voisi myös rajoittaa aikaa, jonka käyttää netissä. Lisäksi voisi pitää päiviä, jolloin ei istahtaisi tietokoneen äärelle lainkaan. Ehkä näillä pääsen alkuun nettiaktiviteettien karsimisessa, jotta netistä ei tulisi yksi uusi ähkyä ja ylitarjontaa tuottava, stressaava tekijä elämään.

Tuesday, July 09, 2013

Raikas tuulahdus

Olen päässyt hetkeksi pois tukalasta kämpästäni ja voin kertoa, että olen nauttinut. Olen istunut tuuletusikkunan alla lukemassa ja tuntenut raikkaan (eli viileän ja puhtaan) ilman puhaltavan virkistävästi sisälle. Olen hengitellyt pitkään ja syvään ja nauttinut joka solullani. Tähän on tosiaan tultu, että istuskelen tuuletusikkunan äärellä nautiskellen sen olemassaolosta ;)

Kaikkeen tosiaan voi tottua, siihenkin, että on tukalan kuuma ilma ja huono ilmanlaatu. Naapurikaan ei lisää sisälle tulvivan ilman terveellisyyttä ja raikkautta ja ilman kierto on suorastaan estetty tuuletusikkunoiden puuttumisella. Milloin raikas ilma on muuttunut itselleni vähemmän tärkeäksi? Melkein kaikkeen voi näköjään sopeutua.

Nyt aion kuitenkin nauttia. Raikkaus, puhtaus, ilman virtaus - silkkaa ihanuutta :)

Monday, July 08, 2013

Pari paitaa ja koukkuja

Ilahduin löytäessäni uusia paitoja. En oikeastaan ollut edes etsimässä mitään, vaan olin ihan päiväkävelyllä, mutta niinhän ne parhaat löydöt yleensä vastaan tulevatkin eli yllättäen. Poikkesin kahdessa kaupassa (toinen kirppari) ja löysin peräti kolme paitaa 23 eurolla. Kaikki paidat ovat merkkipaitoja (kaksi uutta, yksi käytetty), vaikka en sellaisten perässä juoksekaan. Laatu on kuitenkin hyvä, värit minulle sopivia ja mallit istuvia. Kiva.

Olen etsinyt nyt jonkin aikaa peruspaitoja (lyhyillä ja pitkillä hihoilla) itselleni korvaamaan vanhoja, jo aikansa eläneitä paitojani. Vanhojen paitojeni yksi suurimmista ongelmista on se, että ne on hankittu aikana, jolloin lyhyet paidat olivat muotia. Nyt olen ärsyyntynyt siihen, että paidat nousevat vyötärölle ja helmaa saa olla nykimässä alas. Muutenkin osa paidoista ei istu minulle enää (jos ovat koskaan sitä tehneetkään). Nyt pitäisi enää ryhdistäytyä vaateinventaarioni suhteen ja poistaa osa vanhoista paidoista.

Löysin lisäksi hyviä, isoja S-koukkuja, jollaisia olen etsinyt jo pitkään. Ostin heti pari pakettia. Tuollaiset koukut ovat tosi käteviä verkkoseinäisessä varastossa, jossa tavaroita saa ripusteltua S-koukkujen avulla seinille. Naapurinikin pitävät noita kätevinä siitä päätellen, että omia koukkujani on siirtynyt heidän varastoihinsa, heidän tavaroidensa säilytykseen. Kyllä, molemmat varastonaapurini ovat ottaneet koukkujani niiden ollessa hetken tyhjillään. Esimerkiksi rinkkani roikkui isossa koukussa ja kerran, kun olin reissussa, koukku oli kadonnut varastostani naapurin puolelle. Outo juttu. En minä ottaisi naapurini koukkuja. Nyt minulla on kuitenkin noita koukkuja niin paljon, että taatusti riittävät minulle joksikin aikaa. Pitäisiköhän kirjoittaa noihin nimeni ;)

Shoppailu harvemmin piristää minua, mutta jos löydän jotain todella hyvää ja tarpeeseen tulevaa, ilahdun aidosti. On mukavaa saada ratkaistua ongelmia hyvillä tuotteilla ja saada järjestystä. Elämän pieniä iloja :)

Thursday, July 04, 2013

Kohti tyytyväisyyttä?

Minua ärsyttää oma jatkuva tyytymättömyyteni asioihin. Tyytymättömyyteni johtuu siitä, että mikään toivomani asia ei tunnu muuttuvan parempaan suuntaan, vaikka kuinka ponnistelisin. Tai no, onhan työrintamalla ollut toistaiseksi suunta parempaan, mutta sillä saralla suunta saattaa kääntyä koska tahansa. Muuten tuntuu, että otan yhden askeleen eteenpäin ja seuraavaksi ponnahdan taaksepäin suonsilmäkkeeseen. Suo vain natisee ja slurpsahtelee saappaan alla, kun yritän irrottautua.

Tuntuu, että elämäni on yhtä jumimista, paikallaan tahmaamista. Asiat eivät vain etene, vaikka ne välillä etenevätkin. Katselen ihmisiä, jotka laittavat asiat järjestykseen tosi sukkelaan ja toteuttavat toiveitaan, kun minä vasta suunnittelen - ja jään suunnitteluasteelle. Olenko vain toivottoman laiska vai mitä?

Inhoan asunnossani melkein jokaista huonekalua. Olen etsinyt uutta kirjahyllyä varmaankin jo pari vuotta ja uskomatonta kyllä, en löydä toivomani kaltaista kirjahyllyä mistään (siis ihan Ikeakin kelpaa, mutta kun sopivaa ei löydy, niin ei löydy). Yritin hiljattain katsella uusia verhoja, mutta en löytänyt. Olen yrittänyt karsia tavaraa ja saada rompetta paremmin järjestykseen nykyisiin kaappeihin, mutta en ole onnistunut. Sekasotku ei vain katoa. Vaatteet sentään nykyään mahtuvat kaappiini, mutta inhoan niistäkin suurinta osaa. En vain löydä mieluisia uutena enkä käytettynä.

Suunnittelen ahkerasti viimeisiä opiskeluponnistuksiani, mutta lähinnä mielessäni. Nekään eivät käytännön tasolla oikein etene. Riviäkään tekstiä ei ole syntynyt ja luettava kirja etenee korkeintaan parikymmentä sivua viikossa (=aivan liian vähän). Jotenkin tuntuu, että nysvään aikani johonkin tyhjänpäiväiseen, mutta en itsekään tiedä, mihin.

Minulla on koko ikäni ollut tietynlaisia haaveita, joita haluan toteuttaa, mutta nekään eivät etene yhtään. Jos yritän jotain toteuttaakin, se menee jollain tavalla lopulta pieleen. En pääsekään tekemään haaveilemaani asiaa, vaikka olen siitä jopa maksanut, tai sitten jokin muu menee pieleen. Luontoretkeilyjutut ovat usein mahdottomia itselleni auton puuttumisen vuoksi. Vaikka haluaisinkin elää ilman autoa, olen päättänyt sittenkin hankkia sellaisen, jos toimeentuloni joskus vakiintuu. En jaksa enää lykätä haaveitani ja raahata tolkuttomia tavaramääriä julkisissa, joilla ei edes pääse sinne, minne haluaisin.

Jos taloudelliselta kannalta ajattelee, opiskelujutut ja kodin laittaminen ovat kaikkein halvimpia ja mahdollisimpia toteuttaa. Se vain lannistaa, että asiat eivät näytä etenevän, mikään ei oikein kannusta eteenpäin näillä saroilla. En oikein jaksa jatkuvasti nysvätä näiden asioiden parissa siten, että oikeasti mikään ei kuitenkaan etene. En ymmärrä, miten edes on mahdollista käyttää niin paljon tunteja joidenkin asioiden työstämiseen ilman että asiat oikeasti etenevät.

Tämä oli taas aika negatiivissävytteistä kirjoittelua, mutta otan tavoitteekseni pyrkiä positiivisemman ajattelun suuntaan. Pyrin näkemään positiivista silloinkin, kun mikään ei etene (esim. luin 10 sivua kirjaa tai vaatteeni mahtuvat kaappiin). Ehkä se auttaisi saamaan enemmän aikaiseksikin ja välttäisin liiallisten vaatimusten sudenkuopan.

Silti en ymmärrä, miten joillakin elämä jopa etenee ja aika joutuisastikin. Pari haavettakin he onnistuvat toteuttamaan matkansa varrella tuosta noin vain. Mitenhän ihmeessä sellainen elämä eletään...